Uusia tuttavuuksia

ja uusien ponien kokeilua

Jaahas, päästiin siis vihdoin maaliskuun puolelle.. eihän se olekaan oikeasti kuin vasta puoliväli..

Maanantaina jo perinteeksi muodostunut koulutunti Orhideella, tällä kertaaa mentiin alakentällä, jonka pohja ok kunnossa, toisin kuin yläkentän. Teimme pohkeenväistöjä pituushalkaisijalta uralle käynnissä ja ravissa. Käynnissä ei taas mitään ongelmaa, ravissa meinasi tulla siihen suuntaan mihin viimeksi meni hyvin eli Orhideen vaikeampaan suuntaan, kun taas siihen suuntaan joka ei viimeksi ottanut ollenkaan onnistuakseen tuli erittäin hyviä väistöjä. Orhidee on kyllä tietyllä tavalla todella nöyryyttävä hevonen, kun aina se vika istuu siellä satulassa. No tästähän ei voi muuta kuin ottaa opiksi!
Laukannostot tehtiin uralla, jossa kulman jälkeen ensin pätkä väistöä (peppu sisälle päin) ja suoristuksesta nosto, eli laukka tuli vähän uran sisäpuolella kun etuosa suoristettiin takaosan kanssa samalle linjalle. Oikeaan kierrokseen tuli kivoja nostoja, mutta ei Orhidee oikein malttanut väistää. Sain sen rauhassa kävelemään kulman läpi, mutta siitä se yritti heti nostaa laukkaa (olivat lauantaina tehneet laukannostoja kulmasta) ja vain kuumeni väistöyrityksissä. Sen lisäksi seuraavat tuntilaiset haki poneja tarhasta, joka näkyi kentälle ja Orhidee yritti hetken keskittyä niihin. Anne kyllä oli mielissään että nostot onnistui hyvin ja laukka oli hyvää ja rauhallista ja mä rento, vaikka väistöt nyt sitten oli mitä oli. Toiseen suuntaan taas väistöissä ei ollut mitään ongelmaa vaan onnistui hyvin ja maltillisesti, samoin nostot.
Mustan ratsastajaa ei näkynyt, joten poni jäi vapaalle, kun en itse ehtinyt sitä liikuttaa.

Pojat tutustumassa uusiin naapureihin

Tiistaina Katin kouluvalkku mentiin myös alakentällä vaikka pohja ei sielläkään mikään priima ollut. Kengällisillä pystyi hyvin menemään, kun meni rauhallisesti. Teimme paljon laukkatyöskentelyä erittäin kootussa laukassa, josta koottiin vielä aavistus lisää. Harjoittelimme Annen loppunäyttöradasta pätkiä eli siinä on keskiympyrä keskilaukalla ja uralle tullessa harjoituslaukkaan siirtyminen. No mehän emme tietenkään voineet sitä keskilaukka pohjan takia tehdä, joten menimme melko koottua harjoituslaukkaa ympyrän, josta aina koottiin lisää uralle tultaessa. Todella rankkaa ja molemmat väsyi. Teimme myös muutaman pysähdys-peruutus ja käynnin kautta laukkaan siirtymän, joka ohjelmassa on. Eli leveyshalkaisijalle ravista, pysähdys ja 4-6 askelta peruutusta, josta muutaman käyntiaskeleen kautta laukkaan. Nämä Musta teki hienosti. Lopussa kun tehtiin vielä lisää siirtymiä laukan sisällä näki kuinka väsynyt poni oli, rikkoi meinaan raville todella helposti siinä vaiheessa kun piti vielä vähän lisää koota ja ottaa painoa takasille.
Nyt on päästy takaisin siihen vaiheeseen, että pystyn ratsastamaan Mustaa melko korkeassakin muodossa sen pysyessä rentona ja tehden töitä koko kropan läpi. Tämähän ei ollut mikään itsestään selvyys pitkään aikaan kun jonkin verran muutettiin työskentelytapaa Katin valkkujen alkaessa. Nyt Musta uskaltaa luottaa käteen taas paremmin ja hakea itse tuntumaa vaikka paino ratsastaa takapäätä alle ja on rankkaa. Sen saa myös niskasta asettumaan nykyisin melko helposti ja nopeasti. Mulle itselle on tehokkainta ehkä olleet ne sulut, joissa oikeasti pitää keskittyä siihen asetukseen, jotta hevosen naama pysyy menossa oikeaan suuntaan eikä ole ihan venkulana, helppohan sitä pyllyä on siirrellä!

Ruupe on tosi söpö ja hauskan värinen. Ei ole kimo!

Keskiviikkona sekä Oromis että Musta oli molemmat melko väsyneitä. Anne sanoi, että näkee selvästi niiden tehneen edellispäivänä melko rankasti, kun molemmat oli normaalia vauhdikkaampia menemään eteen lastentunnilla. Kantamaan ne ei olisi itseään kunnolla jaksaneet, väsyneenä kun on helpompi vain vähän painaa eteenpäin.
Kokeilimme myös Annen kanssa uudet heposet, mä aloitin Vellolla ja Anne Ruupella. Vello oli tosi jännittynyt ja hakeutui kuolaimen alle helposti, oli reipas ja herkän oloinen. Kentällä pystyi menemään ravia ja pätkän laukkaakin noilla kengättömillä. Jonkin ajan päästä vaihdettiin ja hetken kentällä pyörimisen jälkeen käytiin pieni maasto käpsy. Vello ihan muuttui silmissä kun pääsi metsään, se oli ihan kotonaan siellä. Näkee että sillä on maastoiltu paljon. Ruupe oli myös mukava tuttavuus, Mustan pehmeys ja kevyes edestä ja Roventan reippautta eli oikein oivallinen tuntiponi.

Torstaina käytiin Annen kanssa Vellolla ja Ruupella maastossa. Anne halusi Vellon, joten mulle jäi Ruupe. Teimme hetken kentällä töitä ja Ruupe oli kyllä mukava. Kokeilin vähän väistöjä ja avoja. Aavistuksen se puski käännöksissä sisäpohkeen päälle ja ekan laukannoston jälkeen se yritti sisäpohjetta käyttäessä tarjota koko ajan laukkaa. Laukannosto oli helppo, ihan vaan ajatuksella kuten Mustallakin. (Tosin tuntilaisilla ei kaikilla kuulemma ole meinannut laukkaa nostaa.. ehkä se vaan tarvii sen, että sinne oikeasti istuu?)
Maastoon mentiin ensin Vello edellä ja jätin ekassa mäessä vähän väliä nähdäkseni miten Ruupe reagoi toisen laukatessa edellä. Ruupe ei ollut moksiskaan vaan malttoi hienosti jäädä odottamaan. Kokeiltiin myös maastossa toistepäin ja molemmat toimii sekä edessä että perässä. Ravissa Vello oli mielellään ihan hännässä ja vähän kiireinen, mutta laukassa rento eikä hätäinen. Se onkin hyvä, meillä on jo ihan tarpeeksi niitä joiden ego ei kestä tulla jonossa perässä.

Kävin myös Mustalla maastossa ja Mila lähti Cyffen kanssa mukaan, vaikka oli tehnyt jo vähän kentälläkin töitä. Musta oli maastossa ihan onnessaan kun pääsi menemään reippaasti hyvällä lumipohjalla. Kävimme myös tsekkaamassa vielä ylämäki-alamäki lenkin ja pätkän matkaa uutta tietäkin. Siellä ei voinut järin kovaa mennä kun lunta ei ollut enää niin paljon. Takaisin päin laukattiin kyllä pätkä ja vika mäki melko reippaasti, Musta sai valita vauhdin ja Cyffe tuli mielellään perässä. Molemmat oli ihan innoissaan päästessään pitkästä aikaa kunnon maastoon, Cyffe ei ole joulun jälkeen tainut maastossa käydäkään. Molemmat oli taas omia normaaleja hölmöjään ja puhisteli menemään vielä loppukäynneissäkin. Tää kaksikko ei aina ole kyllä se järkevin vaihtoehto yhdessä maastoiluun, Cyffe onneks sietää tulla perässä, Musta kuumenis ihan järjettömästi.

Vello on tosi kaunis ja sillä on ihana harja. Harmi, että se on kimo, joten harja haalistunee kokonaan valkeaksi jossain vaiheessa, tuo kaksivärisyys on vaan niin nättiä.

Perjantaina Musta teki yhden tunnin ja lauantaina kaksi, joista toinen oli estetunti (pikkuristikoita). Tämä tunti myös kuvattiin Annen opintoja varten. Päivällä olin myös Vellolla tunnilla ja se meni ihan kivasti vaikka oli kovin jännittynyt. Pätkittäin rentoutui ja löytyi muutamia väistöjä hyvin (toinen suunta tosi hankala, en tosin ole varma kummalle se oli vaikeampi, mulle vai Vellolle). Laukatkin alkoi sujua eikä vauhti kiihtynyt liikaa vaan pystyin olemaan rento ja rennolla kädellä, jolloin Vellokin jäi rennosti laukkaamaan. Viimeinen laukkapätkä oli tosi hyvä, mutta pääty-ympyrällä Vello puski hieman ulospäin ja horjutti vähän mun tasapainoa, vaikka kääntyikin sitten ihan hyvin. Tämä vain aiheutti satulan lievän valahtamisen oikealle kyljelle ja tunsin kuinka hevonen jännittyi kunnolla ja oli jo sinkaisemassa eteenpäin. Mielessä ehti välähtää kuvia musta lumipenkassa ponin pinkoessa paniikissa satula kyljellään. Kerrankin oli kuitenkin nopeat refleksit ja ehdin tarrata harjaan ja siirtää itseni takaisin keskelle selkää, jolloin hevonen rauhoittui ja sain sen ravin kautta käyntiin. Satula takaisin kohdalleen ja vielä vyötä hieman kireämmälle, olis pitänyt kiristää ekojen ravipätkien jälkeen varmaan lisää. Loppuraveissa Vello olikin jo melko rento ja venytteli mukavasti.

Sunnuntaina Musta meni yhden aikuisten tunnin, kun Anne tarvitsi kengällisiä hommiin. Muuten olisi saanut pitää vapaapäivän.