Kouluvalkku ja vieraissa taas..

Käännetään ja väännetään

Maanantaina oli Pilvin valkku ja vaikka kerkisin tallille hyvissä ajoin ennen alkua, laitoin Mustan melko nopeasti kuntoon, en taaskaan kerinnyt turhan paljon kävellä alkuun. Aloitettiin verkka ihan perus siirtymillä käynti-ravi-käynti, joissa haettiin taas nopeutta pohkeelle ja rentoutta. Tarkkuutta sai myös kiinnittää siihen, ettei Musta lähtenyt alaspäin siirryttäessä pinkomaan hirveän kovaa vauhtia vaan jäi rauhassa (mutta reippaasti) kävelemään mun alle. Pohkeelle sai reippaaksi melko nopeasti, päätin tällä kertaa kokeilla kannuksia valkussakin, joten auttoivat lie asiaa. Alkuverkan jälkeen lähdettiin tekemään laukkatyöskentelyä, vaikka Musta olikin mukavan rento jo tuossa alkuverkassakin. Pari nostoa ensin ympyrällä käynnistä ja ravista, sitten pitkää sivua laukkaa ja sinne kaksi pienehköä volttia (joo, kääntyyhän se kun kääntää..) Sitten vastalaukka kaarteita samalla loivalla kiemuralla kuin viime kerrallakin. Nyt siihen vielä voltti keskelle, jos meinasi lähteä painumaan uraa kohti lapa edellä. Tosin tämä oli ongelmana vasta vasemmassa laukassa, oikeassa oli superhyvä. Laukassa tuppasi vähän kuumumaan eli ei olisi jaksanut mennä pientä, terävää, koottua laukkaa jota pienet voltit vaati, vaan yritti levähtää ja painaa hirveää kyytiä eteen (kannukset liikaa??)
Pienten välikäyntien aikana keskusteltiin keskiravista ja lähdettiin sitten ravityöskentelyssä hakemaan sen alkeita. Eli ympyrällä ensin hidasta pientä ravia (kuitenkin niin, että hevonen polkee hyvin) ja siitä isonnetaan, mutta palataan odottavaan raviin heti jos hevonen kipittää (niinkuin Mustalla helposti käy). Pilvi auttoi vähän maasta raipalla naputtelemalla pyllyn päälle ja muutamia pätkiä saatiinkin jo vähän isompaa askelta ilman kipitystä. Samalla oli tärkeää pitää etuosa kevyenä, jottei painu alas. Tämä nyt on vain yksi tie roomaan, mutta koitetaan sitä.. Maastossa voi myös mennä, kun siellä Musta venyy helpommin. Ohjeiksi sain vain heti ottaa edestä ylös jos alkaa kopsimaan takasilla etusiin. Pikaisesti vielä eteen-alas ja Musta sai jatkaa alkeisköpsylle loppuverkaksi. Kouluvalkussa oli myös kokeilussa Mustan uudet 'bling-bling' -suitset, jotka ystävällinen postikuski oli tiputtanut postilaatikkoon. Suitset on Salaman vanhat (eli pari kertaa käytetyt) ja ihan kivat Mustalla. Kuvaa en ole valitettavasti vielä kerinnyt pojasta nuo päässä ottamaan. Salaman sivulla ne näkyy Salaman päässä.

Illan kouluvalkkuun sainkin sitten Annelta Foriolan, jonka selässä olen istunut tasan kerran: viime vuonna tallin mestaruuskisojen bonus-kierroksella, jossa hevoset arvottiin. Kun ohjeiksi vielä tuli, että kädellä ei saa olla yhtään kiinni, niin enhän minä raukka uskaltanut ensin ottaa niitä edes oikeasti tuntumalle. Tunnilla tulimme pituushalkaisijalla ensin käynnissä muutamin pysähdyksin, sitten ravilla käyntisiirtymin. Pitkillä sivuilla pohkeenväistöä ensin käynnissä, sitten ravissa. Foriolan kanssa meni lähes koko puolitoistatuntinen yhteisen sävelen löytämiseen, joten laukka jäi pariin nostoon (joista ensimmäinen epäonnistui surkeasti, kuski ei vaan osannut..) Halkaisijaa tulin myöhemmin avossa, jotta se suoruus ihan oikeasti löytyisi. Meno parani ihan huimasti loppua kohden ja muutenkin sen jälkeen, kun uskalsin ne ohjat ottaa ihan oikeasti käteen. Pohkeenväistöt oli helppoja, samoin avo sen jälkeen kun tajusi olla tekemättä liikaa siellä selässä (eli lähinnä ajattelemaan sitä avoa ilman varsinaista tekemistä). Oikein kiva hepo, vaikka ei todellakaan ihan mun tyylinen (liian nopea reagoimaan näin hämäläiselle). Vierailla hevosilla oikein korostuu ne ongelmat, mitä Mustan kanssa on (ja ehkä pysyy piilossa), joten oli mukavaa taas vierailla. Remokin on mulle jo johonkin koulutunnille ratsuksi luvattu, katsotaan koska pääsen sitä kokeilemaan.. Mukavaa oli myös huomata, että kaipa mä osaan ihan oikeasti ratsastaa edes auttavasti, kun muutkin hevoset saan peräänantoon (edes pienellä työllä) kuin vain omani. Foriolan kanssa tosin olisi paljon auttanut, jos olisimme tehneet ympyrällä töitä. Mun on aina paljon helpompi ratsastaa avut kunnolla läpi ympyrällä kuin suoralla.

Katinka on jo melko pörröisen näköinen.. klipperi alkaa pikkuhiljaa kutsua!

Tiistaina Musta köpsi alkeistunnin ja sen jälkeen lähdettiin maastoilemaan Mimmin ja Veeran kanssa (Mi ja Remo ratsuina). Tuli testattu samalla Remon maastovarmuus ja toimi kuin ajatus (tai kello tai juna kiskoilla), siis ihan superhyvä maastohepo! Mi kävi vähän kierroksilla, onneksi Mimmi ei.. Mentiin pari keskireipasta laukkapätkää ja reipasta ravia. Käytiin Maisa-järven rannassa (jotta tytöt näki missä se on) ja bongattiin pari hirvikärpästä (siihen loppui meikän tän syksyn maastoilut ennen yöpakkasia!!)
Katinkaa pyörittelin parikymmentä minuuttia käynnissä ja ravissa ennen tunteja (olin varannut reilummin aikaa, mutta perhanen Epron ei antanut laitumelta kiinni ja siellä menikin sitten tovi -.-)
Nyt alkaa asetus jo löytymään oikealle ongelmitta, joten ratsastin ympyrällä samaa keski-ravi-alkeita kuin Mustan kanssa valkussa. Pitäen tietty samalla huolen, että pysyy nätisti pohkeiden välissä eikä lavat karkaa omille teilleen. Mikä on Katinkan kanssa jostain syystä p a l j o n helpompaa kuin Mustan. Pari laukannostoa ilman että turpa karkaa taivaisiin ja Katinka sai jäädä alkeisköpsyyn.

Keskiviikkona molemmilla poneilla vapaa ja Musta sai jatkaa vapaitaan vielä torstainkin laitumella Kitiman seurana.

Torstaina oli taas Dinon agitreenit ja poika oli ihan virittynyt kun päästiin hallille. Ei sietänyt yhtään Mercin leikkiyrityksiä ja yritti rähjätä kaikelle liikkuvalle. Asiaa ei tietenkään yhtään auttanut Merci joka kyllä lähtee heti mukaan haukkuloihin (tai jopa aloittaa ne). Pojat sai jopa lenkeillä hiljaisen Argosin avaamaan sanaisen arkkunsa muutaman kerran.
Treenit meni ihan kivasti, ryhmässä oli nyt 5 koirakkoa, mutta tehtiin reilu tunti, niin ei haitannut. Onneksi Dinolla oli Merci seurana, niin ei unohtanut olevansa russeli (muut oli 2 puudelia ja 2 shelttiä). Pari kertaa meinasi mopo karata kunnolla käsistä, mutta Eve oli hereillä ja sai lopetettua hillumiset alkuunsa. Paria ylimääräistä putkea ja hyppyä ei lasketa hillumiseksi.. Pujottelu oli ihan super, kun Dino taas muisti homman nimen. Rata oli eräänlainen pyörittelevä hyppyrata parilla putkella. Lopuksi tekivät vielä keinua ja Dino meni hihnassa, niin ei jännittänyt yhtään. On se toisaalta hassua asia, miten tuo hihna antaa sille varmuutta. Mercikin osasi käyttäyty ihan nätisti vaikka aluksi yrittikin koheltaa. Palkkioksi sai lopussa jakaa Dinon loput treenilihapullat. Ja hyvältä maistui!

Merci ja Dino - päivän leikeistä väsyneet