Polar Pad

Eräänlaiset tilsakumit

Sunnuntaina menin tallille melko aamusta ja koska Musta ei mennytkään ekalle tunnille (ja toka tunti oli vasta tunnin tauon jälkeen), päätin käyttää aikani hyödyksi ja vihdoin viimein ruuvata Mustalle nuo jo aikoja sitten ostetut polarpadit alle. Tosin eihän niillä kiire ole ollut, kun lumikin vasta satoi, mutta jostain syystä nyt on ihan pakkaslumillakin jäänyt hevosille tilsat. Ei ole ennen kymmenen asteen pakkasessa tilsat vaivanneet, mutta eilen oli useammallakin eikä pelkästään minikavio-Katinkalla.

Hirvein homma noissa polarpadien sovituksessa oli sen leikkaaminen sopivaksi, kun on niin perhanan paksua muovia. Melko kuluneiden kärkihokkien pois ruuvauksessa oli myös omat hankaluutensa, mutta puolen tunnin taistelun jälkeen olin saanut polarit molempiin etusiin, jes!

Mustan oikea kinttu. Tässä padi vielä 'oikealla' paikallaan, myöhemmin luiskahtaa tuonne kaviota vasten alas ja ylös kaivaminen on melko työlästä.

ja vasen etunen..

Sitten vain ponille harjaus ja satula selkään odottamaan tuntilaisia, jotka saapuivatkin parahiksi. Katinkalle viriteltiin jo ennen tuntia rintaremmi, kun tarkoitus oli vetää parit jäätyneet saavit pois tarhoista talviteloille.

Ponit kipitteli tuntinsa, heitin Mustan karsinaan villaviltin alle satulan kanssa odottamaan vuoroaan ja viritin Katinkalle liinat ja liukurin perään. Vesisaavien vetämisestä ei kyllä tullut mitään kun pitikin vetää Vertsua (ja muutamat muutkin pääsi vuorollaan kyytiin). Aluksi Katinka meni ihan rauhallisesti, säpsähteli muutaman kerran kun liukuri osui vähän hiekalle (Pete oli ahkerasti aurannut lumia teiltä pois, niin osassa kohtaa oli jo vähän hiekkaakin pinnalla). Kerran käännyttiin Onnelan pellolle päin ja käytiin siellä kääntymässä, kun toisia poneja vietiin tarhaan ja sieltä kääntyessä Katinka saikin sellaiset kilarit, että vauhtia oli himpun liikaa. Pidätin koko pätkän tallille ihan kunnolla, jotta oli mahdollisuudet saada vauhti alas ennen käännöstä (ettei Vertsu päätyisi tallin seinään tms.) ja siitä se kilahtelu vaan jatkui. Poni oli ihan kierroksilla enkä huomannut vedettäessä suurtakaan eroa siihen oliko kyydissä 4v. Vertsu vai aikuinen ihminen.. Tunnin verran paineltiin menemään ennen kuin poni alkoi osoittaa hieman väsymisen merkkejä. Viimeiset kiekat rauhallisella ravilla, jossa sain ponia vähän venymään eteen-alas ja sen jälkeen läpimärkä poni pääsi heittämään selälleen hankeen ja tekemään loppukäynnit maasta loimien alla. Jätin vielä karsinaan kuivumaan ja syömään heiniä kun lähdin Mustan kanssa maastoon.

Mustan kanssa käytiin ylämäki-alamäki lenkki. Ihan käynnillä ekat mäet ja ravilla tasaiset pätkät. Takaisin päin Musta nosti laukan ja oli aluksi ihan rauhallinen, kunnes pääsi vauhdin makuun ja paineltiin menemään normaalia, reipasta Mustan maastovauhtia. Poni oli ihan innoissaan ja minä iloinen, kun Musta on muutaman vaisun päivän jälkeen palannut normaaliksi itsekseen. Loppumatka sitten käveltiin ja otettiin muutama ravi pätkä (joissa Musta yritti kiihdytellä). Sitten vaan ponit pihalle ja päiväheinille.

Tähän talviseen kuvaan ja tunnelmaan..

Näin lyhyen käyttökokemuksen jälkeen Polar Padit toimii ihan odotetusti, vaikka ymmärsinkin, että niiden olisi tarkoitus jäädä ns. kengän päälle eikä painua sisään kaviota vasten, kuten Mustalla on käynyt. Leikkasinkohan ne liian pieneksi??