Väliviikko

Ja löhöilyä

Tiistaina pyörähdettiin lisää sukuloimassa ja muutenkin makasin vain lähes koko päivän (joululahja)kirjaa lukien ja telkkua tuijotellen. Molemmat ponit sai siis ansaitun (vai ansaitsemattoman?) vapaapäivän. Onneksi on kokopäivätarhaus, niin ei ole turhan haitallista tuo liikuttamattomuus edes rankemman päivän jäljiltä. Tosin edellispäivä oli kuitenkin melko normaali maastoreissu.



Karvallinen poni

Keskiviikkona koukkasin siskon takaisin kotiinsa Tampereella ja karmeassa lumimyräkässä ajelin takaisin, onneksi edes osan matkaa oli selkeää ja tallilla ei satanut ollenkaan lunta. Ratsastin Mustan pimeässä kentällä, kun en jaksanut sytyttää valoja. Alkukävelyt käytiin tekemässä tiellä, missä jo taivuttelin reilusti molempiin suuntiin. Kentällä vajaan tunnin ympyrällä siirtymisiä ja taivuttelua. Hain melko reilua taivutusta, mutta en kuitenkaan ylitaivutusta. Oikeaan kierrokseen meinasi kyllä ulkolapa pullahdella ulos vähän turhankin helposti ja jouduin monesti korjaamana etupäätä takapään kanssa samalle linjalle, kun pylly meinasi heilahdella omille teilleen. Musta oli kuitenkin erittäin miellyttävä ratsastaa: reipas, rento ja kuuliainen. Tuntui pitkästä aikaa tosi hyvältä. Laukassa hain melko lyhyttä ja koottua laukkaa, mutta en kuitenkaan niin lyhyttä, että olisi muuttunut nelitahtiseksi. Muutamia hyviä siirtymisiä sekä raviin että käyntiin ja takaisin ja olin tyytyväinen. Loppuverkaksi uraa pitkin pidempää laukkaa pitkällä kaulalla ja ravia eteen-alas venyttäen. Loppukäynnit maastakäsin minun siivotessa samalla kenttää.
Tietäen autotilanteeni, laitoin poneille safkat valmiiksi seuraavallekin päivälle. Aamupäivällä Musta oli ollut kevyellä tunnilla.

Ettei mene ihan pelkäksi Katinkaksi..

Torstaina iskä sai onneksi auton vihdoin korjattua, ei ollut hirmu iso homma, mutta näin pyhien aikaan ei oikein varaosia saa. Auto oli ajokunnossa kuitenkin sen verran myöhään iltapäivällä, että päätin käyttää aikani hyödyksi(?) ja saatoin blogia ajantasalle sekä hommailin muutenkin tietokoneella (suunnitellen mm. ECW:n tilausta).

Musta meni lastentunnilla, tosin jalustimista päätellen melko pitkä lapsi..

Perjantaina työstin Mustaa kentällä samaan aikaan kun Anne veti maastoa ja Vertsu oli Katinkalla kentällä ratsastelemassa. Jatkoin ympyrätyöskentelyä käynnissä ja ravissa hakien hyvää pyöreyttä ja rentoa asetusta sisään. Oikea kierros vieläkin vaikeampi, mutta alkaa pikku hiljaa parantua. Kentällä oli koko-rata-leikkailla kavaletit puomit päällä, joten otin muutaman hypyn. Jostain syystä Musta ei vaihtanut automaattisesti laukkaa (minkä yleensä tekee tälläisillä linjoilla) vaan jouduin ihan keskittymään, jotta saatiin myötälaukoilla alas. Oli myös vasemman pohkeen päällä oikeissa kaarteissa. Maastolaiset meni vielä pellolle hankeen laukkailemaan, joten liityttiin Mustan kanssa seuraan (pari kierrosta molempiin suuntiin, tosin kierros tuolla on vähän isompi kuin kentällä). Lähdin vielä vetämään yhtä pikkulasta maastoon, otin Lotan Katinkalla liinan päähän ja päästiin hyvin laukkaamaankin. Henna lähti vielä vahtimaan peräää Epronilla, joka ei nauttinut olostaan Katinkan takana. Lopputunnin Lotta pääsi vielä ravailemaan ja laukkailemaan kentällä, jossa itse ratsastin Mustan eteen-alas.

Homma puolessa välissä

Ratsastuksen jälkeen oli vuorossa Katinkan klippaus. Aikaa siihen meni, mutta sain melko siistin lopputuloksen. Suunniteltiin takapuoleen hieno kolmen tähden kuvio, mutta tähdet olikin vaikeampia tehdä kuin ajattelin ja vain viimeinen onnistui. Siitä tuli melko hyvä. Yksi kolmesta - ihan hyvin siis ja ensi kerralla tiedän jo heti, kuinka lähteä kuvioita ajelemaan pidempään turkkiin, jotta niistä tulee siistit. Kerran meinasi ponikin livetä paikalta, kun Henna piti päästä kiinni ja Nea nosti toista etusta, jotta mahduin klipperin kanssa sinne kaposeen etusten väliin. Poni pomppasi pystyyn ja riimu lähti päästä! Nean ote ei onneksi livennyt, joten ponikaan ei päässyt lipettiin ja Henna sai riimun nopeasti takaisin.. Tuo Hööksin vaaleanvihreä riimu onkin jostain syystä tosi iso, vaikka onkin ihan pony-kokoa. Aikaa tuohon ponin klippaukseen tuhraantui lähes kaksi tuntia, käsittämätöntä! Katinka jaksoi kyllä melko hyvin seistä koko ajan ja sain poskien vierustatkin ajeltua suuremmitta häslingeittä, vaikka en taaskaan jaksanut mitään pumpuleita korviin tunkea. Ponikin osaa siis tarpeen vaatiessa käyttäytyä!



Tähtityttö