Treeniviikko

Kisojen alla..

Maanantai oli suunnitellusti vapaa ja olikin mukava nukkua kunnon päikkärit ja käydä vaan koiran kanssa köpsyttelemässä ja painua taas nukkumaan.. alkaa nää puol neljän aamuherätykset jo vähän tuntua (normaalisti herään n. viiden aikaan).
Tiistain Dinon treenit peruuntui (taas), mutta perjantaina ois instituutilla epikset, joihin voitais mennä 'treenaamaan'. Töiden jälkeen kurvasin Horzeen ja ostin Mustan satulaan uudet jalustinkumit. Vanhat olikin jo ihan sileiksi kuluneet ja melko liukkaat. Kerkesin ajoissa tallille laittelemaan Mustaa kuntoon ekalle tunnille (peruskoulu). En tosin muistanut vaihtaa niitä jalustinkumeja, enkä ottaa edes mukaan kentälle kun menimme raahaamaan esteet. Tytöt sitten haki uudet alkukäyntien aikana ja vaihdoin ne selässä istuen, meneehän se niinkin. Tällä kertaa meitä oli poikkeuksellisesti neljä (Tuulia-Roventa, Henna-Katinka, minä-Musta ja Essi-Kitima). Ravissa ympyröitä verkaksi, laukassa pitkät sivut eteen ratsastusta ja päädyissä kokoaminen ympyrällä. Musta vastasi pohkeeseen ihan kivasti, vaikka Anne tuntuikin vaativan vielä enemmän vauhtia.. Verkkahypyiksi hypättiin kaikki esteet kertaalleen yksittäin. Sarja tultiin Mustan kanssa ensin neljällä, mutta jäi melko ahtaaksi ja kun esteitä himpun nostettiin, niin kolme oli aika sujuva jos vaan tultiin sisään normaalilla hypyllä (eikä millään minipienellä). Vinoeste oli aika mielenkiintoinen; alin puomi oli suorassa ja lähellä maata, kaksi seuraavaa reilusti vinossa (niin, että toinen pää korkeampi). Kun estettä vielä nostettiin jäi alimman ja ylempien puomien väliin isohko aukko, niin koko este näytti ihan hassulta. Se olikin eräänlainen köyhän miehen viuhkaeste. Musta ei sanonut portista mitään, Katinka yritti sille ekalla kerralla vähän junnailla, mutta Henna jo tietää ettei se sitä enää oikeasti pelkää ja käski ponin vaan reippaasti yli. Kun kaikki oli käyty läpi yksitellen, tehtiin pari erilaista rataharjoitusta (linja - halkaisijat - linja -tyyppisesti). Lopuksi saatiin vinkkejä miten kisoissa nimenomaan pitää itse kunkin meistä ratsastaa. Meillä oli tällä kertaa Mustan kanssa sopiva tempo eli kisoissa ei saa ruveta hannailemaan. Ja mun kädet pitäis taas saada rentoutumaan. Viimeiset radat oli kisakorkeutta eli mulle ja Hennalle n. 80cm (osa vähän vajaa). Ehkä mä selviän hengissä..

about näin ne esteet oli

Keskiviikkona kouluvalmennuksessa tehtiin pohkeenväistöjä. Musta juoksi ensin alkeistunnin pohjalle ja oli siis sopivasti verkattu. Pohkeenväistöt aloitettiin ihan käynnistä pitkän sivun alusta väistöä keskelle, jossa suoristus ja väistö takaisin uralle. Mustan kanssa aloitettiin hitaasta väistöstä, jota piti pikkuhiljaa kasvattaa isommaksi (ja loivana piti mennä). Musta väistää ihan kivasti, mutta tarkoitus olisi saada sille vähän enemmän liikettä (ja irtonaisuutta) johtavaan etujalkaan ja näin laadukkuutta väistöön. Pikku hiljaa sitä pituutta askeleeseen löytyikin ja poni pysyi mukavan rentona (avoin muoto - ei liian paketissa siis) ja pyöreänä. Pikku hiljaa siirryttiin ensin uralle palaavassa väistössä raviin ja sen jälkeen molemmat väistöt ravissa. Raviväistössä oikealle Mustalla tuppasi takapää menemään edelle ja korjauksista tuntui että koko poni meni ihan mutkalle. Laukassa muut tekivät laukka volttia pitkälle sivulle, minä pohkeenväistöllä keskelle kenttää, josta vastalaukka kaarteella takaisin uralle (vaihtoehtona oli suoristuksesta laukanvaihto, mutta jätin sen nyt kokeilematta). Oikeaan laukkaväistö oli tosi helppo, vasempaan joutui vähän 'puskemaan', jotta lähti väistämään ja oli selkeästi hankalampaa. Vastalaukat meni nätisti ja ongelmitta. Loppuvenytykset isoilla ympyröillä eteen-alas. Alkutunnista Musta oli vähän jännittynyt, mutta tosi kivasti rentoutui väistöissä ja sain ratsastettua lähes koko ajana pitkässä muodossa (Musta menee helposti turhan pakettiin silloinkin kuin ei ole tarkoitus) eli sopivan rentouttava ja irroittava harjoitus edellispäivän estetreenien jälkeen.

Torstaina kävin Mustalla kevyen (n. puoli tuntia) maaston (kokeiltiin muutamaa pienti kaatunutta puunrunkoa ylittää) ja sen jälkeen meni perustunnille. Maastossa oli perinteiseen tapaan vauhdikas (varsinkin kotiin päin ja laukassa). Vasemmassa etusessa oli jostain syystä tunnin jälkeen enemmän nestettä kuin ennen tuntia, joten laitoin jäägeelit molempiin etusiin. Dino ei tälle reissulle päässyt mukaan, kun menin lyhyempää reittiä ja se menee lähellä isoa tietä.

Perjantaina Musta meni perustunnille ja me Dinon kanssa lähdettiin epiksiin. Eka rata meni vähän koheltamiseksi Dinolla (joo, varmaan ois pitänyt yrittää päästä tiistaina niihin treeneihin) ja toisella radalla oli vähän väsyneen oloinen, mutta jaksoi keskittyä, teki hyvät kontaktit ja pysyi muutenkin hanskassa. Kepit jätettiin vielä väliin ja jostain syystä Dino ei instituutin renkaasta oikein tykkää, mutta.. Tuomari on tuolla aina mukava ja auttaa tarvittaessa jos koirakolla on radalla ongelmia (esim. Dinoa auttoi tuolla renkaalla, jotta sai onnistuneen suorituksen ja koiralle varmuutta). Sen jälkeen suunnattiin takaisin tallille, jossa oli huomisen kisaradan rakennus kovassa käynnissä. Heitin Mustalle kanget, kun muuten olisi keskittyminen ollut tasan nolla kun olisi vain haaveillut esteistä. Ratsastin puolisen tuntia ympyröillä apuja läpi (eli että kääntyy ja taipuu sekä liikkuu pohkeesta hyvin eteen). Jalka oli mukavasti laskenut jo ekan tunnin jälkeen (tai pitäisi sanoa kuivunut kun nesteilee vähän) ja oli ok ratsastuksen jälkeen. Laitoin kuitenkin vielä linimentit etusiin ja Musta sai jäädä yöksi sisään (tosin se saattaa olla jalan kannalta huono vaihtoehto, mutta sen näkee aamulla). En vaan ymmärrä mikä tuossa jalassa on, kun mitään ei näy ulospäin, hevonen ei onnu eikä ole epäpuhdas ja liikkuu mielellään. Laskee liikutuksessa (poikkeuksena se torstai, oliko liikutusta siis liian vähän??) eikä ole edes vapaapäivien jälkeen ollut enempää nesteisempi kuin muutenkaan. Hulluksihan tässä kohta tulee ja rasittavaa tuo pintelöintikin. Mutta koska pintelit selvästi auttaa (hypätessä meillä tosin on suojat), niin sen takia jaksan niitä pinteleitä sinne kinttuihin kääriä. Musta onneksi malttaa seistä paikoillaan (Katinkan kanssa tuo jokapäiväinen pintelöinti olisi melko tuskallista, kun se ei yleensä niitä kinttusiaan malta paikoillaan pitää). Huomenna kisojen jälkeen kylmään kyllä ihan letkulla ja laitan savet.

Dino ja neljäs karvakorvani Danae. Kissa on kyllä oikeasti himpun Dinoa pienempi, mutta on sen verran lähempänä kameraa, että näyttää isommalta.