Hiihtolomaviikko

Mulla mitään lomaa ollut..

Maanantai alkoi taas tuttuun tapaan koulutunnilla Orhideen kanssa. Anne oli vienyt Orhideen satulan topattavaksi, joten sain alleni CB:n koulusatulan, joka onneksi istuu ponille myös hyvin, normaalisti sillä on CB:n estepainotteinen satula. Itselleni koulusatula on aina miellyttävämpi vaihtoehto sileän työskentelyyn, joten olin enemmän kuin tyytyväinen. Harmi vain, että Missin käytön jäljiltä siinä on toppaukset ilmeisesti hieman vinossa kun se valui aika ajoin oikealle. Muuten olisin epäillyt sen johtuvan vain musta, mutta Mimmi sai sen myös myöhemmin viikolla valumaan oikealle.
Tunnilla meitä oli vain kaksi, koska Anni ja Mila oli hiihtoloman vietossa, saimme siis Tuiken kanssa oikein tehovalmennusta. Alkuverkan jälkeen jäätin isolle keskiympyrälle (josta tuli kyllä enemmän keskisoikilo) ja väistätettiin avoimilla sivuilla peppua ulos. Asetus piti pysyä sisälle ympyrän kaaren suuntaisesti. Joo, väistihän se poni aina kun en istunnallani estänyt. Joskus Orhideen kanssa vaan tuntuu siltä ettei osaa sittenkään ratsastaa, joskus taas saa niin mielettömiä onnistumisia ettei tosikaan.
Hetken päästä lisättiin ns. suljetuille sivuille pepun siirtoa sisäänpäin, yhä asetuksen säilyessä sisään myös. Eli aina ympyrällä kaksi kertaa ulos kohta ja kaksi kertaa sisään. Muutamakin askel kerrallaan riitti. Käynnissä tää nyt vielä jotenkin luonnistu, mutta ravissa kadotin homman aina välillä ihan täysin. Siinä vaiheessa kun sain sen pepun ulos ja takaset ristiaskelille, niin ei siitä asetuksesta kyllä ollut enää mitään tietoakaan. Poni pysyi kuitenkin rentona ja oli tosi pehmeä ja Anne kehuikin kuinka nopeasti se tuli avuille, yleensä kestää pidempään ja joskus homma toimii vasta ihan lopputunnista (aina on kuitenkin löydetty se yhteinen sävel jossain vaiheessa tuntia). Vasempaan kierrokseen toi satulan valuminen oli iso ongelma varsinkin ravissa.
Täytyy myöntää etten yhtään muista kuinka me tehtiin laukan kanssa. Sen verran muistan että nostot ei ollut aina ihan onnistuneita, mutta itse laukka oli hyvää ja pysyi kontrollissa ja rauhallisena, mikä on välillä ollut mun ongelma Orhideen kanssa. Osaan siis jo vähän ees istua sinne ympärille.
Musta meni seuraavalle tunnille ja satuloin sen pikaisesti siinä kentällä. Se on nykyään niin mahdoton pullistelija, ettei lapsilla ole mitään mahdollisuuksia saada vyötä kiinni. Ja jos laittaa pidemmän niin sitten on jo liian pitkä. Joustollisen kanssa taas tuo tuntisatula helposti valuu sivulle, joten en halua sitä käyttää. Pitäis löytää jostain 5cm pidempi vyö ilman joustoja, niin voisi ehkä olla sopiva..

Musta kuikuilee kannattaisko mun luokse tulla vai ei..

Tiistaina pidin yhden tunnin Annen ollessa taas Ypäjällä, tällä kertaa lapsihevosten kanssa. Musta oli myös tunnilla ja taso oli alkeisjatko. Lähinnä harjoiteltiin pääty-ympyrän kääntämistä ravissa ja muutamia laukannostoja.

Keskiviikon tunnilla olikin vähän parempia ratsastajia ja yksi uusikin aikuinen, jolle Anne oli varannut Foriolan, kun ei reippaatkaan hevoset pelota. Foriolaan kun ei voi kovin paniikkiherkille ratsastajille laittaa sen reippauden vuoksi, vaikka muuten onkin todella herkkä ja mukava ratsastaa. Yllätys oli suuri kun tajusin tämän aikuisen olevan Anu, eräs bloggaaja jonka blogia olen jo pidemmän aikaa lukenut. Vähän meinasi pasmat mennä sekaisin kun kentällä tajusin asian. Pari syvää hengenvetoa ja homma pyörimään.
Tunnin aiheena pohkeenväistöt ja aloitettiin ihan aluksi suoraan ratsastamisella, joka on välillä hyvinkin vaikeaa, mutta onneksi tunnilla sattuivat olemaan ne suhteellisen suorat hevoset, joten päästiin nopeasti itse asiaankin eli pohkeenväistöön. Sen verran oli eritasoisia ratsastajia, että muutama oli enemmän tehnyt väistöjä ja muutama taas ei juuri ollenkaan, joten melko helpolla tasolla pysyteltiin. Osa jatkoi väistöjä vielä ravissakin ja nämä pari jotka ei niitä juuri ole tehnyt sai tehtäväksi ratsastaa vain suoraan siinä uran vieressä eli pitää itse huolen ilman aitaa hevosen suoraan menosta. Väistöt tehtiin siis pituushalkaisijalta kohti uraa. Lopuksi otettiin vielä väistöstä uralla palatessa laukannosto ja pätkä rauhallista laukkaa. Kentän pohjan takia nimenomaan rauhallista laukkaa ja muutenkin hidastempoista työskentelyä.
Tykkäsin kovasti Anun rauhallisuudesta. Vaikka Foriola laukoissa tapansa mukaan innostuikin ja alkoi välillä poikitella ennen nostoa, niin Anu vaan jatkoi tyynesti ratsastustaan. Tunnin jälkeen esittelin Anulle vielä tallin hevosia ja juteltiin melko paljon.
Mustalle annoin vapaan, koska kello oli jo melko paljon iltatallista suoriuduttuani.

Karvaturrikka alkaa olla klippausta vailla

Torstaina työstin Mustaa kentällä pitkästä aikaa koulusuitsilla. Tein koottua laukkaa ympyrällä ja paljon laukka-käynti-laukka siirtymiä. Musta oli aika kiva. Vilja meni samaan aikaan Katinkalla ja käskin lopussa laukata Katinkalla meidän perässä samanlaista koottua laukkaa. Pätkittäin onnistuikin hyvin. Kun tunti alkoi kävimme vielä pellolla kävelemässä Tuike ja Foriola etunenässä. Musta otti vähän kierroksia ja pelkäsin sen innostavan Katinkankin hölmöilyyn, joten hypättiin sitten ponien kanssa hankeen ja otettiin pienet laukat siellä. Aurattu rata on jo niin vähä luminen, ettei siinä voinut tehdä kävelyä kummempaa. Foriola tyytyi kävelemään uraa pitkin. Löydettiin Mustan kanssa pieni kuoppakin ja Musta kävi polvillaan, mutta koska mulla on aina pellolla hyvä tuntuma, niin ei kaaduttu sen enempää vaan poni pääsi vauhdista pystyyn.

Perjantaina Musta meni yhden tunnin. En itse käynyt selässä ollenkaan, koska Saimi on niin tasainen ratsastaja.

Lauantaina meillä oli Katin kouluvalmennus heti aamusta kahdeksalta. Menimme alakentällä, koska yläkenttä oli huonossa kunnossa ja alakenttä ihan ok. Musta oli ihan pörinöissään alakentälle menosta ja varmasti vielä viime viikon kisoistakin. Teimme loivia vastalaukka kaaria ja työstimme kulmia. Alakenttä on kokoa 20x40 ja nyt kun on lumivallit niin vielä vähän pienempi. Ei siis jäänyt paljon aikaa kulmille, varsinkaan sille joka tuli loivan kiemuran jälkeen. Teimme muutenkin melko paljon laukkatyöskentelyä joka aina sopii Mustalle. Lopussa teimme parit takaosakäännökset, jotka meni toiseen suuntaan ihan mielettömän hyvin. Toinen suunta ei niin hyvin, mutta ei huonostikaan. Musta meinasi lähteä kiirehtimään puolessa välissä käännöstä, mutta sain sen pidettyä tasaisena ja jatkettua käännöstä loppuun asti. On siis itsekin tullut opittua jotain. Poni alkoi olla melko väsynyt jo, joten tehtiin käännöksia vain muutamat.
Pienen tauon (ja varusteiden vaihdon jälkeen) Musta meni vielä alkeistunnille. Alkeislaiset lähti maastoon (pellolle) käpsyttelemään talutuksessa, jossa pääsivät myös vähän tekemään voltteja ja pätkiä ravia sekä laukkaa. Loput lauantain tunnit oli alakentällä, mutta alkeisia ei sinne voinut viedä, kun siellä ei ole aitoja.

Sunnuntaina vedin yhden maaston Foriolalla. Oli vain yksi tuntilainen mukana ja hän valitsi Sanista ja Roventasta Sanin. Meillä oli oikein mukava ja pätkittäin aika reipaskin maasto. Sani ihastutti taas yhden ratsastajan pitämään itsestään. Mustalla kävin kevyen pikku maaston ilman satulaa. Poni vaikutti hieman väsyneeltä, mitä en kyllä ihmetellyt yhtään. Kävin kävelemässä ylämäki-alamäki lenkkiä ja olin juuri aloittamassa viimeistä mäkeä poispäin tallilta, kun kuulin traktorin ja ketjujen kilinää. Käänsin äkkiä Mustan, kun en ollut varma mitä se sanoisi traktorin kilisevistä ketjuista eikä tiellä oikein ole tilaa väistääkään. Kipiteltiin sitten reippaasti alas ja pari pätkää raviakin. Traktori onneksi jäi vähän odottelemaan eikä Mustakaan ollut siitä kiinnostunut. Käännyin sitten metsätiellä ja otin vähän ravia muutenkin. Musta alkoi heräilemään ja pienien laukkapätkien jälkeen se oli oma normaali maasto-hölmö itsensä. Väsymyksestä ei juuri ollut enää tietoakaan. Onneksi Mustalla on paljon tukkaa, josta ottaa kiinni tarvittaessa sen hilluessa.
Annekin saapui kotiin Ruupe ja Vello kyydissä. Vysti lähti Espooseen asumaan, joten tilalle tarvittiin uusia tuntsareita. Vello on itseasiassa Vystin velipuoli ja melko paljon samannäköinen.

Pojat tutustumassa uusiin naapureihin. Vello vasemmalla ja Ruupe oikealla.