lauantai 17. marraskuuta 2012

Sairaalloista treenausta

vai sairaana treenausta?

Sunnuntaina mä podin ties mitä vatsaflunssaa, joten vietin päivän lähinnä paikoillani. Dinon treeneihin VAU:lle kuitenkin raahauduin, siellä kun ei tarvi itse juosta. Tällä kertaa oltiin pikku puolella ja siellä ei oikein mahdu seuraamaan toisten treenejä (paitsi Dino, Argos ja Hermes oli aina yhtä aikaa eikä ketään häirinnyt toisten läsnäolo). Rata kerettiin mennä pari kertaa per koira ja kepit
Dino pääsi pyörähtämään sekä alussa että lopussa. Ekalla kerralla putkivahvana Dino meni monta kertaa putkeen kun piti mennä A:lle, se putkensuu kun oli niin houkuttelevasti siinä A:n vieressä. Tokalla kerralla sama rata meni virheettömästi! Ihan superhyvin meni sekä Dino että Argos. Katsotaan löydetäänkö sopivia epiksiä täältä läheltä. Käyn sitten vaikka itse juoksemassa, jos Evellä on työvuorot huonosti.

Maanantaina oli melko karmea olo töissä eikä eväistäkään tietoa, kun ei taas lauantaina tullut ajatelleeksi, että isänpäivänä on kaupat harvoin auki. Tallillakin vielä melko hirveä olo, mutta jaksoin ratsastaa Mustaa tunnin verran melko normaalisti. Tarhassa menin, kun siellä oli parempi pohja kuin kentällä. Hetken keskusteltiin voiko oikeaan kierrokseen ollenkaan taipua ravissa, mutta vihdoin Mustakin tajusi pystyvänsä siihen. Tein ylitaivutuksia ravissa ympyrällä molempiin ja 'uralla' käynti-ravisiirtymiä sekä käynti-laukka siirtymiä. Pientä treenausta lauantain (mahdollisia) kisoja varten. A-ohjelman saan kyllä unohtaa, ettei kyydin tarvitse odottaa koko päivää. B mennään kuitenkin (eli K.N. Special) ja sen 3 askeleen käyntisiirtymää. Muutamia laukannostoja peruutuksesta ja pari peruutusta pientä ylämäkeä pitkin (aluksi Musta yritti väittää, ettei pysty ja kykene, mutta meni hyvin kuitenkin). Puuhailin vielä tallilla laittamassa iltasafkoja ponskeille ja olo oli ihan hyvä.. kunnes istuin autoon ja lähdin ajamaan kotiin. Jaksoin kuitenkin raahautua kauppaan, ettei tarvi toista päivää töissä ollan syömättä..

Tiistaina menin tarhassa hämärässä vajaan tunnin, jonka jälkeen Musta meni alkeis-/jatkotunnille. Ratsastin lähinnä 'uraa' pitkin siirtymiä. Musta ei ollut mitenkään turhan rentoutunut, mutta energinen kyllä. Varavalo loi hassun varjon toiseen päätyyn, jota Musta välillä vähän arasteli. Varsinkin oikeassa kierroksessa piti suoristaa avolla, kun Musta pyrki työntämään takapuolta sisälle. Vanha helmasynti, johon Musta näyttää taas palanneen.


Musta karsinassaan
Keskiviikkona tunnin verran hiekkakuopalla. Haaveilin hyppäyksestä, mutta kenttä oli vielä jäässä (eli kova ei liukas) ja pinnalla vettä. Mentiin hiekkakuopalle, jossa oli hyvä pohja. Henna oli ratsastamassa Katinkaa kisoja varten ja poni rukka olikin ihan hikinen Hennan käsittelyn jälkeen. Hiekkakuopalla ongelman aiheutti Katinkan pelottava ratsastusloimi, joka heitettiin yhden juurakon päälle. Sitä piti Mustan sitten yrittää tuijottaa joka kierroksella (lähinnä vasemmassa kierroksessa). Pätkiä askeleen pidennyksiä ravissa, loivaa avoa ravissa, käynti-laukka siirtymiä yms. perusjuttuja.

Torstaina Musta meni yhden perustunnin, itse jäin kotiin peiton alle palelemaan. Seuraavana päivänä on kyllä pakko raahautua tallille, vaikka pää kainalossa ratsastamaan Musta (ja Katinka) läpi ennen lauantain koulukisoja. Ilmotin tosin jo illalla töihin, että mua on sinne turha perjantaina odotella, kun hädin tuskin sain koirat ulkoilutettua.

Perjantaina levättyäni koko päivän kotona raahauduin iltapäivällä tallille. Musta meni yhden lastentunnin ja sen jälkeen ratsastin itse ponia valmiiksi huomisen koulukisoja varten. Huomasi kyllä, ettei itse ole edellispäivänä käynyt selässä. Poni oli kaikkea muuta kuin rento ja piti tehdä lyhyessä ajassa (kahden tunnin välissä noin puolessa tunnissa) ja suurin osa meni käyntityöskentelyyn. Lasten tunnilla olivat lisäksi tehneet puomeja, joka on ehkä pahinta mitä Mustalla voi juuri ennen koulukisoja tehdä, kun lasten puomitunnin jälkeen puskee ihan törkeästi pohkeiden päälle, tällä kertaa vasemman (aarghh!). Käynnissä ja ravissa tein ylitaivutuksia hakien näin rentoutta ja notkeutta.
Laukassa sain jonkin verran työstettyä ponia läpi, mutta raviosuus jäi melko tyngäksi. Edes lopun eteen-alas raveissa Musta ei ollut turhan rento. Ajan loputtua kentällä (missä oli muuten ihan loistava pohja, harmi ettei voinut hypätä kisojen takia) tein hetken vielä siirtymisiä säkkipimeällä hiekkakuopalla, jossa Musta jo aavistuksen rentoutui.

Katinka oli vuorossa seuraavana, myös lasten tunnin jälkeen. Käväisin ensin hiekkakuopalla, mutta pikkuponi oli näkevinään mörköjä joka paikassa, joten palasin suosiolla kentän tuntumaan odottelemaan tunnin loppua (onneksi oli jo lähes loppunut). Tiellä tein hetken siksak pohkeenväistöjä ja hain näin pohkeita läpi. Kun loppukäynnit alkoi pääsin kentälle. Tein ensin ympyrällä käynti-ravi siirtymiä ja katsoin ettei poni nojaile pohkeiden päälle ja kääntyy oikeasti ulkoa. Sitten keskityin laukannostoihin, joita tein sekä käynnistä että ravista. Aluksi Katinka yritti nostaa turpaansa taivaita kohti, mutta muutaman noston jälkeen alkoi nassu pysyä siellä missä pitikin ja poni tehdä rehellisiä nostoja selän läpi. Myös oikeassa kierroksessa tuli muutama tosi hyvä nosto, jossa poni pysyi ihanan rentona. Oli reipas ja liikkui hyvin. Lopuksi vielä eteen-alas ravailua. Toivottavasti poni liikkuu huomenna yhtä hyvin Hennalla kouluradalla, jossa poni kyllä tietää ettei ratsastajalla ole raippaa eikä oikein muutakaan keinoa oikein kunnolla komentaa..

Kaikkein loistavin idea tämä kipeänä parin ponin ratsastus ei ollut, kun olo tallilta lähtiessä oli suoraan sanottuna hirveä. Ratsastuksien jälkeen vaihdoin vielä poneille valkoiset kisahuovat ja pyyhkäisin Mustan satulan ja suitset pikaisesti läpi. Kotona pitäisi varmaan vielä kerrata miten ne ohjelmat ihan oikeesti taas menikään..

Lopuksi vielä pellettikokemuksia: Annen kertoman mukaan ei ole pöllynnyt yhtään minkä kyllä näkee vesikupeistakin. Turpeen kanssa vesiastioihin kertyi jo yhdessä yössä ohut turvekerros pinnalle, mutta pelletin kanssa on vesi aina ihan kirkasta. Karsinan siivoaminen on vielä ollut enemmän kuin kissanhiekkalaatikon putsausta, pelletit kun ei ole läheskään kaikki muhjaantuneet ja patjaantuneet.

Lähikuvaa olkipelleteistä

Lähikuvaa pellavasta
Katinkan pellettiboksi parin päivän jälkeen..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rohkeasti vaan!