"Vasen ranne suoraan, oikea pohje vähän edemmäs ja liikkuu.."

Kouluvalkun antia..

Maanantaina vielä saikkuilin (käden takia) ja riensin tallille jo yhden jälkeen. Heitin ensin Missin ja varsulin tarhaan Katinkan seuraksi, joka näytti ahtaneen itsensä täyteen heinää ja seisoi vain hyvin täyden näköisenä heinäkasan äärellä, ei siis tarvinut antaa päiväheiniä vaan aamun kasat oli riittäneet enemmän kuin hyvin. Anne siis pienellä lomareissulla ja Pete on aamulla ruokkinut nämä tarhakolmoset muiden huidellessa laitumilla. Katinka ei ainakaan ennen Juhannusta pääse laitumelle, josko vielä silloinkaan (ainakaan koko päiväksi), ettei vaan saa taas kaviokuumetta.
Mustan saalistus laitumelta sujui helposti, meno tuolla poikajengissäkin näyttää rauhoittuneen ja heposet makaili tyytyväisenä kun marssin laidunta kohti. Ruohossa makailu ei kyllä Mustaa ollut puhdistanut, joten kunnon hinkkaus ennen kouluvalkun alkua oli todellakin tarpeen. Tehokolmikkokin saapui tallille ja pääsi heti hommiin (Missin karsinan ja tarhan siivous yms.)

Kerkesin käpsytellä ja ravaillakin muutaman kierroksen ennen Pilvin saapumista ja pääsimme aloittamaan suoraan työnteon. Ensin ympyrällä käynti-laukka-käynti siirtymiä, jossa vaan hevonen nopeaksi ja kuulolle sekä rennoksi. Aluksi Musta tuppasi jumittamaan kaulaa ja sain tehdä paljon asetuksenvaihtoja, jotta lähti rentoutumaan. Nostot oli aika suoria, kun vaan muisti tehdä loivaa avoa oikeaan kierrokseen. Välillä peppu yritti seilata turhasti sinne oikealle, mutta napakat avut sai sen takaisin oikealle paikalleen. Kun ponia oli saatu näin verkattua ympyrällä, aloitettiin kolmikaarisella kiemuralla, jossa suoralla käynnin kautta laukanvaihto. Musta rupesi pian ennakoimaan ja mulla oli tiet vähän hukassa sekä sitä myöten suoruus. Ennakoinnin ja sen myötä pienten herneiden-nenuun-vedon takia tultiin pari kertaa ihan vaihtamatta laukalla eli kaksi myötälaukkakaarta ja yksi vastalaukkakaari. Musta on välillä ylisuorittaja ja vetää helposti överiksi kaiken, jos pyydän vahingossa vähänkin liikaa. Mun taas melkein pitää kokeilla ääripäät ennen kuin löydän sen sopivan paineen ja tehon kuhunkin asiaan (ja vaihteleehan se päivittäinkin..) Pitää vaan muistaa nollata tilanne ja tehdä hetki vaikka keskikäyntiä ilman ajatustakaan nostosta..

Kuten otsikkokin kertoi, oikea pohje tuppasi seikkailemaan turhan takana..

Pilvillä oli 'walkie-talkie' eli mulle tuli korvanappi korvaan ja vastaanotin vyötärölle ja Pilvi puhui omaansa. Säästää ääntä huomattavasti, mutta vaati kyllä multa pientä totuttelua..

palkokasvi sieraimessa

Sulkutaivutusharjoittelu aloitettiin voltilla kulmassa - ja argh toi ranne..

Kun laukat saatiin jotakuinkin toimimaan oli vuorossa sulkutaivutus. En ole koskaan sulkua uralla tai halkaisijalla tehnyt, lähinnä vain ympyrällä. Aloitettiin siis käynnissä uralla. Oikeaan oli tosi helppo, kun sinne suuntaan se peppu on muutenkin menossa, mutta vasenkin onnistui yllättävän hyvin kun sain edes vähän juonen päästä kiinni. Tässäkin meinasi mennä yli ja tulla jo ristiaskeliakin mukaan. Sen jälkeen siiryttiin tekemään diagonaalille eli kulman jälkeen käänsin ponin koko-rata-leikkaalle ja sululla kohti kentän keskustaa, josta suoristus ja suoraan pituushalkaisijaa pitkin päätyyn. Tämäkin alkoi sujumaan kun hoksasin miten päin sen hevosen kuuluu siinä kulkea (siis otsa edellä) enkä yrittänyt ylisuorittaa. Itseasiassa diagonaalilla olikin helpompi tehdä kuin uralla kun hommaan sai jotain tolkkua. Samoin oli aikoinaan avotaivutuksen kanssa, uralla Musta rupesi helposti 'nojaamaan' aitaa vasten ja taivutus oli vaikeaa, mutta halkaisijalla taas paljon helpompaa. Ravissakin sujui tosi nätisti, taivutusta olisi voinut olla himpun enemmän, mutta poikitus oli täydellistä ja tahti säilyi hyvin..

sulkutaivutusta diagonaalilla - half-pass

on sillä ihan kiva ravi, kun saa hyvän tahdin ja rentouden

Loppuun vielä eteen-alas kevennykset ja Musta pääsi huilimaan Hennan valkun ajaksi. Sillä aikaa laitettiin tyttöjen kanssa poneja kuntoon (jotka tytöt oli ahkerana haalinut kasaan laitumilta) ja Hennan avustuksella lähdin viemään lapsosia maastoon.
Vetoon otin Oliverin (ihme kyllä, pääsin selkään ilman tikkaita) ja käsihevoseksi Mustan. Henna tuli Epronilla Katinka käsihevosena ja jonon viimeisenä Roventa. Maasto meni tosi hyvin, kukaan poneista ei yrittänyt mitään ja pikku ratsastajat selvisivät mainiosti. Oliverin ravi oli melko isoa, kun on lähinnä poneilla tottunut menemään. Ekaksi pätkäksi piti ottaa kauhukahvasta kiinni, jotta sai jonkinlaista tuntumaa askellukseen.
Myöhemmin heitin vielä toisen maastopätkän Oliverilla, kun Anne oli sen verran myöhässä, ettei ehtinyt ihan koulutunnin alkuun. Niinpä kävimme koulutuntilaisten kanssa vähän ravailemassa maastossa. Oliver oli tosi kiva, kun pääsi paremmin ratsastamaan ilman Mustaa roikkumassa käsipuolessa.