Viimeistä viedään

Ainakin tältä vuodelta

Tänään oli kauniin aurinkoista ja jopa pientä pakkasta. Yöllä oli myös satanut hieman lunta, joten maakin hohteli kauniin valkoisena. Lunta ei kyllä ollut riittävästi tekemään kentästä kovinkaan ratsastuskelpoista (ainakaan kengättömille), joten tunnit oli tänäänkin tarhassa. Ekan tunnin aikana viereisen tarhan hevoset (lähinnä Sunrise) oli saanet pukkilaukka-kohtaukset, joka tietenkin vaikutti ponin lurjuksiin, joiden olisi pitänyt keskittyä työntekoon. Täysin vastoin tapojaan Katinka oli pimahtanut ja ruvennut keulimaan ja pomppimaan paikoillaan. Onneksi Roventan ratsastaja meni vain puoli tuntia ja Katinkan ratsastaja saatiin siirrettyä Roventan selkään. Katinka kun ei rauhoittunut edes Annen mennessä taluttamaan. Muut ponit rauhoittui nopeasti ja tunti jatkui, Katinka sai kyytiinsä Emman. Hieman hillui Emmallakin, mutta ei kauan jaksanut yrittää, kun tehoa ei enää ollut. Turpahihna oli kyllä taas väärin, mikä aiheutti aluksi pään heittelyä (huomasin heti, kun menin tarhan laidalle katsomaan). Pää rauhoittui heti kun turpahihna korjattiin. Yllätykseksi Emma ei edes näyttänyt kovin pitkältä Katinkan selässä vaikka on huomattavasti minua pidempi ja varsinkin pitkäjalkainen. Poni raukka oli kyllä taas ihan hikinen, tarvitsisi todellakin uuden klippauksen. Anne meinasi, että voi olla parempi kun en ratsastaisi Katinkaa huomenna ettei ole taas ihan virittynyt keskiviikon lasten tunnilla, pitää ehkä tyytyä irtojuoksutukseen. Emma on kyllä kehittynyt hurjasti ja osaa nykyään vaatia hevoselta kuin hevoselta rehellistä työskentelyä. Vähän Katinka painui turhan kasaan, mutta se on aina ollut sen helmasynti, kokoaminen kun on sille niin helppoa (lisäykset sitten ei olekaan).

Meidän tunnilla oli Pauliina Beetunsa kanssa, Emma Roventalla ja Vilma Missillä. Aluksi Anne kyseli haluttaisiinko hypätä, johon lähes kuorossa huusimme joo, mutta päätti kuitenkin väännättää koulua, suunnitelma oli kuulemma jo valmiina. Teimme toiseen päätyyn tarhaa pääty-ympyrää, ensin isompi jossa vain asetus ja vähän taivutusta ja heti perään pienempi, jossa lähdettiin vähän kokoamaan käyntiä ja siirtämään painoa enemmän takajaloille. Tämän jälkeen pienemmällä ympyrällä siirrettiin hevosen takapäätä vielä pienempää ympyrää. Takaosakäännöksen esiastetta siis. Vaikeinta oli saada Musta pysymään rentona ja jatkamaan ympyrää rinta edellä, se kylki kun olisi ollut niin helppo laittaa menemään ensin. Kun homma alkoi sujua jatkettiin vielä kulmassa takaosakäännöstä, ensin niin että takajalat polki pienempää ympyrää. Tärkeintä oli säilyttää tahti ja takajalkojen polkeminen eikä vain antaa takasten ruuvata paikoillaan käännöksessä (se kaikkein yleisin virhe taka- ja etuosakäännöksissä).
Muualla 'uralla' sitten kevyttä ravia, jotta hepat sai aina välissä venyttää itseään ja vähän huilia. Musta yritti muutamaan otteeseen jopa tehtävää laukassakin (oliskohan jollain ollut hieman liikaa painetta pohkeissa), mutta tyydyttiin kuitenkin tekemään käynnissä. Lopuksi vähän laukkaa ja sen jälkeen välikäyntien ja venyttelyn jälkeen samaa vielä toisessa kierroksessa. Ilmeisesti olimme loisto oppilaita, koska lopuksi saimme palkkioksi hypätä muutaman kerran. Anne toi pari kavalettia tarhaan ja Musta, Roventa sekä Beetu sai ottaa muutamat hypyt. Rovis ja Musta oli ihan innoissaan, kun ei ole pitkään aikaan päässyt hyppäämään. Anne käänteli kavalettipalikkaa toisen päällä ja lopulta hypättiin kaikki vielä se ysikymppisenäkin. Melkoinen suoritus sillä pohjalla. Eilisen ja tämän päivän tuntien jäljiltä tarhan pohja oli melkoisen pehmeä ja hevosille raskas, minkä huomasi kyllä jo muutaman hypyn jälkeen. Mustalla on kyllä yllättävän kova kunto vaikka onkin välillä ollut useampikin vapaapäivä ja kevyitäkin viikkoja. Hypyt oli tosi hyviä ja lähti hyvästä kohtaa (eli en tuonut ihan juureen kiinni), itsellä meni vähän pasmat sekaisin muutamassa hypyssä, mutta mukana oli tosi onnistuneitakin suorituksia (eli sellaisia missä oikeasti käsi oli taas rento ja hevonen pääsi hyppäämään kunnolla pyöreänä). Eikä päätä edes paleltanut se ysikymppiäkään vaikka pohjakin oli mitä oli. Kaikenkaikkiaan oikein onnistunut ratsastus vuoden viimeiselle päivälle.

Tallissa vielä auteltiin Sunrisen kanssa ja Anne kävi taas selässä hetken istumassa. Eipä sanonut pikkutamma siitä mitään tänäänkään. En kyllä muistanut vieläkään ottaa mukaan Katinkan joululahja omppuja ja porkkanoita. Aamulla tuli vähän kiire, kun yöpakkasen takia auton lukko ei auennut ja jouduin pujottautumaan apukuskin puolelta sisään.. Kiireessä jäi kännykkäkin kotiin, nyt kun olisi jopa saattanut saada edes jotakuinkin nättejä kuvia..

Musta 4v.
 Huonon tasapainon vuoksi paketoin varsinkin maastoon jalat myös putseilla. Taustalla Sepsu ja Vilma.