Melkein hengissä

Ei vaan jaksa makoilla

Torstaina uskaltaiduin nousemaan taas kyytiin ja menin estetunnille. Olo nyt ei kaikkein paras ollut, mutta otin kevyesti. Musta oli tosi jäykkä, mikä olikin odotettavissa, selkäkin oli vähän jumissa, mikä taas oli outoa, kun ei edes kesäleireillä jumitellut vaikka en itse viikkoon ratsastanutkaan.
Harjat oli ihan järkyttävässä kunnossa, verenpaine kohosi ihan urakalla kun niitä katselin eikä asiaa auttaneet täysin hiekkaiset suojat, jotka oli tungettu takas harjakassiin. Siinä menikin sitten kivasti puolisen tuntia kun kunnolla siivosin harjakassin, harjat ja suojat. Onneksi olin sen verran ajoissa tullut, että oli aikaa tehdä tuo.
Musta oli vähän väsyneen oloinen, kun oli edellispäivänäkin ollut hyppäämässä, mutta liikkui ihan kivasti eteen. Alkuverkkojen avotaivutuksissa jäi kyllä se kunnon taipuminen tapahtumatta, vaikka käynnissä kerkisin vähän ylitaivutella. Hypyt meni ihan jees, ekan kerran pääty-ympyrällä vasempaan kierrokseen okserilla Musta pysähtyi, mutta osasin kerrankin jatkaa siitä huolimatta ja hypättiin paikoiltaan, jolloin Musta otti etupuomin takasillaan ja onnistui työntämään sen takapuomin ali takapuolelle. Onneks puomi ei enempää pyörähtänyt, niin ei jäänyt jalkoihin. Oli kuulemma ollut ihan mielenkiintoisen näköistä. Muuten meni kivasti, tultiin kaikkea ensin yksitellen/kaksitellen ja lopuksi pientä rataa.

kuva harjoituksesta, 4. on viuhkaeste, vaikkei ehkä siltä näytä..

Radan ekalla Musta sitten päättikin olla hyppäämättä ja mä hyppäsin yksinäni. Kaunis voltti ja kohtuu pehmeä laskeutuminen. Tän siitä saa, kun kerrankin luottaa, Robby ois varmaan ollu innoissaan ;)
Mila oli edellispäivänä maistellut hiekkaa samaisella esteellä. Ja ihan peruspysty oli, eikä edes korkea. Huoh.. Uusiksi siis, onneksi ei juuri sattunut ja päässä pyöri jo vähän valmiiksi flunssan takia. Radan vikalla esteellä, okserilla, Musta löi taas liinat kiinni parikin kertaa ennen kuin päästiin yli. Sen jälkeen tietty mentiinkin se pariin kertaan. Ihan lopuksi tulin vielä kolme pystyä peräkkäin (1, 6 ja 2. väärästä suunnasta), jotka meni jo ok.
Musta oli koko ajan vähän vasemman pohkeen päällä ja tosi vaikea saada suoristumaan. Laukanvaihdot oli myös vähän hakusessa ja takapää jäi helposti paljonkin jälkeen. Yleensä Musta vaihtaa 'ihan itsestään' ja tekee siistit vaihdot. Onko sen tasapaino kehittynyt niin paljon, että vastalaukka on ihan helppoa vai oliko kyseessä vain väsymys? Muutenkin oli vähän hidas pohkeelle, mutta ei kai sitä voi täydellistä suoritusta odottaa, kun itse on puolikuntoinen ja poni mennyt kolmepäivää lähinnä alkeistunneilla?

Musta lähti vielä yömaastoon, joten en kerinnyt kylmettää jalkoja ja jätin sen Suvin tehtäväksi maaston jälkeen (mitä ei kyllä oltu sitten tehty..)
Olivat käyneet uimassakin, minkä näki kyllä varusteista, jotka oikein ratisi kuivuuttaan.

Perjantaina jaksoin laittaa saappaat jalkaan ja sain vähän kannusten avulla herkisteltyä ponia. Vieläkin oli melko jäykkä ihan selästäkin, kyljistä nyt puhumattakaan, sekä kovin väsynyt. Liikkui kyllä ihan hyvin eteen, mutta ei jaksanut juurikaan kantaa itseään vaan jopa vähän roikkui kädelle. Tein pitkään käynnissä ylitaivutuksia ja sen jälkeen leikittelin käynnillä. Pidin Mustan koko ajan melko matalalla kaulalla ja keskikäynnissä sai vielä venyttää vähän lisää. Käynnit meni aika kivasti, vaikka keskikäynnissä joutuikin valvomaan tosi paljon, että tahti pysyy. Nopeita käynti-ravi-käynti siirtymisiä, jotta saisin ponin taas pohkeelle vähän kuulolle. Aluksi olikin tosi tosi hidas reagoimaan ylöspäin siirtymissä, käyntiin tuli nätisti istunnalla. Ravi oli ihan kelpoa, mutta en viitsinyt lähteä yrittämään pidennyksiä, kun tuskin tuolla väsymyksellä olisi onnistuneet. Vielä molempiin suuntiin käynti-laukka-käynti siirtymisiä ja muutamat laukkavoltit. Ihan lopuksi pari kertaa isoa kahdeksikkoa laukassa ja parit laukanvaidot. Oli kyllä tosi hidas, mutta vasemmasta oikeaan oli ihan kohtuullinen. Oikeasta vasempaan lähti puskemaan vasemman pohkeen päälle hirmuisesti ja ihme kylkimyyryä meni kun en antanut itsekseen vaihtaa suuntaa. Pitänee harjoitella näitä vaihtoja kun poni vähemmän väsynyt. Nyt onkin menty paljon vastalaukkaa, joten lienee aika harjoitella taas vaihdot sujuviksi. Tuota kahdeksikkoa lukuunottamatta pysyin isolla pääty-ympyrällä koko ajan.
Musta kerkisi hetken huilia ennen kuin meni vielä alkeistunnille. Tällä aikaa pesin koulusuitset ja omat saappaani kunnolla. Tunnin jälkeen kylmetin Mustan etuset ja sen syödessä puunasin satulan. Rasvaa se imikin oikein kivasti. Satulavyöhönkin heitin poikkeuksellisesti vähän rasvaa vaikka yleensä vain pesen sen käytön jälkeen, nyt sekin oli aavistuksen kuivan oloinen. Vaihdoin jalustinhihnatkin toiste päin eli tein oikein kunnon pesun ja rasvauksen satulalle. Tuntisuitset sai nyt jäädä toiseen päivään, kun en jaksanut niitä puunailla.

Lauantaina Mustan piti lie mennä alkeistunnille, mutta itse tulin sen verran myöhään tallille, etten kerinnyt sitä ajoissa saalistaa laitumelta. Muita se oli siellä jo juossut ihan urakalla karkuun, joten kiinni saaminen oli oikeasti hankalaa. Olisin tullut aiemmin jos olisi ilmoitettu, että tarvii tunnille. Alunperin oli tarkoitus mennä kentälle taivuttelemaan ja jumppaamaan, mutta Päivi oli lähdössä Vystin kanssa maastoon ja Hennan oli tarkoitus Katinkan kanssa myös maastoilla paikat auki seuraavan päivän kisoja varten. Lähdin sitten mukaan ja hengailtiin metsäautoteillä pari tuntia. Melko rauhallisesti mentiin, oli ihanan varjoisaa, niin jaksoi hyvin vain kävelläkin. Laukkapätkät otettiin kyllä melkoisen reippaasti, Katinka yritti tunkea koko ajan ohi ja Vysti jo vähän mulkoili sitä pahasti. Sen vielä sieti, että Musta kiilasi sen edelle, mutta kun pikkuponikin yritti ison miehen ohi, niin se ei enää passannut. Tarkoituksella mentiin paljon käyntiä, jotta Katinka ei olisi ihan täysin väsynyt seuraavana päivänä. Se oli kuitenkin to ja pe iltoina yömaastossa ja lauantaina tehnyt jo pari lasten tuntia. Virtaa tuntui kyllä riittävän. Lopuksi käytiin vielä näyttämässä Päiville mahdollinen uittopaikka, jossa Katinka oli poikkeuksellisesti heti tunkemassa veteen. Vysti ei uskaltanut tulla edes Mustan perässä, joka myös tykkää uida (vaikka ei raukka osaakaan). Vadelmatkin maistui meille kaikille matkan aikana. Oli ihana maasto ja hyvää seuraa.
Ennen maastoa pesin vihdoin viimein Mustan hännän (se kun on odottanut josko Suvilla olisi aikaa..) ja maaston jälkeen sain vihdoin viimein aikaiseksi purkaa ja pestä&rasvata kunnolla estesuitset, olikin vähän kuivahkot. Henna pesi maaston jälkeen vielä Katinkan hännän, vaikka siitä ei kovin kauaa ole kun viimeksi sen pesi.