Paljon asiaa

ja vähän päälle..

Tuleepi taas tälläinen romaani kerralla, kun en ole viikkoon ehtinyt koneelle. Jatkan siitä mihin viimeksi jäin..

Lauantaina oli superkiireinen päivä, koska perjantain tunnit oli osaltaan siirretty lauantaille. Mustakin juoksi kolme tuntia (alkaen aamu yhdeksästä), itse kävin sitten tekemässä loppuverkaksi eteen-alas ravissa ja laukassa. Samalla katselin Hennan harjoittelua seuraavan päivän koulukisoja varten. Homma näytti hyvältä, vaikka varmoja ei oltukaan oliko halkaisijoilla tarkoitus mennä tempon lisäystä vai askeleen pidennystä. Niissä nyt kuitenkin on hienoinen ero. Ponien hoito pois ja ripeä venyttely. Anne jäi kertaamaan kilpailusääntöjä hoitajien kanssa ja minä heitin sillä aikaa päiväheinät. Annella oli vielä yksi tunti (tosin vain kaksi ratsastajaa) ja hoitajat jäivät harjoittelemaan erilaisten lettien tekoa harjaan ja häntään (uhrina urhea Veps). Kävimme läpi sykeröt, juoksuletin (tai oriletin, ranskalaisen, miksi kukakin sitä haluaa kutsua) sekä verkkoletin. Häntään tehtiin ranskalaista. Myös Epron joutui uhriksi tunnilta tultuaan. Letitysten jälkeen pidimme pienen ruokatauon ja sen jälkeen alkoikin se kova homma, nimittäin tarhojen puhdistus lähes koko talven lannoista. Tai onneksi vain hiekkaosien, mutta hommaa oli siinäkin. Reilussa kolmessa tunnissa ehdimme siivota keskitarhan (eli ison tarhan/ruunalan) ja ponitarhan (eli Mustan kanalan, kun siellä on Kitsukin nykyään ponien lisäksi).

Vepsin nöpöharja ja verkkolettiä

Sunnuntaina aamuksi taas tallille, letit Katinkan harjaan ja häntään (olisi ollut miljoona kertaa helpompaa jos poni olisi suvainnut seisoa paikoillaan). Poni koppiin (käveli muuten sisään löysällä liinalla..) ja matkaan. Perilllä kansliaan Hennan tueksi ja sitten poni kuntoon ja verkkaamaan. Ratsastaja oli jättänyt raipan kotiin, kun ei ollut varma saako sitä käyttää, joten lähipuska menetti yhden oksansa (eikä ollut edes hyvä..) Verkka jäi vähän turhan lyhyeksi, joten poni ei ollut parhaimmillaan. Suoritus oli kuitenkin tasainen ja siisti (vaikka lisäykset/pidennykset ei oikein irronnutkaan). Arvostelussa jopa seiskoja, joita ei ole ihan helppo saada. Tulos 60% ja risat. Välituloksista kuultiin, ettei sillä pääse sijoille, joten poni koppiin ja kotiin. Kerkesin puunaamaan vielä Mustan ennen tuntia (vaikka jäikin vielä likaisen näköiseksi). Seuraavalle tunnille mahduinkin itse. Teimme vastalaukkoa ja laukanvaihtoja. Pääty-ympyrällä puolikas myötälaukkaa ja ravin/käynnin kautta siirtyminen toiseen laukkaan (tarvittaessa ympyrä keskelle päin, jotta 'vastalaukka' nousisi) ja neljännesympyrä vastalaukkaa. Sitten pari laukannostoa puomilla ja iso ympyrä niin, että puomi tultiin uudestaan. Kun molemmat laukat nousi varmasti kaikilla tehtiin ensimmäisen ympyrän jälkeen puomilla laukanvaihto ja ympyrä toiseen suuntaan. Puomi siis pituushalkaisijalla. Musta teki hyvät vaihdot vasemmasta oikeaan ja toisinkin päin kun napautti raipalla. Aavistuksen oli väsyneen oloinen lauantaista. Hevosten hoidon jälkeen lähdettiin vielä Emman ja Annen (sekä Vertsun) kanssa Absille syömään ja turisemaan. Lisäksi Anne hyppäsi Oromiksella ja jäin laittelemaan puomeja. Ja hups, taas olikin 13 tuntia hujahtanut tallilla..

Minto

Maanantaina Musta oli vielä vähän nuutuneen oloinen, jopa hieman vastahakoinen liikkumaan eteen, joten tyydyin venyttelemään eteen-alas. Tarkoitus oli Katinkakin irtojuoksuttaa, mutta aikaa ei sitten ollutkaan, koska ennen tallia kävin mummolassa, missä isi vaihtoi autoon öljyt ja suodattimen sekä teki väliaikaiskorjauksen pakoputkeen, paljon miellyttävämpi ajella.. Aamupäivän tunnilla Musta oli kuulemma ollut ihan reipas. Itse tein töitä lähinnä käynnissä ja vähän ravissa. Vähän lievää avoa ja pohkeenväistöä. Auttelin taas hepat sisälle kun Anne tuli valkusta eli pitkäks meni vähän sekin päivä.

Tiistaina vihdoin tuli ell raspaamaan. Tein hirveellä kiireellä työt, jotta ehtisin paikalla, mulla kun oli mielikuva että tulis puolenpäivän kieppeillä. Kävikin ihan aamusta, mutta onneksi tuon vipopäänkin raspaus sujui ongelmitta. Katinkalla oli ikäisekseen erittäin hyvät hampaat. Ei siis olleet kuluneet jotkut kohdat mitä tuon ikäisillä yleensä on. Piikkejä oli jonkin verran, mutta ei pahasti. Mustalla taas oli tasaisesti piikkejä kaikkialla, joten sen suu katsotaan uudestaan joulukuussa kun on rokotukset.

Dinon treenit peruutin, kun Kikka oli kipeä ja olisin joutunut ajelemaan edestakaisin. Käytiin sitten Annen kanssa Puuilossa ja Wahlstenilla. Ostin vihdoin Mustan satulaan lyhyemmät jalustinhihnat. Testasin perjantaina sen satulassa Katinkan 125 senttisiä hihnoja ja totesin niiden riittävän hyvin jaloilleni. Samanlaiset hommasin siis Mustalle. W-profilen ihanat hihnat. Olleet ainakin Katinkalla kestävät. Kuhan joku valopää ei nyt mene kietomaan niitä rullalle jalustimen ympärille (varsinkaan kuraisen). Anne ehdotti, että tulisin tunnille Vepsillä, se kun ei ole liikkunut sitten lauantain ostajaehdokkaiden ja tunnillekin oli tulossa vain yksi. Vepsi oli tosi kiva. Olen aiemmin vain kerran hypännyt ponilla. Käynnissä sain nopeasti rennoksi, mutta ravissa piti todella tehdä töitä. Menimme paria - kolmea puomia ravilla ja laukalla, ihan koulujalustimilla ja perusistunnassa. Kerrankin kun oli estepenkki alla, niin koulujalustimilla sitten puomeja. Parin laukannoston jälkeen Veps alkoi ennakoimaan ja olisi innoissaan laukannut vaikka kuinka. Vielä kun Anne sanoi että laukasta raviin sitten pelkällä istunnalla, niin sai hieman tehdä töitä asian eteen. Ihme kyllä selkäni ei reagoinut Vepsin liikkeeseen, pohkeet kyllä aluksi kipeytyi kevennyksestä (outoa). Enemmän istuinkin sitten harjoitusravissa kun sain niin pidettyä vauhdin asiallisena. Oli oikeastaan pehmeämpi ravi kuin Mustalla. Lopputunnista löytyi yhteinen sävel myös ravissa ja poni oli mukavan rento ja pyöreällä kaulalla. Takapää tuolla on luonnostaan alla, mutta pää helposti taivaissa (=jännittynyt). Oli ihan mukava huomata, että ratsastus luonnistuu ihan hyvin muillakin kuin omilla poneilla.