Kevät!

Ja kenttä sulana

Tässä tuleekin taas useampi päivä putkeen, kun ei muka ole ollut aikaa kirjoittaa. Pääsiäissunnuntai oli mukavan rauhallinen päivä, suurinosa pääsiäisen vietossa joten ei ollut kuin yksi tunti (minä Mustalla, Päivi Vürstilla ja Nette Roventalla). Teimme kohtuu sulalla kentän pätkällä kolmikaarista, pitkällä sivulla pystyi ravaamaan. Musta lämpeni todella hitaasti, hyvältä alkoi tuntumaan vasta puolen tunnin jälkeen. Pohja oli vielä melko kamala, osittain sulaa, mutta heti pintahiekan alta vielä jäässä. Ja märkää! Nyt pystyy laittamaan Mustalle taas pintelit ja ratsastuksen jälkeen alkuperäistä väriä ei kyllä tunnista. Lopputunnista uskallettiin muutama laukannosto ottaa pitkälle sivulle. Eli hyvin köykäistä perustyöskentelyä. Lopuksi Mustan rentouduttua ja lämmettyä kunnolla venytti ihan mukavasti eteen-alas.

Maanantaina Musta meni kahdella tunnilla ja itse menin puolisen tuntia toisen tunnin jälkeen. Kun muut hevoset lähti tarhasta (missä siis oli ratsasteltu) sai Musta pienet kilarit ja yritti tehdä pari sivuloikkaa, epäonnistui kyllä melko surkeasti ja palasi nöyränä ruotuun. Siirryin melko nopeasti kentälle työstämään jonkinlaista ympyrää mahdollisimman sulassa kohtaa. Siirtymisiä käynnin ja ravin välillä ja muutama laukannosto (ja hyvin lyhyt pätkä laukkaa). Laukannostot on parantuneet hurjasti, Musta pysyy nostoissa (ja yleensäkin siirtymissä) tasaisena edestä, kunhan itse vaan pysyn. Olen ehkä vihdoin oppinut ymmärtämään tasaisen pohjetuen/avun merkityksen (eli pohkeet lähellä mutta ei puristaen). Peräänanto alkaa pysyä tasaisena työskenneltäessä, joten kesällä ehkä uskaltaa lähteä koulukisoihinkin koittamaan ainakin helppo B:tä jos ei nyt vielä siihen A:han uskalleta. Ratsastuksen jälkeen heitin jalkoihin linimenttiä, vasen vielä vähän nesteilee, oikea alkaa olla kuiva ihan ennen liikutustakin. Tosin vasen etunen on aina ollut se, joka nestettä kerää jos vain jommassa kummassa on. Katinkan juoksutin sivuohjilla ja poni olisi halunnut vain laukata. Hetkittäin rentoutui ravissa noilla sivareillakin, vaikka tehokkain juoksutus Katinkalle on aina ollut kahdella ohjalla. Mila teki loppukäynnit selästä.

Oikea väri sininen

Tiistai-aamu alkoi viehättävästi Dinon oksentelulla, joten kahdenksan aikaan laitoin Evelle viestiä, ettemme pääse treeneihin kun Dino oksentaa jo viidettä kertaa. Päivä meni sitten sängyssä loikoillen ja välillä koiraa pakkojuottaen (kätevää kun on kotona truuttia). Illalla Dino oli jo vähän pirteämpi ja rauhassa köpsöttelimme vanhemmilleni jossa Dino sai vähän riisiä ja öljyä. Söi mielellään, mutta kotiin päästyä oksensi nekin kaikki ulos. Keskiviikkona oksentelu jatkui jo vedenkin oksentelulla, joten reissulle eläinlääkäriin sitä päädyttiin. Nesteytys ja pahoinvoinnin estolääkitys sekä canikur-kuuri. Diagnoosina ärtynyt vatsa. Ekat canikurit Dino söi hyvin, mutta seuraavana päivänä oli pakkosyötettävä nuo. Keskiviikkona sai jo antaa riisiä, mutta ei kelvannut. Ainoa mitä suostui syömään oli lihapullat ja pienet lihaisat herkkunappulat. Mulle oli jo siinä vaiheessa ihan sama mitä syö, kunhan jotain syö. Koko ajan jännitti tuleeko oksennus. nappuloita söi alkuun muutaman, mutta sitten eivät enää kelvanneet. Löhöttiin keskiviikkokin lähes kokonaan sängyssä. Alunperin oli tarkoitus tehdä iltatalli, mutta Annen uimareissu peruuntui, joten ei tarvinnutkaan apua.

Torstai-iltapäivänä kammettiin sitten itsemme jo tallille. Anne piti tunnit alatiellä, jossa menivät puomeja. Musta ei mennyt tunneille, joten kävin pikkulenkin maastossa (tien toisella puolella laitumilla päin). Siellä oli tiellä vielä sopivasti lunta, joten pystyi pätkät ravaamaan ja laukkaamaan. Laukassa Musta meinasi ottaa kilarit ja lähteä hillumaan (=pomppi paikoillaan) ja oli hyvin levoton. Hetken jo ajattelin, että pääsemmekö tien viereen ollenkaan kyttämään aukkoa autojonoissa (ei onneksi paljon liikennettä) vai pitääkö mennä yli pelkän kuulon perusteella. Onneksi tuo tien ylitys on niin rutiini hommaa, kun sitä kesäisin tehdään päivittäin, niin Mustakin rauhoittui. Tämän alkuverkan jälkeen mentiin kentälle pyörimään ympyrää. Keskellä pystyi tekemään eräänlaista keskiympyrää ilman kuraroiskeita ja lätäköitä. Kun kerrankin pääsi laukkaamaan useamman askeleen putkeen, niin tein paljon laukkatyöskentelyä ympyrällä. Oikeassa laukassa Musta meinaa vähän kaatua sisäpohkeen päälle ja tarvitsee enemmän tukea, jotta pysyy tasapainossa. Poni oli ihan innoissaan kun pääsi laukkailemaan. Ennen ratsastusta oli molemmat jalat melko nesteiset, mutta laski hyvin ratsastettaessa. Reilun tunnin kaikkinensa jaksoin 'vääntää' ja poni oli maastolenkin jälkeen hyvin pehmeä.

Dino, pieni pipinen

Perjantaina tuli kengittäjä (vihdoin!) ja laitoin Katinkankin samoin tein kenkiin, vaikka se ei kavioitaan olekaan arkonut. Kävin kentällä verkkaamassa kun Roventaa kengitettiin ja sen jälkeen lähdettiin tarkastamaan maastoja Riinan ja Roviksen kanssa. Lunta oli valitettavasti vielä yli polven, joten metsään ei päässyt. Ylämäki tiellä pystyi kävelemään ilman että upposi polulta syvemmälle. Palasimme siis kentälle, jossa jo yläpäätykin oli kuivahtanut sen verran että keskiympyrän lisäksi pystyi tekemään toiseen päätyyn jo vähän pääty-ympyrääkin. Riina ei kovin kauan mennyt, joten pääsin sitten yksin työskentelemään. Jatkoimme edellispäivän laukkaohjelmaa raviverryttelyn jälkeen. Välillä vähän isompaa ympyrää ja välillä pienempää. Lopuksi perinteiset eteen-alas. Kaikkinensa ratsastin reilun puolitoistatuntia. Tuntilaisia oli perunut, joten Mustan ei tarvinut iltapäivällä mennä tunnille. Melko kevyt viikko siis (ti yksi tunti ja ke alkeistunti, to ja pe ei tunteja). Katinkalla oli tarkoituksella vapaapäivä, lähtee sunnuntaina estekisoihin Hennan kanssa. Ennen ratsastusta kerkesin BOTittamaan reilun tunnin Mustan selkää.
Dino on alkanut vihdoin juomaan ja suostuu syömään vihanneksia ja lihaa (hyvällä ruokahalulla). Uusia oksennuksia ei ole onneksi tullut ja vatsan toimintakin jo palannut normaaliin.

Vaikka koko perjantaiyön ja lauantaiaamupäivän satoi oli kenttä yllättävän kuiva. Maa on vihdoin sulanut (on noista sateistakin hyötyä) ja vesi pääsee läpi. Porttipääty on vielä melko märkä ja vähän kohmeessa (varjoisin kohta kentällä), muuten pystyy jo hyvin tekemään 'kuvioita'. Musta meni yhdelle tunnille (ennen tuntia tosin kerkesi tekemään parinkymmenen minuutin alkukäynnit, hyvä!) ja jatkoin sen jälkeen itse lähes tunnin työskentelyä. Alkuravien jälkeen palasin taas laukkatyöskentelyyn (ihanaa kun voi laukata huoletta). Tein muutaman laukanvaihdon (kevään ensimmäiset), ensimmäisen käynnin kautta ja se oli super. Olisi pitänyt jättää siihen, mutta ahneus laittoi koittamaan vielä suoriavaihtoja. Ne ei sitten niin supereita olleetkaan vaikka estevaihdoiksi kyllä ihan kelvollisia. Paremmin onnistui oikeasta vasempaan. Nyt kun on vihdoin viimein sula ja hyvä pohja, niin pääsin venyttämään eteen-alas myös laukassa. Pohja oli niin hyvä, että teki mieli kaivaa jo esteitä esille, mutta malttanen mieleni valkkujen alkuun. Todennäköisesti jo ensi viikolla pääsemme aloittamaan 1,5h este- ja koulutreenit (toivottavasti siis ryhmissä on tilaa, pitäisi mulle olla, mutta..)

Huomenna pitäisi jaksaa kammeta itsensä ylös ja tallille jo aamu kuudeksi, jotta kerkeämme tehdä aamutallin ennen kisoihin lähtöä. Näin kevätkauden aloittajaisiin hypätään vain yksi luokka, varsinkin kun kelien takia on hyppytaukoa takana pari kuukautta. Anne lähtee Foriolalla ja Henna Katinkalla hyppäämään 70cm Takkulaan.