Kerrankin näin päin

Hoppaloikkaa!

Keskiviikkona menin Mustan kanssa koulutunnille, meitä oli vain kaksi, joten mahduttiin hyvin tekemään keskiympyrällä hommia. Alkuverkkana Musta kipitteli alkeistunnin ja me otettiin reipasta ravia ja keskiympyröitä alkuverkaksi. Sen jälkeen jäimme keskiympyrälle ja ensin käynnissä haettiin hyviä pysähdyksiä aina neljännesympyrän jälkeen (kartiot oli merkkaamassa ympyrää ja toimi meidän merkkipisteinä). Parin hätäisemmän pysähdyksen jälkeen sain käden rentoutettua juuri oikealla hetkellä ja pidettyä pohkeen hyvin lähellä niin Musta teki ihan superpysähdyksiä. Muutamat meni hieman liian aikaisin, kun poni reagoikin aivan liian nopeasti (jos näin nyt voi sanoa). Tämän jälkeen tehtiin enää hidastukset kartioille ja kartioiden välissä väistätettiin hieman takapäätä ulos ympyrältä, ihan muutama askel vain. Tämä on Mustan bravuuri ja jääkin helposti väistämään liikaa ja liian pitkäksi aikaa.
Kun käynti sujui hyvin, siirryttiin raviin ja tehtiin kartioille 4 askeleen käyntisiirtymät. Musta tuppasi kiirehtimään käyntiä ihan liikaa ja olikin tosi vaikeaa saada se pysymään rentona ja silti tulemaan tarpeeksi pidätteistä läpi, pariin viimeiseen olin kuitenkin tosi tyytyväinen. Muutettiin käyntisiirtymät hidastuksiksi ja kartioiden välit taas ratsastettiin selvästi eteen ravissa. Tämä on Mustan kanssa ihan erinomaista jumppaamista ja saa sen yleensä nopeaksi ja herkäksi pohkeelle. Mukaan otettiin vielä pienet takapään väistöt ulospäin hidastuksesta, jonka jälkeen piti vielä ratsastaa eteen ennen seuraavaa hidastusta. Suoristukset meni kyllä mulla välillä ihan päin prinkkalaa, kun harhauduin siinä ympyrän kaarella johonkin omille poluilleni väistöjen aikana.
Vielä muutamat laukannostot ja puoli ympyrällistä laukkaa kerrallaan ennen kuin huilattiin hetki ja vaihdettiin suuntaa.

Toisessa suunnassa aloitettiin suoraan ravilla ja hidastuksilla sekä väistöillä. Tämä oli vielä mun vaikeampi kierros (oikea) ja koko ajan tuntui kuin poni olisi tulossa sisäpohkeen päälle ja oikea käsi vaan jumitti ja jumitti ohjassa. Välillä piti ihan reilusti asettaa ulos, jotta sai ponin taas oikeille raiteille ja oman käden rentoutumaan (nimenomaan sen sisäkäden). Eikä tuo sisäpohjekaan tainut ihan kunnolla olla läpi. Kun vihdoin sain kättä vähän irti kaulasta ja enemmän johtavaksi, sain muutenkin homman toimimaan himpun paremmin, oikea vaan on ponillekin se vaikeampi suunta ja mielellään kaatuisi sisäpohkeen päälle. Voi miksi me ei voida olla erisuuntaan vinoja?
Laukatkin alkoi sujua paremmin kun tajusin olla kääntämättä liikaa kaulaa vaan mennä aavistuksen suoremmalla ponilla.
Loppuraveissa Musta oli taas ihanan rento ja venytti hyvin alas. Ehkä se tästä alkaa taas palautumaan pikkuhiljaa normaaliksi..

Torstaina kenttä oli jo tosi kuiva ja päätettiin käyttää hyvä ilma (ja pohja) hyödyksi ottamalla vähän hyppyjä. Rakennettiin Annen kanssa jumppasarja ja päädyttiin lopulta kolmeen isoon ristikkoon reilun kuuden metrin väleillä. Aluksi laitettiin 6,5 metriä, mutta sanoin, että noi on jo Mustalle tosi pitkät ja tulee helposti sitten puolellatoista askeleella, joten lyhennettiin. Foriolallehan tekee hyvää mennä lyhyttä laukkaa ja Musta voi opetella vähän pidentämään. 'Verkka' esteeks tehtiin vielä portista pysty, johon mä sitten fiksuna valitsin sen meidän isomman portin (65cm) ja siihen vielä puomi päälle, niin meidän verkkaeste olikin sitten sen lähemmäs 80cm (tuota porttia ei saa ihan maahan kiinni ja puomiakaan ei ihan porttiin kiinni, joten..) hyvä minä..

Verkaksi otettiin kuitenkin vinoja hyppyjä reunimmaisille ristikoille ja tehtiin vielä niin, että Foriola meni edellä ja mä tulin melko lähellä perässä.. Tästähän Musta oikein innostui ja sitä sai ihan pidellä. Hypittiin vinoja molempiin suuntiin ja sen jälkeen perään vielä tuo portti, sekin mentiin hirveellä paahteella yli kun Foriola meni edellä. Musta kyllä ekalla kerralla vähän epäröi ja kyseli, että mennäänkö, mutta päätin rohkeasti uskaltaa ja otin varmuuden vuoksi harjasta kiinni läntätessäni pohkeet ponin kylkeen, ja helposti meni.
Ristikoita tultiin aluksi oikeasta kierroksesta ja melko matalalla. Foriola meni ensin ja jäi toiseen päähän odottamaan. Anne sanoi, että väli tuntui Foriolan kanssa jopa pitkältä. Musta kuitenkin pisti hanaa eikä ollut mitään vaikeuksia mennä vain yhdellä, poni veti niin tosissaan, että jouduin oikeasti pidättämään, mikä on todella harvinaista 'herkkua' tämän kanssa esteillä. Kerrankin sai vain nauttia menosta eikä tarvinut puskea eteenpäin. Vaikka tultiin monesti huonolla hypyllä sisään, meni Musta helposti yhdellä askeleella molemmat välit ja mun päälle noi yhden askeleen välit on oikeasti ne kaikkein vaikeimmat. Kun en vaan osaa laskea yhteen.
Mila ystävällisesti välillä nosteli ristikoita meille ja välillä tultiin toisestakin suunnasta. Porttikin hypättiin vielä lopuksi sarjojen välissä (eli vaihdettiin suuntaa sen avulla), samoin muutama vinohyppy otettiin myös. Käytin taas hyödyksi Foriolaa ja mentiin vähän sen peesissä (kohtalainen väli jätettiin kuitenkin). Ihan lopuksi tulin vielä pari kertaa jumppiksen vasemmalta, jolloin ekalla kerralla Musta puski oikealla ekalla eikä todellakaan osuttu keskelle ja sen jälkeen jäi vähän hitaaksi (mutta meni silti yhdellä askeleella), vaikkakin reagoi nopeasti pohkeeseeni kun vaan itse osasin sitä käyttää. Vika kerta tultiinkin heti edellisen perään ja keräsin kunnolla vauhtia poniin, hyvä hyppy sisään ja sainkin jäädä vain odottamaan ja matkustamaan, olipas se helppoa!
Erittäin hyvä fiilis jäi hyppelystä ja kerrankin sai ponia vähän pidellä ja oli muutenkin kivasti tulta ja tappuraa -fiiliksellä menossa. Tätä vähän useamminkin kiitos!
Otin Foriolan vielä käsihevoseksi loppukävelyyn, niin Anne pääsi laittelemaan Orhideetä ja kerkesi näin ollen hypätä senkin kanssa valoisaan aikaan. Mila pääsi myös loikkimaan Miin kanssa mun toimiessani vuorostaan puominnostelijana.
Vertsu meni Katinkan kanssa tarhassa meidän hyppiessä ja satula näyttää todentotta pysyvän hyvin paikoillaan, hyvin pysyi myös edellispäivän tunnilla (jolloin meni myös Vertsu), joten saa nähdä kun joku isompi sinne istuu.
Henna kokeili satulaa Epronin kanssa ja sopi sillekin hyvin, Epronin omassa on todennäköisesti murtuma jossain, kun joustaa vähän epätasaisesti 'puristeltaessa'. Epron saattaa siis saada samanlaisen satulan itselleen..

on muuten sitten tosi vanha kuva.. ainakin pari vuotta :)

Jos tekstiini tulee outoja sanoja, johtuu se todennäköisesti siitä, että läppärini t-kirjain ei oikein ole toimintahaluinen ja joskus en huomaa, ettei kyseistä kirjainta tullutkaan ruudulle vaikka piti, pahoittelut siis mahdollisista oudoista sanoista..