Elämä on laiffii

Viikon kootut kommellukset

Sunnuntaina pääsin tallille vasta melko myöhään, joten oli jo aika hämärää kun vihdoin pääsimme Mustan kanssa kentälle asti. Ehkä se oli ihan hyväkin, niin ei nähnyt kuinka karmeasti homma meni. Jotenkin tuntui ettei poniin ollut mitään kunnollista kontrollia - enkä tarkoita nyt vauhdin säätelyä vaan ratsastettavuutta. Tarkoitus oli työskennellä matalana ja melko pitkänä vähän vetristäen paikkoja, mutta jouduin ratsastamaan aluksi vähän turhan pakettiin, jotta hommasta ylipäätään tuli mitään. Ennen ratsastusta kävin vielä kaivamassa kaikki 4 ponia laitumelta (sieltä peränurkasta pusikkoalueen takaa) ja oli jokseenkin haastavaa (turvallisuudesta puhumattakaan) tuoda neljää ponia + kahta russelia samaan aikaan, onneksi tie on leveä. Musta sai jäädä yöksi sisään pitämään seuraa Claralle.

Maanantaina ensin alkeistunti, sitten puolentoistatunnin koulutunti, johon en mahtunutkaan mukaan. Joten teimme Mustan kanssa toisessa päädyssä pienellä ympyrällä omia juttujamme, kun toiset oli enemmän toisessa päässä ja vierailivat välillä meidän ympyrällä. Henna meni Katinkalla, joten en kokenut itse tarvetta ratsastaa sillä ennen tunteja. Lopussa tulikin tosi nättiä ravia ponilta. Musta taas.. no, olihan se vähän parempi. Ympyrällä takaosaa sisäänpäin sulun tapaisesti. Musta tekee tän liiankin helposti ja lähtee vähänkin isommilla avuilla väistämään tai heittää ulkolavan johonkin omille teilleen. Tätä kun pari kertaa teki, niin ei tarvinut edes ajatella kun peppu oli jo sisällä. Tein myös muutaman takaosakäännöksen käynnissä ja laukassa. Laukassa jaksoi hyvin neljänneskäännöksen verran eli laukkapiruetin alku jo hyvin hallussa. Oli jo melko ok, ratsastaa. Väännettiin paljon käynnissä, mutta aikaa menikin se puolisentoista tuntia.

Vihdoinkin kuva Mustan 'bling-bling' -suitsista

Tiistaina verryttelin Mustaa ennen tunteja. Ylitaivutusta käynnissä ja ravissa, kun tuntui tosi jäykältä perus ympyrätyöskentelyssä. Pikkuhiljaa alkoi vertyä. Samaan aikaan osui valitettavasti yksi alkeistunti, joten taas vain puolikas kenttä käytössä. Ympyrällä yritti tarjota todella paljon pyllyä sisälle eilisen jälkeen, joten ratsastin alkuun ympyrällä avoa, niin suoristui ihan ok. Tän jälkeen Musta kipitteli pari alkeis-perustuntia.

Keskiviikkona oli tarkoitus vääntää kunnolla kentällä, mutta eläinlääkäri kävi rokottamassa pari hevosta ja samalla raspasi muutamat. Mustalle otin kanssa raspauksen, kun oli keväällä niin pahat piikit. Melkoiset piikit oli nytkin, onneksi tosin vain takana eli ei vaikuta ratsastukseen. Uusi raspaus on sitten viimeistään ensi keväänä kun suurin osa muistakin raspataan eli yritetään pitää väli puolessa vuodessa. Musta on onneksi ongelmaton raspata eikä tarvitse rauhoitusta. Kentällä ratsastus jäi joka tapauksessa väliin ja lähdin riimulla maastoon Annen ja Mi:n sekä Mimmin ja Claran kanssa. Samoiltiin poluilla reilun tunnin verran ja ravailtiin silloin tällöin. Onneksi ei hirveästi hirvikärpäsiäkään näkynyt, tosin suihkinkin hirvikärpäs-stoppia reilulla kädellä (jos se mitään nyt auttaa).
Heitettiin varsat vielä kaukolaitsalle kopilla ja Mimmi ratsasti sen jälkeen Katinkan. Autoin maasta juoksutuspiiskalla kokoamaan ravia ja vähän laukkaakin. Eli jumpparatsastus Katinkalle.

Torstaina käväisin vähän reilu puolen tunnin reippaassa maastossa (sen verran aukeella etten minä ainakaan nähnyt yhtään kärvähirpistä) Tuulin ja Katinkan seuratessa perässä. Musta meni Titalle estevalkkuun (hevosten vaihto viikko), jossa tehtiin puomeilla ja kavaleteilla perusharjoitusta ja sen lisäksi pientä jumppasarjaa (ristikko-puomi-okseri). Okserin takapuomi oli lopuksi jossain metrissä (etuosa ristikkona, melko kapea) ja kaikki hyppäsi hienosti. Titta kylmetti vielä jalat ja Musta sai jäädä karsinaan yöksi.
Itse riensin (ja vähän myöhästyin, onneksi Eve meni omalla kyydillä ja oli ajoissa) Dinon agilitytreeneihin. Oikeastaan oli aika hyvä, kun tultiin vähän myöhässä, niin Dino pääsi melkein heti suorittamaan eikä kerännyt turhaa pöllöenergiaa. Treenit meni superhyvin, erilaisia hyppyjä pienessä tilassa (eli paljon pyörimistä), puomi (ihan super kontaktit!) ja putkea. Lisäksi keppejä molemmista suunnista. Kepeillä Dino yritti alkuun lähteä keskeltä eikä oikein näyttänyt tajuavan miksei namia tipahda sinne kuppiin. Kun Eve malttoi ohjata rauhassa, löytyi oikea sisäänmeno aukkokin ja Dino veti pujottelun ihan laukalla ja vauhdilla. Toisesta suunnasta oli selkeästi helpompi. Lisäksi pujottelua tehdään nyt aina parin hypyn tai putken jälkeen eli radan osana eikä yksistään. Dinon lisäksi oli tällä kertaa vain Argos ja toinen sheltteistä, joten pääsimme lähtemään ennen yhdeksää kotiin. Mercikin käyttäytyi oikein hienosti. Pitäis vaan kattoa joku sopiva väli aloittaa senkin kanssa agility ja vaikka itse ohjaten.

'hallittu' jalkautuminen tallin kisojen 70cm luokasta.
Toi puomi ei edes pudonnut vaikka osuinkin siihen muutakin kuin jalalla.

Perjantai olikin Mustalle vähän pidempi päivä, ensin menin itse kentällä puolisen tuntia taivutellen ja hakien lavat hanskaan. Sen jälkeen alkeistunnille (näytti hieman jäykältä vielä). Sitten Mustalla piti olla tauko, mutta puolessa välissä tuntia (eli juuri keritty riisua ja loimittaa, kiitos sateen..) pitikin Mi vaihtaa pois ja otettiin Musta tilalle. Eli vähän vajaa tunti ristikkohyppelyitä. Sitten sai seistä tunnin viltin alla ja viimeiseksi estevalkku, tällä kertaa Hennan kanssa. Annoin Hennalle pari vinkkiä (lue: käskyä) ennen tuntia ja käynnissä Musta olikin mukavan rento. Tunti meni hyvin ja Henna on oikein mukavasti oppinut ratsastamaan eteen. Itselläni piti ihan alunperin olla Vysti, mutta Päivi tuleekin tänä viikonloppuna itse, joten vaihdettiin Foriolaan. Yksi helsinkiläinen oli kuitenkin perunut, joten sain valita Foriolan ja Epronin välillä. Päätin kokeilla Epronia ja se osoittautui oikein hauskaksi poniksi. Hypättiin samaa harjoitusta kuin torstain ryhmäläisetkin, peilikuvana vain. Epron oli helppo saada pyöreäksi, mutta vaikeampi pitää tasaisena. Avotkin alkoi kuitenkin lopuksi sujua (alkuverkkaa) ja oikea laukkakin nousi, jos en itse vain ollut liikaa vasemmalla (tuntui että satula valui hieman sinne..)
Hypyt oli kivoja ja melko helppoja olla mukana, vaikka okserilla venyttikin ihan mahdottomasti kaulaansa. Piti itse vain yrittää olla pystyssä, jotta ei tipahtaisi kaulan yli maahan. Epron on niin varma menijä ettei edes jännittänyt yhtään parin ekan hypyn jälkeen. Epronia Anne toivoi muutenkin ratsastettavan melko matalassa muodossa, kun tarjoaa itse korkeampaa helposti. Tosi hauska poni!

kuva harjoituksesta

Lauantaina Musta meni puomitunnin, jonka jälkeen pääsinkin itse selkään. Laitoin vielä kannukset (ja saappaat) jalkaan, jotta varmasti olisi tarpeeksi terävät pohkeet ehkäisemään kaikenlaista puskemista. Ensin paljon taivuttelua ympyrällä (toisessa päädyssä aloittelija) ja ihan pientä pyörittämistä ohjan perässä mutkalla, jotta lavat aukeasisi vielä paremmin. Sen jälkeen käynti-ravi siirtymisiä tarkoituksena vain saada Musta pysymään rentona peräänannossa. Kun peräänanto alkoi pysyä hyvin (eli sain pohkeet läpi ja käden rennoksi) tein siirtymiä ravissa tarkoituksena saada ihan vähän pidempää ravia ilman kipitystä. Muutama askel silloin tällöin tulikin ihan kivasti. Laukassa vielä ympyrällä puomin yli (oikeassa ei millään meinannut löytyä paikkaa, vasemmassa tosi hyvä) ja sitten loppuravit eteen-alas. Lopussa alkoikin pisaroida vettä, jonka takia jätin pohkeenväistöt pois, joita olin alunperin suunnitellut tekeväni. Edellispäivän kastuminen (1,5h vesisateessa) riitti, kiitosta vaan. Katinka oli tarkoitus juoksuttaa (meni kaksi alkeistuntia) tuntien jälkeen, mutta vesisateessa ei viitsinyt, ettei selkä kylmety. Joten Henna venytteli jalat ja itse vähän hieroin selkää. Kokeilin myös pikaisesti geeliä satulan alle ja tuntui ihan hyvältä, josko ostaisi sellaisen. Pitää vaan testata ratsastaen.

Musta laitettiin vielä Mi:n kanssa samaan tarhaan ja pojat vinkui kuin parhaatkin possut. Otin kuvia Annen kännykällä samalla kun vahdin ettei pojat tapa toisiaan. Vähän tuli pystyyn hyppelyitä (ensin ne vaan kyräili toisiaan useamman minuutin kauempaa) ja muutamia takajalkojen potkujakin (sen jälkeen kun Mi yritti hypätä Mustan selkään). Kun alkoi sataa kunnolla, niin menimme katokseen suojaan ja pojatkin hiljeni. Anne kävi vilkaisemassa yhdessä vaiheessa ja sanoi, että nätisti on molemmat samalla heinäpaalilla, lupaili kuitenkin vielä seurailla. Musta saa mennä yöksi sisään ja olla taas viikolla enemmän ulkona, kun on luvattu lämpimämpiä öitä.

Huomenna vielä edessä russimestaruuksien vika osakilpailu, mua jännittää tyttöjen puolesta jo nyt!

Musta ja Mi