Talvea odotellessa

vesisadetta riittää

Torstaina menin tallille jo päivällä. Henna tuli Vääksystä kyydissä ja yhdessä hoitelimme Mustan ja Katinkan ratsastus kuntoon. Onneksi tallilla ei ollut pahemmin satanut, koska Musta oli ilman loimea ja Katinkakin ilman kaulakappaletta. Ennen ratsastusta heitin vielä päiväheinät pikkutarhaan, isossa olikin vielä aamuisia jäljellä.

Ratsastin Mustalla puolisen tuntia, kevyttä taivuttelua ympyrällä ja siirtymisiä käynti-ravi-käynti-laukka. Treenasin omia käsiäni taas kankien kanssa, on se hassua kuinka paljon rennompana ne pysyy ilman jatkuvaa vahtaustakin, kun tietää että poniparalla on suussa enemmän tavaraa. Mitään ihmeempiä en tehnyt, koska pohja ei todellakaan ole paras mahdollinen. Hokkien kanssa ei kyllä yhtään liukastele, mutta..
Samaan aikaan Henna verkkasi Katinkaa ihan käynti-ravi siirtymillä. Mielummin ratsastaisin Katinkan ensin, koska Mustan jälkeen pienempi tuntuu aina hassulta. Silloin kun ratsastelin Katinkalla päivittäin ja Mustalla harvemmin (kun oli nuori), niin Katinka oli se jonka selässä tuntui normaalilta. Nykyisin on siis päinvastoin. Minun ratsastaessa Katinkalla teki Henna Mustalla loppukäynnit. Onkin oikein kätevää kun on joku auttamassa, niin kerkiää lyhyessäkin ajassa ratsastaa molemmat ponit.

Katinkan kanssa aloitin perus ympyrätyöskentelyllä. Ensin käynnissä asetusta (ja vähän ylitaivutustakin) sisään ja ulos, samaa ravissa. Ihmettelin kun poni oli kovin hankala suusta eikä halunnut pysyä pehmeästi pyöreänä kuten yleensä. Lopulta tulin vilkaisseeksi turpaa ja huomasin, että turpahihna oli jotenkin hassusti. Katinkalla on käytössä remonttiturpis eli turpahihna tulee kiinni kuolainten alapuolelta. Tällä kertaa Henna oli kuitenkin vanhasta tottumuksesta laittanut turpahihnan kuten perus englantilainen tulee. Muuten kyllä ok, mutta hihna vain jäi niin alas, että häiritsi kuolaintuntumaa. Turpisongelman ratkettua työnteko jatkui huomattavasti mukavammin. Pään nuljuaminen rauhoittui ja poni pystyi taipumaan ja asettumaan kivasti. Laukassa hain ensin vain hyvää rytmiä ja asetusta sisään. Oikeassa kierroksessa se oli lähes mahdotonta, aina kun asetusta sai sisään edes vähän, alkoi lapa puskea ulos (ei pahasti) ja sen perässä perä liirata ulos myös. Sai olla pohkeet kohtalaisen huvittavassa asennossa jotta ponin sai edes joten kuten taipumaan sisälle. Vasemmassa kierroksessa ei ongelmia. Kun avut oli jotakuinkin läpi, lähdin kokoamaan vähän ravissa eli ensin kasaan hetkeksi (lyhyt, korkeampi askel) ja sen jälkeen eteen venyttäen. Katinka ei valitettavasti osaa kovin hyvin venyttää päätään eteen-alas, joten tuo ravi-rentoutus on sille lähinnä sitä, että pääsee reippaammin juoksemaan eteenpäin ja aavistuksen venyttämään kaulaa. Katinkan kun pystyy kasamaan todella pakettiin koko kropalta. Samaa tein laukassa. Vasen kierros meni taas ongelmitta, mutta oikeassa yritti koko ajan vaihtaa vasempaan laukkaan kun pyysin kokoamaan. Lopulta kuitenkin onnistui ja tämän jälkeen saikin laukata reippaasti eteen. Samalla Henna pääsi näkemään kuinka kevyesti ja reippaasti Katinka oikeasti voikin liikkua ihan ilman pohkeitakin. Lopuksi vielä vähän pohkeenväistöjä molempiin suuntiin.
Henna sai tulla tekemään loppuravit ja neuvoin miten ponia saa rennoksi eteen-alas (tai edes sinne alas). Kun poni oli rentoutunut hyvin molempiin suuntiin niin päästettiin huilimaan ja kävelemään. Katinkan kävellessä kävin raatelemassa uuden pyöröpaalin auki, jotta viimeinenkin tarha saisi päiväheinänsä (eli siis Katinka, Musta ja Roventa). Tämän jälkeen Henna pesi Katinkan varusteet, itse jaksoin pyyhkäistä ja rasvata Mustan kanget ja laittelin enemmän iltaruokia poneilla ja hain purua pariin karsinaan. Illalla Katinka meni vielä kevyelle tunnille, tuli siis hyvä palauttelu vielä lihaksille.

Tänään (pe) kävimme Mustan kanssa 1,5h reippaahkon maaston vedossa. Mukana oli Foriola, Kitima ja Roventa. Ratsastajien nimiä en muista, vaikka olen kyseiset aiemminkin nähneet. Eivät ole tallin vakioratsastajia vaan käyvät lomiensa aikana (ilmeisesti siis mökiltään). Muutamalla laukkapätkällä päästin Foriolan eteen, muuten se tyytyi tulemaan tosi nätisti Mustan perässä. Vähän sateli räntää, mutta emme kastuneet pahasti. Maastot on täysin sulia, joten oli hyvä päästellä vähän menemään. Foriolankin kunto on selvästi kasvanut ja jaksoi viimeisetkin laukkapätkät ihan hyvin. Palautuminen sillä kestää vähän pidempään kuin näillä kovakuntoisemmilla, mutta siitä se kunto kohenee.
Takaisin tullessa virittelin Mustan satulan Katinkalle, jonka oma satula meni lainaksi Epronille. Annella oli 6 ratsukkoa tunnilla, joten satuloista meinasi olla pulaa, parilta kun vielä puuttuu omat (ja aika satulastudioon on vasta tammikuussa, harmi ettei Hippossportilla ole enää satula-autoa). Tunti pidettiin pikkutarhassa, jossa sula pohja ja tytöt pääsivät vähän hyppäämään (puomeja ja ristikkoa/pientä pystyä). Katinka oli kuin viritetty mopo ja liikkui todella reippaasti ja oli selvästi innoissaan hyppäämisestä (silti kielsi ekan kerran ristikolle, kun annettiin kerran mahdollisuus). Viimeisillä hypyillä rupesi jopa vähän keulimaan omaa vuoroaan odotellessa, pitänee siis jatkossakin pyrkiä virittämään ennen estetunteja. Tuuli olikin hyvin iloinen, kun poni kerrankin oli enemmänkin pidäteltävissä kuin eteenpäin käskettävissä. Siinä onkin tunne mihin tuon ponin kanssa on hyvä pyrkiä.
Huomiseksi on taas luvattu pakkasta, mutta jos tarhan pohja on vielä sula ja pehmeä, pitää ehdottaa Annelle, että hypyttäisi mua ja Pauliinaakin. Tekisi tosi hyvää näin pitkästä aikaa.

Katinkan ja mun 'gloorian' päiviltä. Laine-esteellä korkeutta n.90cm, ekalla hypyllä jäin 'vähän' jälkeen. Kaikki samalta estetunnilta ja ajalta kun meillä ei ollut satulaa, paksu huopa oli pehmittämässä mun takalistoa..