Kohti kisoja

Kisoja edeltävät treenailut

Maanantaina Musta meni alkeistunnilla, jonka jälkeen lähdin itse pellolle käpsimään. Pellon 'kentällä' on jonkinverran hankea, joten se oli melko raskasta. Ravailin ja laukkailin ensin muutaman kierroksen radalla ja tein sen jälkeen taivutuksia ympyröillä 'kentällä'. Musta ei ollut parhaimmillaan, mutta melko ok. Selkä alkaa toimia kivasti, eikä enää tunnu kuin istuisi laudan päällä.

Huomaa, että kevät on tulossa, Mustalta irtoaa ihan järjettömästi karvaa.. Onneksi vielä on käytössä toppavaatteet, niin ei tartu hirmu pahasti kiinni. Fleece-vaatteilla ois ihan toivotonta.

Tiistaina Musta meni alkeis- sekä alkeis-jatko tunnit. Lähdin tämän jälkeen pellolle vähän laukkailemaan. Koska Nea oli ehtinyt jo ratsastaa Simpan, otin Viljan Katinkalla mukaan. Menimme pari kierrosta molempiin suuntiin melko reippaastikin. Aluksi ja lopuksi ravia (lopussa Musta venytti jo kivasti eteen-alas) ja pari kierrosta vielä kävelyä. Koska Musta meni ekana, ei se ollut niin reipas kuin yleensä, paitsi oikeassa kierroksessa takakulmassa. Siellä jostain syystä lähtee kaikki mielellään kiihdyttelemään. Vilja pärjäsi Katinkan kanssa oikein hyvin ja sai sen liikkumaan reippaasti.

Keskiviikkona poniset sai vapaan molemmat ja minä nukuin univelkaani pois. Melko karua nousta aamuisin kolmelta, kun iltaisin ei paljon ennen kymmentä kerkeä nukkumaan. Onneksi iltapäivisin kerkiää joskus tunnin-kaksi torkkua.

 

Torstaina otin pikku nokoset ennen tallille lähtöä ja olinkin melko virkeä. Jostain ihmeestä vaan alkoi sataa lunta (taas) ja nappasin Katinkan samalla sisään kun Mustankin. Vilma oli erehdyksessä laittanut sille kaulakappaleettoman loimen, joten otin suojaan lumelta. Merci oli jo lukittu Katinkan karsinaan, joten laitoin tamman haahuilemaan Mustan karsinaan siksi aikaa, kun yritin vähentää Mustan karvakertymää ja liikuttaakseni sen. Katinka nauttikin antoisasti Mustan suolakivestä, sillä itsellään kun ei sellaista voi pitää, vaan saa suolan annosteltuna ruokaan.

Musta oli riekkunut Mi:n kanssa (myös keskiviikkona ja alkuviikosta jo) ja jäljet oli sen näköistä. Koko alakaula on ihan 'kupruilla' puremajäljistä ja hieman turvoksissa, vaikka kaikki haavat on ihan pintanaarmuja. Lisäksi Musta oli polkenut hokilla reijän vasempaan takaseen melko alas. Ei arkonut onneksi ratsastaessa yhtään kaulaansa eikä jalkaa. On vaan melko karun näköinen.

Mustalle otin viltin alkukäynneiksi vähän suojaamaan sateelta ja nopeuttamaan lihasten lämpenemistä. Tein pitkään käynnissä töitä taivutellen ympyrällä voimakkaasti sisään ja ulos (molemmissa suunnissa) ja sen jälkeen nopeita käynti-ravi siirtymiä. Nea tuli jossain vaiheessa istumaan ympyrän keskelle ja juttelemaan siinä samalla. Yhtäkkiä Musta alkoi toimia tosi hyvin: kantoi itsensä, tukeutui hyvin ohjaan ja liikkui rentona sekä pyöreänä. Aavistuksen olisi voinut olla herkempi pohkeelle, jos nyt jotain valituksen aihetta pitäisi keksiä. Oli ihan superhyvä fiilis ja teinkin paljon siirtymiä ravin sisällä sekä pätkittäin laukkaa. Alkoi tulla jo pientä ajatusta taas keskiravista ja hyvin malttoi olla kiirehtimättä kun pyysi ravissa vähän eteen, vaan alkoi vähän venyttää askelta.
Koska poni oli niin super, lopetin hyvissä ajoin ennen kuin alkoi väsymään. Loppuravit vielä eteen-alas ja pienet käpsyt tiellä.

Dino kepeillä

Nea ratsasti puolisen tuntia Katinkalla, enkä itse olisi ehtinytkään vaikka tarkoitus alunperin oli. Piti rientää Dinon agilitytreeneihin ja poikeat kaupassa hakemassa lihapullia pojalle evääksi. Dino on nyt pari viikkoa käynyt agilityssä 'yksin', kun itse olen samaan aikaan ollut hyppäämässä Mustan kanssa Robbyn valkuissa. Edelliskerralla ei ollut suostunut tekemään oikein mitään, kun oli ihan pelokkaana jonkun kaadettua tuolin treenien alussa. Ekalla kerrallakin oli vähän kyräillyt, mutta tehnyt ihan ok varsinkin kepit. Oli siis hyvä, että meillä oli estetreeneistä tauko ja pääsin Dinon seuraksi hallille. Pihalla ja ennen treenejä Dino oli taas ihan kierroksilla ja haukkui sekä murisi kaikelle mahdolliselle, mitä ei siis muualla ikinä tee. Treenien alettua meni kuitenkin ihan puihin, vaikka homma aloitettiin helposti kontakteilla eikä suoraan radan pätkällä. Yritti vain karata treenialueelta (mitä oli edelliskerrallakin tehnyt, paennut suoraan koppaansa). Keppejä tehdessä minä menin sitten antamaan palkkiota sinne toiseen päähän ja Dinokin rohkeni mennä vähän vauhdikkaammin. Kesti kuitenkin ihan loppuun saakka, että alkoi radalla irrota edes vähän dinomaista menoa. Viimeisest hypyt olikin sitten tosi vauhdikkaita. Ensi viikon kuvioista en vielä tiedä, mutta olisi hyvä jos pääsisin agilityyn mukaan nyt toisen kerran peräkkäin, jotta saadaan Dinon itsetunto taas kohdilleen hommassa. Se ei oikein kestä, kun puudelit meluaa ja niitä joutuu siellä vähän komentamaan. Lisäksi, kun jätän sen tienposkeen Evelle ja joutuu hetken olemaan Kikalla ja Evellä puudelien 'kiusattavana', niin on sitten treeneissäkin vaisu. Se on harmi, että nää osuu näin samalle päivällä, mutta Evelle ei käy mikään muu päivä ja Robby-päivä on vain torstai..

ei onneks lähde yhtään liiotellusti hyppyihin toi Dino..