Kädetöntä esteilyä

Robertin valkku

Torstaina suunnattiin taas Musta ja Oromis kyydissä Miekkiöön. Anne meni ekassa ryhmässä Paletilla ja pääsin taas vakoilemaan tämän kerran tehtävää.
Alkuverkkana ratsastettiin yhdellä kädellä eli ohjat ulkokäteen hyvälle tuntumalle ja hetki kävelyä, jonka jälkeen käynti-ravi pätkiä. Ohjausta testattiin erikokoisilla raviympyröillä. Ja sama homma laukassa. Kun molemmat suunnat oli testattu, hypättiin vielä pieni ristikko-okseri yhdellä kädellä. Vapaan käden piti pysyä lantiolla. Tämäkin molemmista suunnista. Oli vähän extreme-olo, vaikka eipä tuo loppujen lopuksi edes vaikeaa ollut. Vähän kyllä jännittää jo etukäteen, jos keväämmällä todellakin hypätään koko rata yhdellä kädellä.
Kun kaikki oli selvinnyt hengissä 'kädettömyydestä', hypättiin ihan normaalisti vesimatto-pystyä muutaman kerran kummastakin suunnasta. Ei kerrota kellekään, että ekalla kerralla lopetin ratsastuksen ja Musta pysähtyi.. Kun vesimattoon oli asianmukaisesti tutustuttu, tultiin muutama 3 esteen minirata. Sarja oli tarkoitus mennä yhdellä askeleella, mutta vaikka me kuinka Mustan kanssa yritettiin (ja tätä hinkattiin aika monta kertaa) tuli sinne aina pikkuaskel sen yhden perään. En vaan kerinnyt/tajunnut läntätä pohkeita kiinni ekan esteen jälkeen, vaan jäin tyytyväisenä matkustamaan, enkä Robertin sanojen mukaan edes halunnut mennä sitä yhdellä. Paitsi muutaman kerran mä olin jo menossa yhdellä, mutta Musta ei ollut ihan mukana.
Oheisessa ratapiirustuksessa radat, koittakaa saada jotain tolkkua. 'Alempi' okseri oli pystynä kakkosnumero-suunnasta hypättynä.


kuva harjoituksesta

Positiivista tossa sarjan hinkkauksessa oli se, että okserit meni ihan helposti, vaikka niilläkin oli sitä korkeutta sen 75cm, joka on aika lähellä mun 'pelkorajaa', varsinkin näin talvella, kun kotikentällä tyydytään pikkupystyihin ja kavaletteihin. Vesimatolle tuli pari possuilukieltoakin ton vikan radan aluksi, mutta onneksi Musta ei vetänyt hernettä nenukkiin pienestä raipan näpäyksestä huolimatta, vaan hyppäsi nätisti muut. Jäi tosi hyvät fiilikset sarjan epäonnistumisesta huolimatta ja Mustakin jaksoi edellispäivän koulurääkistä huolimatta oikein hyvin. Oli itseasiassa mukavan terhakka ja ripeä pohkeille.