Voihan rähmä..

Kaviopulssit ei oo kiva juttu

Keskiviikkona mulla menikin ajateltua pidempään kummisedän ikkunoiden pesussa, joten en jaksanut enää lähteä tallille ja ajattelin Mustallekin vapaapäivän tekevän ihan hyvää. Viikonloppuna on silläkin edessä estekurssi ja pari tuntia töitä päivittäin (+ mun mahdolliset ratsastelut). Valitettavasti Vysti oli kuitenkin ollut epäpuhdas ja Musta oli sitten saalistettu lastentunnille, se siitä vapaapäivästä. Itse sain tietää asiasta vasta torstaina, kun olin jo tallilla, niin en sitäkään päivää sitten viitsinyt vapaaksi antaa. Onneksi tunti oli maastoköpsöilyä, joten fyysisesti ei rasittavaa, enemmän vapaata tuntuukin kaipaavan ponin pää.

Vapaan tarpeesta kertoi myös karkuunjuoksu torstaina laitumella. Poika oli jotenkin yliherkkä, enkä aluksi päässyt edes kosketusetäisyydelle, kun pienikin käden liike sai hirveät hatkat aikaan. Osaltaan varmaan vaikutti hiekkatien toisella puolella laiduntavat tammat, joita Mustan mielestään piti pitää silmällä. Lopulta sain sen uskaltamaan ottamaan namin ja sitten pääsinkin jo lähelle ja rapsuttelemaan.

kännyisä laatu

Mentiin kentälle vähän työstämään koulua ja jäykkyyttä pois. Musta oli vähän nihkeä, sen kyllä huomasi ja alkuun kovin hidas pohkeelle. Tein aluksi eri kokoisia neliöitä ja huolellisia kulmia, jotta ulkopohkeet menisi ihan oikeasti läpi. Vasemmalle kääntyi herkemmin, oikealle joutui vähän muistuttamaan pohkeesta. Tämän jälkeen hain ympyrällä kevyttä taivutusta käynnissä ja pienillä ravipätkillä, joilla samalla haettiin nopeaa reagointia apuihin. Hidastus onnistuu hyvin istunnalla lähes päivänä kuin päivänä, mutta tänään ei todellakaan lähtenyt raviin pelkällä istunnalla vaan ihan reippaastikin sai välillä käyttää pohjetta tai muistuttaa kannuksella (pari kertaa jopa raipalla). Ylöspäin siirtymisissä yritti myös alkuun nousta ylös ja tehdä homman selättömästi, mutta onneksi tasaantui melko nopeasti. Muutenkin työstin todella matalassa muodossa, jotta selkä varmasti pysyisi hommassa mukana.
Ilokseni huomasin, että jopa oikeaan kierrokseen Musta oli mukavan 'suora' eikä yrittänyt työntää peppuaan sisälle. Nyt voidaan siis lähteä työstämään pois taipumattomuus ongelmaa vasemmassa kierroksessa kun on saatu suoruus taas kohdilleen. Aloitin helpommassa kierroksessa eli oikeassa ja tein ympyrällä avoa ja sulkua, ensin pätkät käynnissä ja sen jälkeen ravissa. Oikea oli siis helppo ja siinä teinkin vain kierroksen kerrallaan ensin avoa, sitten sulkua ja viimeiseksi vielä avoa (jotta se pepun sisään työntäminen edes luvan kanssa ei jäisi päälle). Vasemmassa kierroksessa tein ensin pidemmät pätkät käynnissä, kun se vaan oli niin vaikeaa se taipuminen sinne vasemmalle. Pikkuhiljaa homma onnistui käynnissä ja muutaman yrittämisen jälkeen ravissakin, ensin hyvin pienissä pätkissä tosin, mutta lopulta päästiin koko kierros kerrallaan. Kädet tuntui ihan eriparisilta, kun ulko-ohjalla piti olla ihan todella voimakas tuki, jotta homma ei kosahtaisi heti alkuunsa.
Pikku välikäyntien jälkeen tein vielä muutamia laukkaharjoitteita. Aloitin taas oikeassa kierroksessa, joka kyllä laukassa on vaikeampi, ainakin nostojen kannalta. Teinkin nostot pienessä avossa, jotta peppu ei hairahtuisi omille teilleen ja ihan kohtuullisia nostoja tuli. Vähän pyrki nenä ylös, johtuen ihan omista roikkuvista ohjista (taas!), mutta kun sain narut kerättyä kunnolla käpäliin malttoi Mustakin tehdä homman asiallisesti. Tein ihan vain käynti-laukka-käynti siirtymiä ja laukassa loivaa avoa. Vasemmalle pyrin hieman asettamaan ja taivuttamaan laukassa, mikä oli ponille jo tarpeeksi haasteellista. Laukkaa työstin melko vähän, lopuksi vielä vaihdoin suuntaa laukanvaihdolla ja annoin venyä eteen-alas. Tällä kertaa tuli jopa ihan asiallinen vaihto, joten en kokenut tarpeelliseksi lähteä enää niitäkin työstämään tänään. Ravia vielä eteen-alas, johon olisi voinut venyä vähän paremminkin, mutta melko rentoa. Aluksi ajattelin lähteä tekemään vielä askeleenpidennyksiä ravissa laukan jälkeen, mutta poni vaikutti jo sen verran väsähtäneeltä alkujaankin, että jätettiin ne sitten toiseen päivään.
 
Kiva huomata, että alan ihan oikeasti hahmottamaan missä ne jalat kulloinkin menee, koska se poni taipuu ihan rehellisesti ja koska vain kaatuu pohkeen päälle. Nämä eivät ole siis mitään itsestään selvyyksiä olleet mulle, selän työskentelyn tuntemuksenkin opettelin aikoinaan ilman satulaa, jolloin sen tosiaan tuntee. Nyt senkin tuntee hyvin jo satulan kanssa, että ehkä sitä tässä kehittyy itsekin. Hitaasti, mutta varmasti.

kuva alkukeväältä, näkyy vielä klippausrajat

Mustan ruokinnan ja laitumelle palautuksen jälkeen (pyyhkäistyäni satulan nopeasti läpi ja rasvattuani sen kunnolla), vein ruuat vielä Katinkalle, joka oli toisten tammojen kanssa toisella laitumella. Ponin syödessä kävin tavan mukaan jalat läpi ja huomasin kaviot melko lämpimiksi. Valitettavasti löysin myös pulssin molemmista etusista (tämän tarkistin monta kertaa, että ihan varmasti oli eikä vaan kuviteltua) ja totesin ettei muutakaan voi kuin napata riimusta kiinni ja viedä poni tarhaan. Katinka on vielä kehittänyt jonkun kammon sähkölankaportteihin ja hetken jo epäilin, ettei se siitä pois tule (narut oli tietty kaikki siellä ulkopuolella) tai sitten tulee niin vauhdilla että käsi irtoaa, mutta onneksi melko rauhallisesti syöksähti portista pihalle. Katinka käveli tiellä vähän etusia varoen, varsinkin jos joku kivi jäi alle. Toisesta takasesta oli myös kenkä tippunut (kavio lohjennut jo aiemmin naulan kohdalta ja kilkkasi vähän), mutta sitä ei arkonut ollenkaan. Ei kuitenkaan ontunut tai kävellyt epäpuhtaasti. Kylmetin kavioita ja ne ei onneksi ihan heti tuntuneet kuumilta. Pulssi kuitenkin vielä tuntui, joten heitin pikkuannoksen metacamia nassuun ja ponin tarhaan.
Evääksi kävin katkomassa pajuja, niiden kuori kun sisältää asetyylisalisyylihapon (elikkäs aspiriinin) esiastetta ja auttaa luontaisesti kipuun. Poni seisoo hyvin kaikilla jaloilla, mutta aika rauhallisesti käveli ja jäi tarhassakin vain seisoskelemaan. Pitää nyt pari päivää seurailla, että miten lähtee kehittymään, onneksi vielä vaikuttaa aika lievältä.
Päähän ottaa silti, kun ehdin jo ajatella, että tämä kesä selvitään ilman kaviokuumeoireiluja. Lieko sunnuntain pitkä kuljetus ollut osasyynä vai mikä tuon juuri nyt laukaisi. Laidunnusta on kuitenkin ollut jo pidemmän aikaa saman verran ja liikutuskaan mitään kovin rankkaa ei ole ollut. Peukut pystyyn, että tästä selvitään yhtä helposti kuin edellisistäkin..