Viimeinen työviikko

Ja Robbyn valkku!

Lauantaina Musta meni kaksi alkeis(-jatko) tuntia, joista ensimmäisen ihan talutuksessa. Ratsastin itse vielä pikku maaston, mutta oli melko nuutunen oloinen. Maastossa ravailin eteen-alas mahdollisimman pitkälle kaulalle ja laukassakin koitin pitää vain hyvin matalana. Väsymyksen huomasi osittain siitä, ettei Musta yhtään lähtenyt kiihdyttelemään laukassa edes kotiinpäin vaan meni rauhallisesti matalana.

Sunnuntaille annoinkin ponille vielä vapaapäivän ja kävin vain saalistamassa sen illalla laitumelta muiden poikien kanssa. Annen kanssa raahattiin viisi hepoa tien yli ja meni aika nätisti. Anne vei ensin tytöt (Orhidee ja Foriola) ja mä oottelin poikien kanssa (Musta, Mi, Oliver), että Anne tulis takas, mutta koska tuli sopiva tauko autojonoissa, niin kipiteltiin ylitse. Heposet jäi yöksi tarhaan seuraavan päivän aamulla alkavaa kurssia varten.

Maanantaina Musta oli kurssikäytössä, enkä itse viitsinyt enää mennä väsyttämään sitä lisäksi. Tiistaina oli Robbyn valkku, jonka jälkeen Musta meni vielä yhden tunnin.

Tällä kertaa vuorossa oli eräänlainen rataharjoitus. Aloitettiin kuitenkin ihan puomi-ristikko-puomi -harjoituksella, jonka tulin ensin pari kertaa laukassa, jotta Musta varmasti pääsisi viimeisen puomin yli hyvin. Tässä piti myös aina pysäyttää suoralla, vaikka Mustan kanssa noilla pysähdyksillä ei niin suurta merkitystä olekaan. Robby antoi myös hyvän vinkin kisojen esteverkkaan, johon sisältyy tuo pysäytys. Erinomainen niille hevosille, jotka tuppaa kuumenemaan niin, ettei pidätteet oikein mene enää läpi.

ja helposti veny puomin yli - myös ravilla

Parin laukkakerran jälkeen tultiin Mustankin kanssa ihan ravilla ja helposti meni puomin yli, ei niin minkäänlaisia vaikeuksia venyä, jes!

Sen jälkeen ristikko-ristikko -linjaa, viidellä askeleella, molemmista suunnista. Tämäkin meni helposti sillä viidellä, melkein jäi viimeinen askel vähän lyhyeksikin. Pysty-pysty -linjana tuo oli sitten neljällä, tosin Musta sai tulla viidellä ja niin tulikin. Tosin viimeinen askel oli usein melko miniaskel. Alkaako mun poni oikeasti venyttämään askeltaan? Ehkä me joskus selvitään hengissä niistä yhdenaskeleen pysty-okseri -sarjoista, jotka on mulle toooosi vaikeita..

ylimmän okserin kohdalla aluksi puomi-ristikko-puomi

Eka rata alkoi ravissa puomi-ristikko-puomina, josta halkaisijalla olevalle pystylle (johon olin raahannut muurit alle). Tähän annoin Mustan kieltää ekalla kerralla, syytä en tiedä, kun noista muureista on menty yli ties kuinka monesti. Pysty-pysty -linja ja toisella halkaisijalla olevalle okserille. Tähän tuli kivat hypyt, paitsi ihan vikassa radassa, jolloin tultiin niin lähelle, että Musta hyppäsi lähinnä vain ylöspäin. Ihme ettei tiputtu keskelle estettä, siltä se meinaan tuntui.
Sen jälkeen alku samalla lailla, mutta muuripystyn jälkeen toiselle halkaisijalle ja pystyksi tiputettu okseri ns. väärästä suunnasta, jotta päästiin pysty-pysty -linjalle myös toisesta suunnasta. Tässä yritin linjalle sisään isolla hypyllä, mutta epäröin ihan hiukan, jolloin Musta otti pikkuaskeleen mun kuitenkin ollessa jo menossa, joten veti sitten polvillaan puomit alas. Jatkettiin kuitenkin linja loppuun sen suuremmin häiriintymättä (ja vissiin ihan sillä viidellä askeleella). Tulin kyllä kyseisen linjan sitten uudestaan ihan nätisti, mutta ei saatu isoa hyppyä ekalle, joten oli turha yrittääkään sitä neljää askelta (jota ei varsinaisesti edes tavoiteltu, mutta tulee-jos-on-tullakseen -mentaliteetillä kuitenkin).

hirvittävä muuri

 Viimeinen rata alkoi okserista (hyvänmielen-okseri sanoi Robby, mistä lie johtui..), jonka paikalla aiemmin siis puomi-ristikko-puomi. Halkaisijalla muuripystylle ja linjalle. Toisen halkaisijan okseri, muuripysty toisesta suunnasta ja vikaksi vielä eka okseri, nyt pystynä, ns. väärästä suunnasta. Tämä rata meni siis halkaisijan okseria lukuunottamatta kivasti. Joka tietenkin hypättiin vielä uudestaan ihan radan lopuksi, tällä kertaa nätillä hypyllä.

Aika kivasti meni kaikenkaikkiaan koko treeni ja poni tuntui jaksavan hyvin. Nyt alkaa pääkoppa olemaan meikäläiselläkin siinä kunnossa, että nuo 70-75cm harjoitukset tuntuu mukavilta eikä tarvi jännittää niitä. Itseasiassa välillä hyppäisi myös mielellään jo vähän korkeampaakin, ettei liian kauan mene vain mukavuusalueella.

Tää pysty näyttää jopa mun mielestä melkeinpä naurettavan pieneltä

Musta tosiaan jatkoi valkun jälkeen vielä perustunnille, jonka jälkeen Mimmi oli ystävällinen ja kylmetti ponin jalat. Vietiin poikalauma vielä laitsalle ja kas kummaa, kun kellokin oli jo yhdeksän..

Keskiviikkona Mustan piti olla vielä kurssitunneilla, mutta en ole varma oliko. Torstaina poika sai nauttia vapaapäivästä ja vähän palautella itseään laitumella ennen Juhannus-urakkaa (ei lepäilyä Juhannuksena vaan kunnon ratsastusta)!

Mimmille kiitos kuvaamisesta!