Yskien läpi viikonlopun

Valmennuksen 'jälkitauti'

Perjantaina Musta meni alkeistunnin. Oli melko märkä, kun lunta satoi (ja satoi koko tunnin ajan), joten laitoin ratsastusloimen. Mustalla menee vähänkin märempi lumisade heti turkista läpi, nimenomaan satulan kohdalta ja jumittaa silloin helposti selkäänsä. Syyksi epäilen osittain tuota karvanlaatua, Mustalta kun kuluu talvikarva hirmu helposti. Lavat hankautuu loimien kanssa (mutta ei kesäkarvassa), samoin satulavyönkohta ja varsinkin nyt, kun kulkee tunneilla, niin ratsastajan pohkeen kohdassa on selkeästi lyhyempää karvaa. Karva ei siis hankaudu kokonaan pois, vaan katkeilee. Näin käy vähän myös satulankohdalla ja karva muutenkin ohuempaa siinä, joten märkä lumi (ja pakkaslumikin sulaa nopeasti selän päältä) pääsee kastelemaan enemmän kuin paksukarvaisemmilla eläimillä. Muutenhan Mustalla kyllä on ihan kunnon karvaturkki, jostain syystä se ei vaan niinkään pidä vettä.
Itse kävin selässä ratsastamassa vain ravissa eteen-alas tunnin jälkeen. Oli melko hyvin pohkeiden välissä ja rentoutui nopeasti.
Katinka meni myös alkeistunnin. Torstaina oli tunnilla Suvin kanssa.



kuva ja armoton totuus - kuski kädet sylissä ja jännittynyt hevonen

Lauantaina Musta meni yhden alkeistunnin ja ratsastin sen jälkeen itse ponia rennoksi ja pyöreäksi onnistumatta erityisen hyvin. Musta arkoi vähän selkää kun laittelin kuntoon, lihakset varmaan torstaista vähän jumissa tai perjantaisesta lumisateesta (yleensä ei ole enää seuraavana päivänä vaivannut). Oli tosi jäykkä selästä eikä liike tullut kunnolla läpi. Eteni kyllä reippaasti ja reagoi pohkeisiin nopeasti (paljon siirtymisiä taas), mutta rentoutui selästä vasta eteen-alas ratsastuksessa, joskaan ei venynyt siinäkään niin alas kuin normaalisti. Lähti kyllä helposti kipittämään alta karkuun. Nea kuvaili kamerallani vähän ja kuvatkin paljastaa armottoman totuuden.
Olen lisäksi yrittänyt opettaa itselleni rauhallisempaa kättä, kun välillä sortuu turhasti kädellä ratsastukseen (kun se on niin kivaa ja helppoa). Olenkin pitänyt nyt heti alusta lähtien napakan tuntuman ja ratsastanut enemmän pohkeella. Ennen Mustalla meni aina tosi kauan hyväksyä tuntuma (varsinkin tuntilaisten jälkeen), mutta nyt kun ratsastan ihan oikeasti pohkeella tulee poni yllättävän nopeastikin rennoksi niskasta ja liike hyvin takaa. Paitsi siis tänään. Lisäksi kuvat paljastaa senkin totuuden, että ohjat pääsi taas valumaan turhankin pitkiksi vaikka kuinka yritin niitä keräillä. Jotain on siis oikeasti Foriolalla ratsastaminen opettanut, sillä kun ei vaan yksinkertaisesti voi tusata kädellä.

Itsekään en ollut parhaimmillani, kun onnistuin vilustuttamaan itseni torstaina (valkussa tuli vähän hiki ja vaikka laittoi vaatteita päälle heti, niin..) ja pienessä kuumeessa (buranan voimalla) sekä melkoisessa röhäyskässä ei ole kaikkein miellyttävintä yrittää ratsastaa kunnolla.
Sen verran alkoi buranan vaikutus haihtua iltapäivällä, etten jaksanut jäädä edes hoitokurssin loppuun eikä Anne onneksi näyttänyt apua hirveästi tarvitsevankaan.
Katinka kipitteli menemään kolme tuntia, joista ekalla puomeja ja vikalla pellolla hömpsyttelyä.

eteen-alas?? Selkä sentään lähtee jo hieman mukaan hommaan..

Sunnuntaina vedin yhden peltotunnin Foriolalla, perässä tuli Vysti ja Katinka. Foriola oli jopa hieman väsyneen oloinen, ainakin ihan super rauhallinen, joten selvisin helpolla ja vain keventelin tammaa eteen-alas. Käynnissä tein siksak-pohkeenväistöjä ja vähän avoja, ravissa muutamia väistöjä. Vysti ja Katinka tuli perässä ravilla ja välillä pikku laukkapätkillä.
Hoidin Foriolan nopeasti tarhaan ja jatkoin Katinkan ratsastuksella. Poni oli koko ajan kiinni vasemmalta ja oikealta ihan tyhjä, lienee piikkejä? Edellisestä raspauksesta alkaakin pikku hiljaa olemaan vuoden verran..
Vasemmalle asettuminen oli Katinkan mielestä sitä, että käänsi vain turpaa vasemmalle ja ylös, siis pään ihan vinoon. Tätä joutui aina korjaamaan nostamalla himpun oikeaa kättä, joten tunsin oloni hyvinkin eripari kätiseksi kun toinen oli aina liitelemässä jossain. Aluksi tein käynnissä ja ravissa ylitaivutuksia molempiin suuntiin ja tässä ei vielä niinkään ongelmia ilmennyt. Vasta kun rupesin tekemään sieviä asetuksia (myötä- ja vasta), alkoi ongelmat. Työstin vuorotellen molempiin suuntiin sekä myötä- että vasta-asetuksilla ja pikkuhiljaa alkoi jonkinlaista oikeanlaista asetustakin löytymään eikä oikea puolikaan jäänyt enää niin tyhjäksi. Oikealle asettuminen oli paljon helpompaa kuin vasemmalle, mutta vasenkin löytyi pikku hiljaa.
Tämän jälkeen aloin hioa laukannostoja, joissa Katinkalla on tapana helposti nostaa nenä ylös ja siirtyä laukkaan selättömästi. Aluksi hain ripeyttä pohkeelle ja tasaisuutta edestä ihan käynti-ravi siirtymisillä, joissa muutaman kerran jälkeen pysyikin nätisti pyöreänä. Tämän jälkeen alkoi laukkojen työstäminen. Parin yrityksen ja pään suhteettoman nousun jälkeen päätin kokeilla Sulkalan Kimmon antamaa vinkkiä ja otin ohjat kauhukahvan ali, minimoidakseni mahdollisen käteni aiheuttaman epätasaisuuden. Siitäkös riemu repesi! Rouva vetäisi sellaisen palkokasvin nenukkiinsa, että oksat pois. Melkein tipuin selästä, kun nauraa kätkätin ja yskin samaan aikaan ponin puhistessa ja tarjotessa kaikkea muuta mahdollista paitsi niitä laukannostoja. Tuli niin komeita piffeja ja paffeja taas, että ois ollu Kyrklundkin kateellinen. Erityisesti oikea laukka tuntui olevan hankalaa. Kerran sain tosin vasenta laukkaa koottua niin paljon, että Katinka teki vahingossa (pyytämällä tosin) ihan puhtaan laukanvaihdon ja suoralla vielä, vaihtoihin tarvii yleensä avuksi vähintään puomin. Saatuani molempiin suuntiin pari kelvollista nostoa päästin ponin ravaamaan ja venyttämään eteen-alas, mistä tuntui kovasti nauttivan. Loppukäyntien jälkeen Katinka sai hetken odottaa karsinassa viedessämme Nean ja Mimmin kanssa varsat takaisin pihattoon. Sen jälkeen pääsi Katinka vielä kengitettäväksi. Toisesta etusesta olikin muutaman päivän Polar Pad pois, kun toinen etuhokki oli tippunut enkä saanut reikää puhtaaksi. Vaihdoin muutaman hokin uusiksi ja Samuli löi kengät takaisin padeineen päivineen, niin ei tarvinut minun enää kyykistellä lisäksi.

Katinka ei oikein nauttinut lauantain lumisateesta, vaikka edessä oli runsain määrin heinää

Viimeisenä oli vuorossa vielä Mustan ratsastus. Sitä ennen heitin tosin päiväheinät, mikä olikin varsin helppo, kun poneilla oli vielä jämät jäljellä lauantaisesta paalin lopusta, niin heitin siitä vähän Mi:lle ja lisäksi yhden kuivan paalin ekaan tarhaan. Keskitarhassa onkin vapaa heinä, niin sinne ei tarvitse raahailla.
Tilsaisen kelin vuoksi jäin suosiolla sahaamaan tietä edestakaisin tehden väistöjä ja avoja. Musta oli vielä selästään vähän jäykän oloinen, joten mahdollisimman pian hain sitä vain suorana eteen-alas ravissa ja reippaahkossa laukassa. Oma kuntokin alkoi jo loppua ja buranan vaikutuksen hiipumisen huomasi selvästi, Musta pääsi siis melko kevyellä ja vain verryttelevällä liikunnalla. Lopuksi kävimme vielä pellolla laukkailemassa muutaman kierroksen, jossa sitten saatiin iloksemme ne tilsatkin.