Talvea odotellessa

vesisadetta riittää

Torstaina menin tallille jo päivällä. Henna tuli Vääksystä kyydissä ja yhdessä hoitelimme Mustan ja Katinkan ratsastus kuntoon. Onneksi tallilla ei ollut pahemmin satanut, koska Musta oli ilman loimea ja Katinkakin ilman kaulakappaletta. Ennen ratsastusta heitin vielä päiväheinät pikkutarhaan, isossa olikin vielä aamuisia jäljellä.

Ratsastin Mustalla puolisen tuntia, kevyttä taivuttelua ympyrällä ja siirtymisiä käynti-ravi-käynti-laukka. Treenasin omia käsiäni taas kankien kanssa, on se hassua kuinka paljon rennompana ne pysyy ilman jatkuvaa vahtaustakin, kun tietää että poniparalla on suussa enemmän tavaraa. Mitään ihmeempiä en tehnyt, koska pohja ei todellakaan ole paras mahdollinen. Hokkien kanssa ei kyllä yhtään liukastele, mutta..
Samaan aikaan Henna verkkasi Katinkaa ihan käynti-ravi siirtymillä. Mielummin ratsastaisin Katinkan ensin, koska Mustan jälkeen pienempi tuntuu aina hassulta. Silloin kun ratsastelin Katinkalla päivittäin ja Mustalla harvemmin (kun oli nuori), niin Katinka oli se jonka selässä tuntui normaalilta. Nykyisin on siis päinvastoin. Minun ratsastaessa Katinkalla teki Henna Mustalla loppukäynnit. Onkin oikein kätevää kun on joku auttamassa, niin kerkiää lyhyessäkin ajassa ratsastaa molemmat ponit.

Katinkan kanssa aloitin perus ympyrätyöskentelyllä. Ensin käynnissä asetusta (ja vähän ylitaivutustakin) sisään ja ulos, samaa ravissa. Ihmettelin kun poni oli kovin hankala suusta eikä halunnut pysyä pehmeästi pyöreänä kuten yleensä. Lopulta tulin vilkaisseeksi turpaa ja huomasin, että turpahihna oli jotenkin hassusti. Katinkalla on käytössä remonttiturpis eli turpahihna tulee kiinni kuolainten alapuolelta. Tällä kertaa Henna oli kuitenkin vanhasta tottumuksesta laittanut turpahihnan kuten perus englantilainen tulee. Muuten kyllä ok, mutta hihna vain jäi niin alas, että häiritsi kuolaintuntumaa. Turpisongelman ratkettua työnteko jatkui huomattavasti mukavammin. Pään nuljuaminen rauhoittui ja poni pystyi taipumaan ja asettumaan kivasti. Laukassa hain ensin vain hyvää rytmiä ja asetusta sisään. Oikeassa kierroksessa se oli lähes mahdotonta, aina kun asetusta sai sisään edes vähän, alkoi lapa puskea ulos (ei pahasti) ja sen perässä perä liirata ulos myös. Sai olla pohkeet kohtalaisen huvittavassa asennossa jotta ponin sai edes joten kuten taipumaan sisälle. Vasemmassa kierroksessa ei ongelmia. Kun avut oli jotakuinkin läpi, lähdin kokoamaan vähän ravissa eli ensin kasaan hetkeksi (lyhyt, korkeampi askel) ja sen jälkeen eteen venyttäen. Katinka ei valitettavasti osaa kovin hyvin venyttää päätään eteen-alas, joten tuo ravi-rentoutus on sille lähinnä sitä, että pääsee reippaammin juoksemaan eteenpäin ja aavistuksen venyttämään kaulaa. Katinkan kun pystyy kasamaan todella pakettiin koko kropalta. Samaa tein laukassa. Vasen kierros meni taas ongelmitta, mutta oikeassa yritti koko ajan vaihtaa vasempaan laukkaan kun pyysin kokoamaan. Lopulta kuitenkin onnistui ja tämän jälkeen saikin laukata reippaasti eteen. Samalla Henna pääsi näkemään kuinka kevyesti ja reippaasti Katinka oikeasti voikin liikkua ihan ilman pohkeitakin. Lopuksi vielä vähän pohkeenväistöjä molempiin suuntiin.
Henna sai tulla tekemään loppuravit ja neuvoin miten ponia saa rennoksi eteen-alas (tai edes sinne alas). Kun poni oli rentoutunut hyvin molempiin suuntiin niin päästettiin huilimaan ja kävelemään. Katinkan kävellessä kävin raatelemassa uuden pyöröpaalin auki, jotta viimeinenkin tarha saisi päiväheinänsä (eli siis Katinka, Musta ja Roventa). Tämän jälkeen Henna pesi Katinkan varusteet, itse jaksoin pyyhkäistä ja rasvata Mustan kanget ja laittelin enemmän iltaruokia poneilla ja hain purua pariin karsinaan. Illalla Katinka meni vielä kevyelle tunnille, tuli siis hyvä palauttelu vielä lihaksille.

Tänään (pe) kävimme Mustan kanssa 1,5h reippaahkon maaston vedossa. Mukana oli Foriola, Kitima ja Roventa. Ratsastajien nimiä en muista, vaikka olen kyseiset aiemminkin nähneet. Eivät ole tallin vakioratsastajia vaan käyvät lomiensa aikana (ilmeisesti siis mökiltään). Muutamalla laukkapätkällä päästin Foriolan eteen, muuten se tyytyi tulemaan tosi nätisti Mustan perässä. Vähän sateli räntää, mutta emme kastuneet pahasti. Maastot on täysin sulia, joten oli hyvä päästellä vähän menemään. Foriolankin kunto on selvästi kasvanut ja jaksoi viimeisetkin laukkapätkät ihan hyvin. Palautuminen sillä kestää vähän pidempään kuin näillä kovakuntoisemmilla, mutta siitä se kunto kohenee.
Takaisin tullessa virittelin Mustan satulan Katinkalle, jonka oma satula meni lainaksi Epronille. Annella oli 6 ratsukkoa tunnilla, joten satuloista meinasi olla pulaa, parilta kun vielä puuttuu omat (ja aika satulastudioon on vasta tammikuussa, harmi ettei Hippossportilla ole enää satula-autoa). Tunti pidettiin pikkutarhassa, jossa sula pohja ja tytöt pääsivät vähän hyppäämään (puomeja ja ristikkoa/pientä pystyä). Katinka oli kuin viritetty mopo ja liikkui todella reippaasti ja oli selvästi innoissaan hyppäämisestä (silti kielsi ekan kerran ristikolle, kun annettiin kerran mahdollisuus). Viimeisillä hypyillä rupesi jopa vähän keulimaan omaa vuoroaan odotellessa, pitänee siis jatkossakin pyrkiä virittämään ennen estetunteja. Tuuli olikin hyvin iloinen, kun poni kerrankin oli enemmänkin pidäteltävissä kuin eteenpäin käskettävissä. Siinä onkin tunne mihin tuon ponin kanssa on hyvä pyrkiä.
Huomiseksi on taas luvattu pakkasta, mutta jos tarhan pohja on vielä sula ja pehmeä, pitää ehdottaa Annelle, että hypyttäisi mua ja Pauliinaakin. Tekisi tosi hyvää näin pitkästä aikaa.

Katinkan ja mun 'gloorian' päiviltä. Laine-esteellä korkeutta n.90cm, ekalla hypyllä jäin 'vähän' jälkeen. Kaikki samalta estetunnilta ja ajalta kun meillä ei ollut satulaa, paksu huopa oli pehmittämässä mun takalistoa..

Maastoilua

ja maastoesteitä

Kenttä muistuttaa tällä hetkellä enemmän luistinrataa kuin ratsastuskenttää, joten onneksi olin lupautunut viemään Tuulian ja kaverinsa maastoon. Tytöt otti Epronin ja Mellin, Miljakin lähti Kitimalla mukaan. Käytiin pikkulenkki, jossa oli kaatunut sopivasti pienen pieni puu tien yli niin, että sitä pääsi vähän hyppelemään. Kitima jaksoi ihan hypätä pari ekaa kertaa, Musta taas innostui sitä enemmän mitä useampi hyppy otettiin. Epron ja Melli tulivat molemmat oikein nätisti. Oli mukava maastoreissu ja maastossa pystyi hyvin menemään jopa nuo kengättömät.

Eka kerta ikinä, että olen Katinkalle joutunut hokin vaihtamaan kulumisen takia. Yleensä tuo porskuttelee koko talven samoilla hokeilla ihan ongelmitta.. Huomenna on varmaan varusteiden pesun vuoro, Henna meinasi tulla puuhailemaan, niin samalla varmaan pyyhkäsen Mustan vermeet.. Jos vaikka sais jotain järkevää aikaseks Katinkankin kanssa..

Dino ja nemesis Vinski, ihmeen lähekkäin..

Jouluinen kuusikuva

Hauskaa Joulua

ja Hyvää Uutta Vuotta!

Hyvällä mielikuvituksella voi Joulua kutsua jopa valkeaksi. Perjantaina kyllä jonkin verran lunta sateli, mutta valitettavasti aattoaamu ei valjennut vaan pikemminkin harmaantui sateen jälleen kerran kastellessa kaiken. Lähdin tallille melko ajoissa, koska tarkoituksena oli lähteä 9 aikaan joulumaastoon. Anne oli vielä nukkumassa, joten rupesin viskelemään hepoille takkeja ja viemään niitä pihalle. Ennen yhdeksää saapuivat Vilma ja Emma. Milja ja Pauliina tulisivatkin vasta iltapäivällä, joten lähdimme maastoon sitten kolmestaan. Emma otti Missin ja Vilma Foriolan, minä tietenkin Mustan. Evolle päin ei viitsitty edes lähteä yrittämään, kun metsäpätkä on kuivemmillakin keleillä kohtalaisen märkä, saati nyt useamman sadepäivän (viikon) jälkeen. Menimme vaihteen vuoksi ison tien toiselle puolelle. Siellä olikin hyvä pohja mennä, jopa kengättömän Missin. Kaikki kolme olivat ihan innoissaan ja laukka pätkällä takaisin tallille päin meinasi Foriola jo lähteä käpälästä (ja Musta heti perässä). Tyydyimme siis ravailemaan kotiin päin. Oli mukava maasto vaikka isompaa porukkaa ei saatukaan kasaan.

Katinkan lahja on jo avattu, suuri kiitos hoitaja-Hennalle hienosta huovasta. Kyllä nyt kelpaa kisailla. Katinka sai siis valkean kisahuovan, jossa nimi brodeerattuna molemmin puolin. Väriksi valittu vielä Katinkan kisasuojiin täysin sopiva vaalean violetti. Värioppi ilmeisesti mennyt perille ;)
Suurkiitokset Hennalle, myös kortti oli aivan ihana!

Muut lahjat odotteleekin avaamistaan iltaan, kunhan ensin vähän saunotaan ja syödään.



Joulukortti arkistojen kätköistä, vuosilta kun vielä oli lunta..

Iloista Joulua ja Antoisaa Tulevaa Vuotta kaikille!

Nastarenkaat

Vihdoin ja viimein

Vihdoin saatiin nastarenkaat Mustallekin alle, vaikka vaikeaa tuntui olevan. Torstaina olin vielä töissä, kun Milja soitti ja kysyi laitetaanko Mustalle tilsakumit. Olin ihan äimänkäkenä jotta onko siellä kenkääjä nyt? Kerroin sitten, että mulla on hokkeja varastossa, niin voin itse ruuvailla alle jos ei kukaan kerkiä kaivamaan niitä esiin. Lauantaina sitten vihdoin viimein pääsen tallille ja aloin hommiin.. Eipä muuta ongelmaa kuin että mun hokit oli 10-kierteillä (se normaali) ja kengissä olikin reiät 8-kierteillä.
Pienen pohdinnan jälkeen tajuan lopulta soittaa Anzulle, jolla yleensä on kaiken kokoisia hokkeja ja saan kuin saankin niitä 8-kierteisiä. Ei mennyt kuin puoli tuntia puhdistaa kaikki 16 reikää ja kiertää hokit kiinni. Yhteen joutui tekemään uudet kierteen, mutta onneksi olin saanut myös 8-kierteisen tapin lainaan, itselläni kun on vain se 10-kierteinen.
Ennen pikkujoulujen alkua kerittiin sitten käydä pieni maastolenkki ilman satulaa. Musta oli vähän kierroksilla kun oli ollut turhan monta vapaata peräkkäin.

Lasten pikkujouluissa päästiin jopa hiihtistelemään, perinteisesti Kitimalla ja Mustalla. Tosin jouduimme menemään laitsalla ja se oli kalteva, joten hepot pääsi laukkailemaan ylämäkeen. Hyvin jaksoivat ja kaikilla oli hauskaa. Toivottavasti saadaan lisää lunta, jotta päästään perinteisellekin hiihtisrundillemme kentän ja tallin ympärille.

Perjantaina oli Dinon ekat agikisat vieraassa paikassa. Ja ensimmäinen möllirata. Rata oli kohtalaisen hankala mölli-radaksi. Aluksi pyöritystä hypyillä ja sitten A ja puomikin kaksi kertaa. Dino selvisi mallikkaasti vaikka saikin hepulikohtauksen ja veti parit omat kierrokset kesken radan. Tosin tämä oli syy miksi olimme Even kanssa iloisia. Vieras paikka ja vieraat esteen, silti Dino oli niin rento että sai hepulit! Molemmilla radoilla. Radoilla oli myös tosi hienoja pätkiä. Kaiken kaikkiaan Eve ja minä oltiin tosi tyytyväisiä. Videoita tulossa myöhemmin, kunhan saan ne Eveltä. Tosin ekan radan kuvauksesta ei meinannut tulla mitään kun nauroin ihan katketakseni.

Kisojen kunniaksi kuva Dinosta

Lunta tulvillaan on kaunis talvisää

Kun oliskin..

Joulukiireitä pukkaa (ainakin kortteja jo ruvennut tippumaan) ja sitä on hyvä käyttää tekosyynä kun ei ole kerinnyt kirjoitella.

Viime viikolla tosiaan hommittiin Dinon kanssa karsinoita ja muuta puuhaa tallilla. Torstaina oli jo pakko ottaa Mustaakin liikkumaan, kesäkengistä huolimatta, kun alkoi käydä turhan kierroksilla. Torstaina juoksutin hiukan pikkutarhassa, jossa oli ihan kohtuullinen pohja. Perjantaina ratsastelin kentällä varovaisesti, oli melko hyvä pohja kesälipsuillakin. Katinkalla vedätin liukurilla saavia pois laitsalta ja Emmaa laitumen suuntaan. Juoksutusvyöhön rintaremmi, johon sitten liinat. Veto kohdistuu siis rintaremmiin eikä vyöhön. Huomasi kyllä, ettei poni ole pariin talveen hiihtikseen osallistunut, kun se liukuri siellä takana liukumassa oli ehkä maailman kamalin asia. Tosin aina Katinka on ollut kierroksilla hiihtiksessä.. Itse kävelin vierellä ja onneksi laitoin suitset enkä lähtenyt riimun kanssa yrittämään. Jouluisan tunnelman saamiseksi laitettiin rintaremmiin vielä kulkuset.

Launtaina kampesin itseni aikaisin ylös ja tein aamutallin. Mustan kanssa oltiin tunnilla ja tehtiin puolikkaita askelia käynnissä ja ravissa (pääty-ympyrällä) sekä pari laukannostoa suoralla. Musta oli superrento ja muutenkin kulki hyvin. Vähän himmailtiin ravissa, jotta ei ala tassut lipsumaan. Sunnuntain tunnilla teimme keskiympyrällä taivutusta. Käynnissä myötä- ja vasta-asetuksia, ravissa voltit ulospäin avoimilla sivuilla. Musta taas tosi hyvä. Ehkä sen rentous johtuukin mun kädestä. Siis olen vihdoin onnistunut rentouttamaan käteni lähes koko aikaisesti..

Maanantaina Musta sai huilia lipsumisesta (kiva kun on kengittäjällä vähän jonoa..) ja kiusasin Katinkaa taas pulkalla (haettiin toiselta laitsalta saavi). Joutuupahan sekin vähän hommiin. Tiistaina tunnilla tehtiin paljon voltteja, sekä myötä- että vasta-asetuksilla käynnissä ja ravissa. Musta oli aluksi ravissa vähän jännittynyt, mutta lopputunnista taas tosi rento. Laukan nostot tehtiin voltin jälkeen, voltti käynnissä ja vasta-asetuksella, suoristus ja laukannosto. Musta teki muutamat tosi hyvät nostot, kun itse onnistuin olemaan sähläämättä.

Dinolla on perjantaina ensimmäiset möllikisat, niitä ja lunta odotellessa..

Katinka ja joulunpunainen uusi riimu (sekä keskeneräinen klippaus)

Lunta

vihdoinkin..

Yön aikana oli vihdoin satanut lunta, ei paljon, mutta sen verran että maa on nyt valkoinen ainaisen pimeän mustan ja ruskean asemesta. Tänään piti mennä tekemään aamutalli, mutta Vilma halusikin vaihtaa vuoroa, joten menenkin vasta illaksi.

Sunnuntain olimme Mustan kanssa tunnilla, oli aika sekatunti, mutta ihan kivasti meni. Pohja oli ihan jäässä, mutta ei onneksi liukas. Yläpäädyssä  pääty-ympyrä oli vähän pehmeämpi, samoin urilla uskalsi jonkin verran ravailla. Tehtiin pääty-ympyrällä hidastuksia käynnissä ja ravissa (vähemmän ratsastaneet yhden, minä ja Henna 4 vähintään). Musta löysi ravissa taas oikein kivasti takajalkansa. Alkutunnista oli tosi karsea, puski pohkeiden päälle ja pelkkä ympyräkin oli todella vaikea tehdä. Lienee vaikutusta sillä että oli alkeistunnilla ensin eli lauantain alkeistunnin kanssa yhdistettynä kaksi peräkkäin ilman, että olisin itse käynyt selässä. No eipä siinä muuta voi tehdä kuin ratsastaa avut läpi, onneksi se Mustan kanssa on aika nopeaa. Poni alkoi lopulta toimia oikein hyvin ja kantoi itseään rennossa, pyöreässä ja avoimessa muodossa. Meidän helmasynti on se, että Musta herkästi kasaa itseään kaulasta liikaa (tai minä kasaan sitä, tosin tekee sitä myös Annella). Lopuksi oli todella pehmeä ympäri kroppaa ja pysyi myös kokoamisissa rentona..

Maanantaina kävin heittelemässä karsinat ja olin paikalla, kun ell tuli rokottamaan osan hevosista. Kaikki antoi ihan nätisti rokottaa itsensä ja täytyy myöntää, että Katinka ja Musta oli ehkä hankalimmat. Molemmat seisoi kyllä ihan hyvin paikoillaan. Musta meinasi kadota jo siinä vaiheessa kun ell kävelee kohti (ihan uusi ell meille eli ei tuntenut edes ennestään) ja Katinka meinasi (taas) ravistella neulan irti kaulastaan. Emman kanssa sitten vielä mitattiin kaikilta kuumeet, vaikka eihän noi päivälämmöt niin tarkkaa mittaa anna.

Dinolla oli vikat treenit Korkeavireessä tältä vuodelta. Ennen sitä käytiin Agrimarketissa ja Horzessa shoppaamassa (suolaa ja greenlinea ekasta, hokkeja tokasta). Horzesta tosin tarttui mukaan toppaloimi Katinkalle, kun kerrankin löytyi kokoa jossa kiinnikkeet kaulakappaleelle. Löytyi vielä toppakaulakappalekin, tosin erivärinen kuin loimi. Loimi on ruudullinen (ääh, en tykkää, mutta valinnanvaraa ei ollut) ja samanlainen jonka ostin Mustalle viime keväänä. Kaulakappale on musta, ei voi mitään..
Ennen treenejä käytiin hakemassa Eve kyytiin ja pääsin ihastelemaan 7vk ikäistä toyvillakoirapentua, olisin sen mielelläni kaapannut mukaani, niin söpö se oli.
Palataksemme Dinon treeneihin.. Dino oli ihan super. Aluksi pujottelua, Dino meni ekaa kertaa kaikki 12 keppiä ja meni tosi hienosti. Ohjureita oli vain alussa ja lopussa sekä muutama keskellä. Harjoituksena oli pari putkea, hyppyjä ja puomi. Dino meni myös puomia ekaa kertaa radan osana ja ilman hihnaa. Meni tosi hienosti. Sitten lisää keppejä, nyt Dino meni ekaa kertaa ilman hihnaa ja meni super hyvin. Eve jäi vielä taakse ja Dino vaan painoi eteenpäin. Mahtavaa ettei tarvitse rinnalla juosta. Yhden kerran meni väärästä välistä sisään, mutta jatkoi silloinkin loppuun asti ja kun siitä ei palkintoa tippunut, niin sen jälkeen meni aina oikeasta välistä sisään (ja oikealta puolelta tietenkin). Sai taas tapansa mukaan parit hihhuli kohtaukset. Todella hyvät treenit, nyt on hyvä jäädä joulutauolle. Tosin tarkoitus on mennä treenaamaan ihan keskenämme, ilman ohjaajaa siis. Pitää vaan katsoa sopivat päivät, jotka käy mulle ja Evelle.




Tallikisut nukkumassa.. 2 niitä siinä on, veljekset kuin ilvekset



Maanantai-aamun kauniit jääkuviot auton tuulilasissa

Vettä ja pakkasta

kiva talvisää siis..

Keskiviikkona kenttä oli jotakuinkin pehmeä, mutta samalla myös aika märkä, kiitos edellispäivien sateiden. Parin humputtelupäivän jälkeen ajattelin tehdä Mustan kanssa edes jonkilaista työtä ja kaivoin kanget esiin. Poni oli erittäin reipas ja mukavan pehmeä (niin suustaan kuin kropastaan). Ja koska oma käteni on yhä kankien kanssa rennompi ja ehkä hallitumpikin sujui ratsastus oikein mukavasti. Ratsastin vuorotellen vähän kasaan ja sen jälkeen eteen-alas venyttäen. Erilaisia ympyröitä ja kaaria. Työskentely suurimmaksi osaksi käynnissä ja ravissa, ihan muutama laukka pätkä sopivan pehmeässä kohdassa.

Torstaina illan pimeydessä (kentän valot ei tunnu välillä paljon auttavan, kun hiekka jotakuinkin syö kaiken valon.. kaipaan lunta) kevyesti eteen-alas venyttelyä ja taivuttelua ympyröillä reilu puolisen tuntia. Poni oli oikein mukava, vaikka olikin näkevinään mörköjä kentän ulkopuolella, erittäin epämustamaista. Perjantaina koulutunnilla väistöjä. Halkaisijalta uralle päin väistöä ja heti väistön loputtua voltti kentän keskustaa kohti eli ulkoavut hallintaan. Musta oli ihan ok, ei parhaimmillaan. Liikkui kivasti eteen, mutta tietty rentous väistöissä puuttui. Kenttä oli ihan kohtuullinen, mutta pidättäydyimme laukasta.

Lauantaina haaveilin hyppäämisestä, mutta yön pakkasten takia kenttä oli kivikova. Käväisin sitten reilun puolen tunnin maastoköpsöttelyn. Sen jälkeen Musta oli hoitokurssilaisten uhrina tarjoten itseään harjaukseen ja pintelöintiin yms. Iltapäivällä vielä aloittelijoiden tunnille köpsimään. Dino ei jostain syystä halunnut lähteä maastoon mukaan ollenkaan. Liekö sillä joku ikään liittyvä pelkokausi vai mikä, käytin sen sitten maaston jälkeen pikkulenkin hihnassa, jossa oli hivenen varautunut, mutta ei mitenkään kovin pelokas. Säpsähteli kyllä joka kerta kun Musta astui oksan tms. päälle. Onneksi ensi viikko on lomaa ja toivottavasti kenttä olisi edes jonain päivänä hyppykunnossa. Maanantaina tosin tulee ell rokottamaan, joten hyppäämisen kanssa joutuu odottelemaan sinne loppuviikkoon. Toivottavasti tällä kertaa mikään hevosista ei reagoi, viimeksi 3:lle tuli kuumetta ja pienet patit rokotuskohtaan. Huomenna pitäisikin muistaa mitata lämmöt kaikilta, jotta voi sitten seurailla rokotuksen jälkeen. Tiistaiaamuna onkin kiva mennä tekemään aamutallia ja aloittaa kuumemittarin kanssa..

Aamuaurinko pilkistää puiden takaa. Kännykällä maastolenkiltä.

Ja näkyy se aurinko aarniometsässäkin.. tosin olemme kyllä alle 50 metrin päässä tallista