Torstaina otin itseäni niskasta kiinni ja varasin aikaa Katinkan klippaukseen.. ja kyllä sitä aikaa menikin ja jäljestäkin tuli kaikkea muuta kuin siisti, kun uhri steppaili koko ajan (paitsi pyllyä ja mahanalusta klipatessa, joista tulikin siisteimmät). Pääasia nyt kuitenkin on, että ponin on taas viileämpi työskennellä eikä tarvi hikoilla koko aikaa. Karvaa oli kyllä lattialla ihan tajuton määrä, vaikka ei tuo turkki mielestäni vielä täyteen talvipituuteensa kerinnyt kasvaa. Klippauksen jälkeen vein Katinkan kentälle vähän irrottelemaan ja piehtaroimaan viimeisetkin irtokarvat pois.
Aluksi Katinka fiksusti verrytteli itseään ravissa (alkupiehtarointien jälkeen) ja venytti itseään erittäin alas (selkä vähän jumissa). Kun verryttelyt oli hoidettu alkoi laukkatyöskentely. Itse keräilin tällä välillä edellispäivän tunnilta jääneitä kartioita (ja kakkoja) pois. Aina kun kartiot kolahti päällekäin teki Katinka närkästyneenä pukin. Samoin jos vahingossa laukkasikin kentän reunan hankeen (eli ihan aidan viereen), piti taas närkästyneenä tehdä pukki.
Sitten alkoi päristely ja hännän 'liihottaminen' (eli nostaa hännän tötterölle kuten arabit). Heiluipa vielä etujalkakin komeasti. Hetken aikaa meni ennen kuin rouva suostui rauhoittumaan niin paljon, että voitiin lähteä kävelemään tallille päin. Sitä ennen piti tietenkin vielä kertaalleen piehtaroida.
Koska Katinkan 'parturoinnissa' meni niin kauan aikaa, sai Musta tyytyä myös irtojuoksutukseen. Nuorena elukkana Musta ei niin alkuverkasta perustanut vaan päästeli pieru-pukki-laukkaa heti alkuunsa. Piehtaroinnit kuului myös asiaan. Musta rauhoittui kyllä paljon nopeammin ja riitti kun meni kentän keskelle vähän heiluttelemaan juoksutuspiiskaa, niin alkoi ympärillä juokseminen ja join-uppi tulikin aika nopeasti.
Sunnuntain agility-kisat olikin peruttu pakkasen takia (vaikka meidän mittari ei pakkasrajaan kyllä yltänyt..) eli ajettiin paikalle ihan turhan takia. Tiistaina Evellä oli koulua myöhään, joten treeneissä ohjaajan olikin minä. Onneksi Dino on nykyään jo 'kokenut kettu' näissä hommissa, joten homma sujui ihan mukavasti (ainakin Dinon osalta siis, itse onnistuin kyllä sähläilemään ihan riittävästi). Ois tuokin homma ehkä helpompaa jos sen ohjausharjoittelun aloittaisi silloin kun koira on vielä itsekin hidas.. Varsinkin kun kylmiltään joutuu heti rataa ohjaamaan, tuppaa vähän menemään sormi suuhun.. Dino onneksi osasi hommansa..
Keskiviikkona rankan työpäivän jälkeen kiirehdin tallille pitämään aloittelijoiden tuntia. Alunperin suunnittelin klippaavani Katinkan jo keskiviikkona, mutta aika ei millään riittänyt. Lasten tunti meni oikein kivasti ja kerkisin Mustan ratsastella sen jälkeen. Pienen tauon jälkeen mentiin vain kevyesti eteen-alas ja vähän siirtymiä ja taivutteluja. Ei mitään turhan vaativaa. Loppukävelyiksi käytiin hakemassa vielä Veps laitumelta sisään, kun iltatallin tein myös ennen kotiin lähtöä.
Tänään Musta pääsi hiihtistelemään. Aluksi koitettiin pellolla, mutta siellä oli jo niin paljon lunta, että liukurit upposi kunnolla ja Musta ei yksinkertaisesti päässyt eteenpäin niiden kanssa. Pete oli onneksi jo lopettamassa aurausta, niin päästiin vetelemään ralllia kentän ja talon ympärille. Aika monta kertaa tytöt sai ryömiä uudestaan kyytiin lumipenkasta, Musta osaa vetää kurvit automaattisesti vauhdilla..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rohkeasti vaan!