Takaisin aalloille

Blogin päivitys ajantasalle

Tässä tuleekin sattuneista syistä erittäin tiivistettynä parin (vai peräti kolmen) viikon tapahtumat. Viime päivityksen jälkeen on ollut yksi estetreeni (muistaakseni), jossa hyppäsimme isolla pääty-ympyrällä kavaletteja (neljä) ja yhdeltä kavaletilta erittäin tiukka tie pienelle pystylle (laukanvaihto kavaletin päälle) tai pystyltä kavaletille ja siitä ympyrälle jatko (laukanvaihto kavaletin päällä). Tämä treeni oli lasten päiväleirin aikaan, joten hepat vähän väsyneitä. Mustassa tämä näkyi niin, ettei jaksanut koota itseään yhtään ja korvasi hyppyvoimaa pienillekin kavaleteille vauhdilla. Tosin positiivistahan tuo vauhti on, kun olisi voinut hyytyä ihan täysin. Välillä Musta on ollut parempi, välillä vähän huonompi ratsastaa. Olen kyllä todella paljon mennyt ihan vain kevyesti eteen-alas ja siirtymisiä. Suitsiin laitoin ennen leiriä softcorrectionit eli pienet kuminauhan pätkät kuolaimen ja ohjan väliin. Nyt Musta onkin ollut paljon rennompi kun ei jännitä lasten välillä epätasaisia käsiä vastaan. Selkäkään ei ole mennyt jumiin vaikka joka päivä en ole kerinnyt venyttää eteen-alas kunnolla. Oikea etujalka on välillä reagoinut, en tosin osaa aina ymmärtää mihin, kun liikutuskaan ei ole laadullisesti ollut rankkaa vaikka määrällisesti onkin välillä mennyt useampaa tuntia.

Katinkalla iski viikko sitten kaviokuume eli voi p*ska! Tämä kesä onkin ollut oikeaa kaviokuumeaikaa, todella monella on niitä ollut. Syynä lienee viileät ja aurinkoiset ilman, jolloin sokeri kertyy ruohoon. Tosin Katinka tuskin olisi saanut tänä vuonnakaan, ellei pohjalla olisi sitä parin kesän takaista kuumeilua. Poni joutui siis tarhaan heinälle (ja oljelle). Kipulääkettä sai parina päivänä, pulssit tuntui ekoina päivinä, mutta helpotti tuosta kipulääkkeestä ja kylmetyksestä. Pajuja on lisäksi lapsetkin ahkerasti Katinkalle kantaneet. Nyt poni jo ravailee tarhassa ja viskoo päätään tylsistyneenä. Onneksi välillä muutkin on hetken tarhassa (esim. tuntien välissä), niin saa välillä seuraa. Koska kuivaheinä on loppu ja mistään ei saa lisää, saa Katinka nyt olkea mahan täytteeksi. Herkuksi pajuja ja lisänä annan pellavaista ja greenlinea varovasti (+kivennäistä ja B-vitamiinia). Ensi viikolla varmaan aloitan varovasti maastakäsin työskentelyn eli käsihevosena käppäilemään maastoon ja pientä ohjasajoa, jotta saa vähän puuhaa. Ehkä Vertsu pääsee ratsastelemaan. Onneksi akuuttivaihe meni ohitse muutamassa päivässä, jolloin ennuste paranemiselle on todella hyvä. Todennäköisesti Katinkan saa takaisin töihin melko pian, aluksi kevyesti tietenkin. Kengittäjän pitäisi tulla ensi viikolla, niin saa samalla ottaa Katinkan tassut.

Tässä tälläinen pikabriiffi, tästä viikosta tuttuun tapaan taas perusteellisemmin, mahdollisesti jo viikonloppuna.

Myytävä-sivusto on päivitetty muutamalla uudella tavaralla, osasta vielä valitettavasti puuttuu kuvat, mutta tulossa mahdollisimman pian..

Jatkuu

Estepainotteinen viikko meinaan..

Ja jatketaas vähän vanhemmalla jutulla, jotta saadaan 'kalenteri' kohdalleen. Torstaina Musta meni estevalkkuun Milalle ja itse lähdin maastoilemaan sen jälkeen. Koska tästä on jo yli viikko, en muista täysin varmasti menikö vielä perustunnille tämän jälkeen, mielestäni ei.. Maastossa käytiin reilu puolituntia, vähän oli väsyneen oloinen, johtui varmaan edellispäivän runsaammasta liikutuksesta. Ratsastuksen jälkeen Mila kylmetti etuset mun laitellessa tavaroita kasaan.

Perjantaina huomasin ilokseni, että Musta oli viskassut oikean etukenkänsä johonkin helkutin pöpelikköön (laitsalle). Onneksi meidän kenttä on pehmeä ja ei aro siinä mennessä, tiellä hieman varoo. Estevalkussa (Henna-Katinka, Tuulia-Roventa) tehtiin samanlaista harjoitusta kuin tiistaina, okserin asemesta vaan oli trippeli. Ristikoiden välit oli himpun pidemmät ja niissä sai ratsastaa sitä normivauhtia, kavaleteille piti ottaa kiinni ja lyhyeen laukkaan. Vähän enemmän puuhaa siis kuin tiistain tunnilla. Yllättävää kyllä, Mustan kanssa oli vaikeampaa ottaa innareille kiinni kuin lisätä vauhtia niiden jälkeen (harjoitusta mentiin molempiin suuntiin eli siis alkaen innareilta ja trippelin kautta ristikoille tai ristikoilta trippelin kautta innareille). Muistelen, että edelliskerralla (viime kesänä?) kun tämän tyyppisiä harjoituksia on tehty, niin vaikeampaa on ollut ratsastaa reipppaasti eteen lyhentämisen jälkeen. Musta onneksi selvittää melko lahjakkaasti nuo kavaletti-innarit vaikka tulisikin vähän kovaa sisään, mutta tarkoitus tosiaan olisi itse säädellä sitä laukkaa sopivaksi. Valkun jälkeen Musta jatkoi vielä normi tunnille ja mä painuin laitumelle metsästämään kadonnutta popoa. Löysinkin sen pienen kiertelyn jälkeen ihan sattumalta ja koska minun onnekseni myös Foriolalta oli kenkä tippunut ja kisat sillä sunnuntaina, oli Anne saanut metsästettyä irtokengän lyöjän paikalle. Kerrankin kävi tuuri tämän homman kanssa eikä tarvitse useita päiviä odotella. Musta jäi tarhaan yöksi, jotta olisi aamulla kengittäjää varten valmiina lähellä.

kuva harjoituksesta

Lauantaina Hannu kävi naputtelemassa kengät Mustalle ja Foriolalle kiinni ja pääsimme näin lähtemään Laavuretkelle. Eli ensin maastoilua ja vähän pellolla laukkailua, sen jälkeen makkaran grillausta laavulla. Harmi ettei kenelläkään sitten ollut sitä kameraa mukana, oli mielettömän nättiä kun pelto voikukkia keltaisenaan ja eri väriset hevoset siellä kirmailemassa. Taustaksi olisi vielä tullut kuusimetsää. Ihana auringonpaistekin meitä saatteli. Musta joutui maastojonossa jäämään hevosten taakse (Foriola, Vürst ja Oromis) ja tuo kolme takapuolta edessä oli taas pienen egoistin pääkopalle vähän liikaa. Eli järin rentouttavaa ei maastoilu ollut, pellolla laukkailu meni sitten paremmin kun päästiin 'kärkipaikalle'.

Sunnuntaina Mustalla oli vapaapäivä ja oli tarkoitus pitää sellainen itsekin. Anne oli kisoissa Foriolan kanssa, joten mulle lankesi yhden alkeistunnin pito, ainoat jota Anne ei ollut saanut siirrettyä jollekin toiselle päivälle. Tyttöjen kanssa käveltiin laitsalle hakemaan Roventa ja Katinka. Suitset päähän, tytöt selkään ja minä kävelemään keskelle ponit naruissa. Epron ei olisi millään päästänyt tyttöjä laitumelta, mutta Musta onneksi riensi apuun ja jahtasi sen pois portilta häiriköimästä. Vähän Epron jäi huutelemaan perään, mutta kun katosimme näkyvistä vaimeni hirnuntakin. Tallilla poneille satulat ja varsinaiselle tunnille kentälle. Tytöt harjoittelivat pääty-ympyrää käynnissä ja ravissa sekä keventämistä liinassa (kädet sivuilla, silmät kiinni yms.). Lopputunnista vielä pätkiä ilman jalustimia ravissa, hienosti meni molemmilla. Muutamia tasapainoharjoituksia vielä loppukäynnin aikana (sekä vähän jumppaa). Ponien harjaus ja laitumelle palautus (tämän tein yksin). Epron oli riemuissaan kun tytöt palasi ja Mustakin päästi muutaman tervetulotoivotus hirnunnan, melkoinen konsertti siis. Päiväheinät vielä parille tarhassa olevalle hevoselle ja kiireesti kotiin nukkumaan, jotta jaksaa taas herätä aikaisin töihin.

Tässä iloksenne kuva vuodelta 2009 (?) jossa opetellaan Mustan kanssa olemaan pelkäämättä mustaa vesimattoa. Siis minä opettelin olemaan pelkäämättä ;)

Esteviikko

Vähän muutakin välissä

Tiistaina menin estevalkkuun, kun ryhmään kerta mahtui mukaan (Tuuli-Katinka, Titta-Oromis, Suvi-Konsta). Musta oli sopivasti verkattu, kun oli edeltävällä tunnilla. Alkuverkaksi ratsastettiin pituushalkaisijalla suoraan ravissa ja sen jälkeen laukannostoja suoralla hevosella. Tarpeen mukaan loivaa avoa hevosen suoristamiseksi. Muutaman noston jälkeen Anne viritteli puomit (piirroksessa punaiset) suoralle (melko kapealle), joiden väliin piti tähdätä ja tämän jälkeen kääntää oikealle matalalla olevalle okserille (koko-rata-leikkaa). Käännös oli melko tiukka, mutta kaikki onnistui hyvin. Okseri oli tällä kertaa tehty puna-valkoisista puomeista ja Mustan mielestä ne oli aluksi tosi oudot. En ollut yhtään varautunut kieltämiseen, mutta onneksi oli alapohje sen verran napakasti kiinni, että en päätynyt maistelemaan kentän hiekkaa. Toisella yrittämällä meni nätisti yli eikä sen jälkeen edes katsellut. Vaikeampaa oli tulla toisesta suunnasta ensin okseri ja kääntää sen jälkeen puomien väliin. Tämän jälkeen tultiin kolmea ristikkoa, joissa oli aluksi välinä 5,5m mutta pidennettiin 6 metriin, kun väli oli kaikille vähän turhan lyhyt (1 askel). Tarkoitus oli tulla melko lyhyenä ja rauhallisesti hevosta jumppauttaen. Kavaletit toisella pitkällä sivulla oli innari-väleinä. Lopulta kaikkia peräkkäin (ristikot - okseri - kavaletit ja sama toisin päin). Musta oli ihan mukavan energinen vaikka ei vapaata olekaan taas hetkeen ollut. Laitoin vielä savet jalkoihin ennen laitumelle vientiä. Tänään olikin täysin nesteetön liikutuksen jälkeen. Sovittiin myös Annen kanssa, että alkaa aamuisin antamaan puoli litraa kauraa Mustalle, illalla saa litran verran eli nostetaan määrää hieman. Musta on helppo ruokkia laitumella, kun sitä ei tarvitse jäädä vahtimaan (niinkuin Katinkaa), kun kukaan ei sen kupille pääse.

kuva harjoituksesta

Dinon tiistain treeni oli nopeus-treeniä, lähinnä hyppyjä ja putkia isossa ympyrän muodossa. Eve sai pinkoa taas melko vauhdikkaasti. Lopussa vielä kontaktiharjoittelua vauhdissa eli samaa nopeaa rataa, jonka lopussa A. Dino teki hienot kontaktit. Dino meni jopa putkeen, johon joku oli kakkinut edellisenä päivänä. Meinasi vähän väistää, mutta uskalsi lopulta mennä sisään siitä kakkipäästäkin (toiseen suuntaan sitä olikin jo menty). Ehkä se pikkuhiljaa tottuu..

Keskiviikkona Musta meni ennen koulutreeniä kaksi alkeistuntia. Jaksoi kuitenkin hyvin vielä koulutreenin, onneksi tehtiin melko paljon käynnissä. Koska Henna ei päässyt, sai Milla kokeilla Epronia ja Riina pääsi Roventalla mukaan. Ympyrällä harjoiteltiin pysähdyksiä. Aluksi ihan muutama pysähdys ravista, joista sitten piti osata (tai opetella) tuntea miten hevosen jalat on. Musta on ruvennut nyt tekemään ihan nättejä pysähdyksiä. Ennen jäi helposti kaikki jalat sojottamaan johonkin suuntaan vaikka kuinka valmisteli, nyt jää enää takapää jos sekään. Ei ajattele enää myöskään taaksepäin pysähdyksessä (paitsi jos myötäys ei tule ajoissa) kuten aiemmin. Koepysähdysten jälkeen otettiin ensin kokoamisia käynnissä (aluksi pelkästään hidastuksia, sen jälkeen hidastuksessa pientä kokoamista). Samaa ravissa, kun kaikki sitten toimi hyvin tehtiin ravista pysähdyksiä ensin hieman hidastaen ja kooten (eli valmistellen se pysähdys). Muutaman yrityksen (ja ratsastajan erehdyksen esim. se liian hidas myötäys) jälkeen saatiin Mustan kanssa aikaan t ä y d e l l i n e n pysähdys, jonka jälkeen saikin poni hetken levätä. Lopuksi vielä muutama laukannosto pienen hidastuksen kautta ja vähän kokoamista ennen alaspäin siirtymistä. Loppuun vielä eteen-alas venytykset kevyessä ravissa. Katinka ei ollut kouluvalkussa, joten heitin sille karsinaan kaurat syötäväksi kun hoidin Mustaa pois. Näin ei tarvinut jäädä laitumelle vahtimaan syöntiä. Epron laitettiin myös muiden ponien kanssa samalle laitumelle. Aluksi Musta jahtasi pois tyttöjen luota, mutta antoi muuten olla rauhassa. Millan kanssa vietiin vielä Fortuna toiselle laitsalle ja tuotiin Foriola Annelle ratsastettavaksi samalla. Kesän huonot puolet on siinä, että lähes kaikki meidän laitsat on ison tien toisella puolella ja noin puolen kilsan päässä, joten tuota edes takaisin kipittelyä tulee. Onneksi Musta ja Katinka tulee hyvin myös pyörän vieressä, joten aina ei tarvitse kävellä..
Vaihdoin myös Mustan huovan vähän ohuempaan. Nyt käytössä olleet Z-huovat ovat himpun liian paksuja ja satula ruvennut liikkumaan. Vanha jo vähän lösähtänyt huopa tuntuu hyvältä. Ainoa ongelma on, että tuon paksuisia ei ole kuin yksi, joten mitä laitan siksi aikaa kun pesen tuota huopaa?

Vanhaa kuvaa kevään ekoista tai toisista treeneistä.. mitähän hittoa noi mun varpaat taas sojottaa?

Paljon pieniä poneja!

Russimestaruuden 1. osakilpailu

Lauantaina molemmat ponit alkeistunnilla maastoon (vajaa tunti, loput kentällä). Sen jälkeen Tuuli ja Henna treenaili ratoja Katinkan kanssa ja mä yritin pyöritellä Mustaa jonkinlaiseen ojennukseen (ai miten niin olen löysäillyt koko viikon??), samalla seuraten tyttöjen ratsastusta. Toisessa päätä kenttää oli Emma Foriolalla tunnilla, joten meille jäi käyttöön vähän reilu puolet kentästä. Ja siinä oli vielä Essi Kitimalla. Kun tytöt sai radat jonkinmoiseen ojennukseen (ainakin mielessään) ja verkattua ponin pois jäi kentälle enää minä ja Essi. Emma talutteli Foriolalla loppukäyntejä. Parin laukkaympyrän jälkeen lähdin vielä kokeilemaan keskiravia halkaisijoilla tai siis jonkinlaista yritelmää keskiravista. Viime kesänä näitä jonkinverran treenailtiin (vai oliko se toissa kesänä?) ja maastossa Mustaltakin irtoaa ihan kivasti pidennystä, mutta millä sen liikkeen ja draivin saisi kentällekin, ilman että hevonen rikkoo laukalle? Siis oma mokahan toi laukalle heittäminen on, mitäs päästän edestä karkuun/luon liikaa painetta. Pari ihan kelpo askeltakin saatiin, mutta ihan halkaisijan lopussa eli ei kyllä riitä meille 20x40m kenttä keskiraville vielä. Näiden yritelmien jälkeen Musta olikin mukavan rento ja kuulolla, joten parien siirtymien jälkeen eteen-alas keventelyt ja loppukäynnit. Käytiin vielä saattamassa Emma ja Foriola tien yli laitsalle, tarkoitus oli vain katsoa että pääsevät tien yli, mutta Foriola rupesi himmailemaan niin paljon, että piti vähän avittaa. Mistä Musta taas otti sen verran paineita, etten edes yrittänyt heti takaisin tien yli tallin puolelle, vaan käveltiin sinne laitsalle asti ja Emman seurana takaisinkin. Poneille vielä vähän syöttelyä ja sitten varusteiden pikapuunaus.

Sunnuntaina otin tytöt kyytiin aamulla ja tallilla kaahasin ne ponien kanssa pellolle syömään (siis ponit söi, tytöt ei ;P). Siellä jouhien selvittely ja puunaus, itse laittelin tavaroita valmiiksi. Poneille letit (häntään ja harjaan, molemmille juoksuletti), kamat autoon ja ponit perässä. Musta ei aluksi voinut kävellä kulkkarien kanssa ollenkaan vaan pukitteli ja yritti melkein istua maahan. Parin askeleen jälkeen huomasi, että voihan niidenkin kanssa kävellä. Molemmat meni nätisti koppiin (Katinka ensin), heinäverkot nenän eteen ja matka kohti Hyvinkäätä. Perillä oltiin hyvissä ajoin ja huomattiin, että jotain unohtui matkasta, harja meinaten. Heinän mujua oli mukavasti pöllynnyt ponien päälle eikä meillä ollut kuin jouhiharja mukana.. Saatiin kyllä kädellä pyyhkimällä melko siisteiksi, Mustan häntäletti piti tehdä uusiksi, kun oli nojaillut takapuomiin.

Henna ja Katinka radalla

Kisat meni mukavasti, Tuuli nappasi voiton luokassaan (c-merkki) pienen alkukangertelun jälkeen (Katinka ei suostunut pysähtymään alkutervehdykseen vaan peruutteli ja pyöri sivuttain), loppurata meni todella hienosti ja tasaisesti. Hennalla tuli siisti ja tasainen rata (He C:2), mutta ilman vau-elämystä, poni oli jo melko väsynyt kuuman päivän takia. Poni kuitenkin kulki tasaisen pyöreänä molemmilla ja laukkasi tahdikkaasti väsymyksestä huolimatta (takapää rupeaa herkästi ravaamaan silloin kun ei viitsi). Mun ja Mustan radat (He C:2 ja K.N. Special) meni osittain hyvin, osittain melko huonosti. Prosentit parani kyllä viime kesän kotikisoista ja oli molemmissa luokissa vähän reilu 60, joten melko tyytyväinen pitää olla. Tarvitaan vaan lisää rutiinia, jotta saadaan suorituksia tasaiseksi. Musta oli kuitenkin kisapaikalla rento eikä pahemmin jännittänyt. Radalla melko tahmea (taisin olla vähän jännittyneellä istunnalla kyydissä, kun nyt tarkemmin ajattelee) ja ajoittain epätasainen (K.N:ssä pysyi jo ihan kivasti pyöreänä koko ajan). Pysäytykset oli hyviä, ainakin verrattuna siihen mitä kotona ollaan saatu aikaan ja muutamasta tulikin seiska. Muutenkin oli ihan mukavasti seiskoja, mutta valitettavasti sitten myös niitä vitosia. C:ssä tuli yksi laukanvaihtokin halkaisijalla, vaikka kuinka yritin pitää pohjetta vähän taaempana tukemassa. Tuomarilta tuli kuitenkin ihan positiivista palautetta ja virheistäkin olen ihan samaa mieltä (omista virheistäni siis). Kaiken kaikkiaan oikein mukava (joskin pitkä) päivä ja paljon söpöjä russeja

Maanantaina ihanan lyhyt ja nopea päivä töissä, joten kerkesin tallille melkein aamutunnin päätteeksi (maanantain tunti on aina aamupäivällä, jos sitä on). Soitin siis pikapuhelun Annelle ja käskin jättää Mustan kamat päällä karsinaan tms. ei siis laitsalle kuten eilen sovittiin. Sieltä en ois sitä enää tänään kiinni saanut.. Käytiin Mustan ja Dinon kanssa maastossa köpsimässä, kun kerran Mustalle lupasin tän viikon enemmän maastoilua. Alkoi viime viikolla osoittaa niin selviä kyllästymisen merkkejä kentän kiertämiseen, että lupasin tän viikon maastoilla (paitsi este- ja kouluvalkkupäivänä). Sellanen tunnin lenkki mentiin, lähinnä pelkkää käyntiä. Muutama pikku ravi ja laukkapätkä rauhallista vauhtia (paitsi ne pari pikku risun ylitystä meni vähän vauhdikkaammin..). Kylmetin vasurin, oli ihan aavistuksen nesteinen ja tässä vaiheessa on hyvä kysyä itseltään: olenko mä ylihysteerinen tän asian suhteen?
Laitumelle käpsyteltiin riimulla ja ilman satulaa. Ahneet tytöt Katinka ja Roventa ei ollut paljon päässyt portilta eteenpäin vaikka oli siellä lähemmäs kaks tuntia jo mährystäneet. Hyvä tietty et syövät tasaisesti. Heitin vielä pienet kaura-annokset ennen kotiinlähtöä ja jätin kauraämpärin portille. Se on todennäköisesti huomenna tarpeen Mustaa saalistaessa..

Saappaita, kääreitä ja muuta menoa

Viikon kuulumiset siis..

Maanantaina Mustan vasen etunen oli melko turpea ja jopa hieman arka. Lähdin kevyesti kokeilemaan kestääkö liikutusta vai onko ep. Liikkui puhtaasti ja innokkaasti, mutta menin kevyesti vajaan tunnin, lähinnä siirtymiä ja muutamia peruutuksia. Laukassa koko-rata-leikkaata ilman laukanvaihtoa (jota Musta aina sinne tarjoaa). Jalka laski liikutuksessa melko mukavasti, mutta alas jäi vielä nestettä. Kylmetyksen jälkeen huomasin ulkosyrjällä selkeästi lämpöisen kohdan eli jonkin sortin tulehdushan siellä oli menossa. Soitto Annelle ja kyselemään millainen oli ollut aamutunnilla. Anne sanoi, että jalat oli aamulla vähän nesteiset, niin kuin joka aamu ja liikkui puhtaasti. Tunti tosin oli ollut pääasiassa käyntiä ja kevyesti vain ravia. Aikani jalkaa tongittuani löysin pienen reijän nivelpallukan kohdalta. Todennäköisesti osunut tarhassa johonkin oksaan tahi kiveen, mahdollisesti vasta aamutunnin jälkeen, kun oli melko tuoreen näköinen (ja piti ihan oikeasti etsimällä etsiä sieltä karvojen joukosta, kun edes verta ei vuotanut). Huuhtelin vielä betadinella. Tarkoitus oli Katinkaakin vähän liikutella, mutta aika meni tuon Mustan kinttusen kanssa.

Tiistaina mulla oli Dino töissä mukana, kun Eve ei pystynyt aamulla ottamaan niin aikaisin (4.15). Hetken aikaa sai juoksennella vapaana (lomilla ollaan välillä käyty moikkaamassa työkavereita, joten paikka oli tuttu) ja kun tavara tuli, pääsi omaan boxiin Sarin huoneeseen. Siellä se nätisti odotteli työpäivän ajan. En viitsinyt käydä katsomassa, jotta ei hermostu. Sari ja Reija käytti pikku lenkillä yhdessä vaiheessa ja kotiin päästiinkin ajoissa. Lähdettiin kiertelemään kauppoja (Horze, Wahlstén ja Kärkkäinen). Yritin etsiä itselleni sopivia saappaanvarsia, jotta ei sunnuntaina tarvitsisi kiskoa niitä iän ikuisia kumisia ratsastussaappaita jalkaan (joilla on ikää melkein 20 vuotta). Mini chapsini on tummanruskeat ja kengät mustat, muuten olisin voinut niilläkin mennä (ruskeat, koska mustia ei silloin ollut kun nuo ostin). Epätoivokseni onnettomaan pohkeeseeni ei mitään sopivaa kummastakaan liikkeestä löytynyt. Wahlsténilla oli yhdet sopivan levyiset, mutta pituus niissä oli liika, tuli polven päälle kokonaan. Harmi, että siitä mallista pienin koko oli L (oli leveämpi malli), S tai M olisi ollut sopiva. Kovasta mallista meni M kiinni, mutta oli taas himpun liian pitkä. Kärkkäiseltä kävin nopeasti hakemassa pari laatikkoa, joihin saan Katinkan ja Mustan kisakamat (kisasuojat, rekkarit, numerot yms.), niin ovat aina valmiina eikä tarvi joka kerta viime tingassa etsiä. Sitten lähdettiin tarkistamaan mun siskon uutta kämppää ennen treenejä.
Puoli viideltä haettiin Eve ja lihapullia ja suunnistettiin treeneihin. Treenit meni kivasti, paria erilaista radan pätkää (käännösharjoittelua) sekä keinua että pujottelua. Koska meitä oli vain kaksi, lopetettiin jo varttia vaille ja kerkesin hyvin tallille. Tosin estevalkkuun en mahtunut, kun 2 oli peruuttanut niin Anne yhdisti kaksi ryhmää yhdeksi neljän ryhmäksi. Musta oli edeltävällä tunnilla (puomitunti) ja lopputunnistä näytti että otti muutamassa kohdassa vasemmalla etusella vähän lyhyempää askelta. Menin tunnin jälkeen selkään ja asia varmistui. Koitin pätkät ravia eikä ympyrän suunnalla ollut merkitystä. Anne sanoi huomanneensa saman askeleen lyhenemisen samassa kohtaa edellistunnin aikana (loppuraveissa). Pinteleiden pois ottamisella ei ollut vaikutusta liikkeeseen, joten jalan kylmetys ja betadinekääre yöksi.

Keskiviikkona kävin syöttelemässä pellolla molempia poneja ja harjailin samaan aikaan. Kerkesin kolme varttia ennen alkeistunnin alkua syötellä molempia. Narut sidoin yhteen, jotta tarvisti pitää vain yhdestä kiinni ja jäi toinen käsi vapaaksi harjausta varten (lapset, älkää tehkö tätä kotona). Syöttelypaikkana toimii vanha laidun, joka nyt keväällä käännetään ja kylvetään uusiksi. Hyvin kasvaa vielä takaosassa ruoho, joten helppo syötellä. Musta ei mennyt alkeistunnille, mutta laitoin sen valmiiksi kouluvalkkua varten ja lähdin kävelemään vähän ennen alkua. Jalka oli laskenut betadinekääreen ansiosta todella mukavasti, eikä arkonut koskettaessa enää. Liikkui myös puhtaasti koko valmennuksen ajan, joten päästiin kunnolla tekemään töitä.

Teimme isolla keskiympyrällä hidastuksia (4:ssä kohtaa) ensin käynnistä, sitten ravista. Musta oli vähän hankala aluksi eikä millään halunnut ravissa rentoutua. Välillä mentiinkin reipasta kevyttä ravia eteen-alas venyttäen. Sitten Anne halusi, että ratsastaisin sen pitkäksi eteen alas myös hidastuksissa (säkä korkeimmaksi kohdaksi) ja johan alkoi sujua. Poni oli lopultakin lämmennyt hyvin ja pysyi kohtuu mielellään alhaalla. Lisäksi jouduin itse keskittymään paremmin ja tekemään oikeasti töitä. Myös Katinkan meno alkoi näyttää todella hyvältä tämän myötä, sehän ei mielellään venytä eteen (eikä aina alaskaan). Hidastuksissa oli oltava tosi tarkkana, jotta kaula ei lyhenisi, siis lähinnä pelkällä istunnalla tehtävä. Muutama laukannosto (myös pitkänä alhaalla, ei ole helppoa muuten) ja neljännesympyrällinen rauhallista laukkaa ja ilman ohjaa takaisin raviin. Ravista piti siis ensin tehdä hidastus (hevosen piti odottaa) ja siitä nostaa rauhallinen laukka. Sen jälkeen yksi kerrallaan ympyrän keskelle pienelle ympyrälle, vieläkin alhaalla pitkänä. Musta työntää miellellään takapäätä oikealle, joten piti korjata etupäätä takapään edelle eli loivaa avoa oikeaan kierrokseen. Siitä laukannosto ja siirtyminen suoraan käyntiin, kokoamisen kautta tietenkin (mielellään sen Mustan piti pysyä siellä alhaalla). Aluksi tuli vähän valituksia, että en malttanut koota (yritin kyllä, ihan totta..), joten siirtymät eivät olleet hirveän nättejä. Kun kaikki oli tehnyt ensin oikealle, tehtiin sen jälkeen vasemmalle. Tässäkin Musta vähän siirsi peppua sisäänpäin, mutta ei niin pahasti kuin toiseen suuntaan (joo, meijän avo oli pikemminkin sulkua, mutta olipahan ainakin taivutusta). Tähän suuntaan tuli nopeammin paremmat siirtymiset käyntiin. Ympyrän halkaisija 8-10 metriä, jos aina sitäkään. Lopuksi vielä isoa ravia eteen-alas. Taas tuli pari ahaa-elämystä ponin 'toiminnasta' vaikka olen myös tämän tyyppisiä harjoituksia joskus tehnyt. Musta pysyi kuitenkin tosi kivasti pitkänä ja alhaalla koko laukkatyöskentely ajankin, mikä on melko raskasta. Kylmetin jalan, joka oli liikutuksessa laskenut vielä lisää ja laitoin taas yöksi betadinekääreen.

Torstaina siivosin alahyllyni tallilla (mulla on rojuille pari hyllyä satlarin kaapissa) ja sen jälkeen lähdettiin Annen kanssa kiertämään laitsat (korjattiin langat, tehtiin yhdelle isolle pari väliaitaa yms). Pari tuntia meni ja sitten käytiin Absilla syömässä (pizzaa, nam!). Siivottiin tarhat ja sen jälkeen rupesin laittamaan Mustaa kuntoon tunnille. Jalka oli jo melko normaali, pientä nestettä vielä. Käytiin tuntilaisten kanssa pieni (reilu puolituntia) maastolenkki. Musta oli niin innoissaan, että jopa Kitima jäi käynnissä jälkeen. Kotiinpäin tullessa Musta hidasti ja Kitima reipasti vauhtiaan, joten pysyivät hyvin mukana. Katinka tulee aina sopivaa vauhtia, osaa ravata tarvittaessa kiinni. Kentällä kävin pari ympyrää tekemässä kun tuntilaiset jatkoivat tuntia kentälllä. Mentiin myös puomit pari kertaa, mutta alkoi taas tuntua, että vasen ottaa lyhyempää askelta kuin oikea. Olen aikoinani ratsastanut ex-ravurilämppärillä, jolla ero etujalkojen askelpituudessa oli valtava. Mun selkä ei sitä menoa kestänyt kuin maks puoli tuntia joka toinen päivä. Huomaan siis hyvin pienestäkin 'epätasaisuudet' Mustan liikkeissä. Tässä myös yksi syy poneiluuni (paitsi, että ponit on parhaita), mun selkä ei kestä ison hevosen liikkeitä päivittäin. Voin Kitimalla silloin tällöin mennä, mutta päivittäin en. Ja sillä on kuitenkin tosi tasaiset liikkeet, ne on vaan niin isot. Lähdin siis kylmettämään jalkaa ja laitoin vielä yöksi betadine-kääreen. Katinka oli tunnin jälkeen ihan hikinen, joten pieni pesu ja sai jäädä loimettoman yöksi, jottei hikoaisi. Turha varmaan sanoakaan, että koko yön satoi ja aamulla poni tärisi. Katinkalla ei siis vielä ole turhan paljon tuota kesäkarvaakaan kasvanut. Lämpeni nopeasti kun Anne heitti loimen niskaan ja malttoi ruveta syömään. Musta oli kuulemma myös vähän tärissyt, mutta niinhän se teki talvellakin kastuessaan. Eikai Unkarissa sada hirveästi, joten ei ole niin tottunut ;), kylmää kestää hyvin, mutta märkää ei niinkään.

Perjantaina ajelin töiden jälkeen Hööksiin Vantaalle, tarkoituksenani ostaa saappaanvarret (tai mustat siistit minichapsit), nettisivujen mukaan kun kokokin voisi olla sopiva. Löytyikin lopulta ihan sopiva, koko xs wide yhdestä mallista (siis ei tarvinut edes ottaa sitä extrawidea!). Jäin kuitenkin vielä katselemaan saappaita ja ajattelin samoin tein kokeilla niitä, kun nyt kerran paikalla olin. Horseheadin highsteadit oli melko sopivat, aavistuksen pitkät. Sopivat löytyivät sitten CRW:n Trento mallistosta. Koko 36, varsi wide tai xwide. Tarvii kyllä vähän kotona käpsytellä että painuu hieman kasaan, mutta on onneksi pehmeähköä materiaalia. Siistit ja simppelit, en olisi noita timangisia halunnutkaan (en kyllä nauhojakaan, mutta näissä on aika huomaamattomat). Ostin vielä tarjouksesta kahdet sukat (jotka oli sidottu pinkillä nauhalla yhteen, tuleekin Katinkalle häntänauha kisoihin siitä, varoittamaan ajoittain ripeistä takakintuista) ja Lena Furberghin kuvilla varustetut aurinkovarjostimet auton ikkunoihin. Kyllähän siellä kaikkea muutakin hypistelin, mutta tyydyin nyt näihin tällä kertaa..

Tallilla lähdin syöttelemään poneja. Musta oli iha pipipää, yritti hillua ja hyppiä, otti paineita Kitimasta joka oli myös syöttelyssä (siis asuvat samassa tarhassa eli ei todellakaan mikään vieras). Katinka onneksi tyytyi syömään siivosti. Sen jälkeen puunasin molemmat kunnolla, laitoin Katinkalle juoksutusvyön ja gramaanit ja otin sen liinan päähän käpsimään käsihevoseksi. Alkukäynnit käytiin tekemässä tiellä käpsien. Sen jälkeen Musta seisomaan kentän viereen hetkeksi ja Katinkan nopea juoksutus (lihakset vähän lämpöisiksi kun oli yöllä palellut). Rentoutui mukavasti gramaanien kanssa, vaikka ne olikin melko löysällä (Mustalle säädetty). Katinka takaisin tarhaan ja Mustalla kevyesti eteen alas isoilla ympyröillä. Muutama laukkapätkä, vähän ravia, suurin osa käyntiä. Menköön nämä kaksi köpöttelypäivää vapaapäivästä. Koska jalka oli tosi hyvä ja kuiva ennen ja jälkeen liikutuksen, en kylmettänyt enkä laittanut enää käärettä. Seuraavana päivänä sitten näkee tarviiko vielä..

uudet ihanuudet!





Kävipäs köpelösti

niih..

Otsikolla viittaan sunnuntain putoamiseeni; kerkisin hädin tuskin selkään kun piti jo tulla alas. Oma moka. Oli muka hirveä kiire, joten oikea jalustin jäi ylös kun lähdin kiipeämään selkään ja satulavyökin turhan löysälle. Selkään pääsin hyvin, kun käytän tuolia ja pidän toiselta puolelta vastaan kädellä, mutta siinä vaiheessa kun lähden laskemaan toista jalustinta siirtyy painoni sen verran vasemmalle, että Musta ottaa askelta oikealle, jolloin minä siirryn satulan kanssa lisää vasemmalle. Koska ei ollut sitä oikeaa jalustinta jalassa, en saanut suoristetuksi satulaa (tai itseäni) ja Musta pakenee entistä enemmän oikealle. No ei siinä muu auta kuin tulla soralle alas (ja saada mustelma persuksiin), satuloida poni uudestaan ja tällä kertaa oikeasti kiristää se vyö. Ja todeta sitten lopuksi, että nopeammin olisi päässyt jos olisi viitsinyt heti kiristää sen vyön ja vaikka laskea edes siinä penkillä seisten sen toisenkin jalustimen kun ei kerran viitsinyt hevosen toiselle puolelle kiertää.
Pääsin joka tapauksessa kentälle asti ja tunnille Pauliinan ja Beetun kanssa. Pääty-ympyrällä hidastuksia ensin käynnissä ja sitten ravissa. Musta ei ollut rento eikä pyöreä vaan harasi vastaan, paitsi silloin kun mentiin reipasta ravia keventäen ja sain sen pikku hiljaa venyttämään alas. Kyllähän se rentous ja pyöreyskin sieltä puolen tunnin jälkeen löytyi. Olen todennut ennenkin, että Musta tarttee kunnon verkkaukset (eli vaikka se alkeistunti pohjalle), jotta pystyy rentoutumaan kunnolla ravissa. Laukassa teimme laukanvaihtoja (tai ainakin hyviä yrityksiä :P) leveyshalkaisijalla kahden puomin avulla. Lopussa tuli jo ihan kivoja vaihtoja, Musta vaan rupeaa ennakoimaan ja mulla menee pasmat ihan sekaisin. Loppuun vielä eteen-alas venytykset ravissa. Musta jäi vielä köpsimään alkeistunnille ja mä autoin sillä välin Pauliinaa pakkamaan Beetun koppiin, jotta pääsevät taas kotia kohti. Siinä menikin sitten hetken aikaa ja Annekin tuli jo apuun. Lopulta parin liinan avustuksella saatiin hepo koppiin ja sinne se jäi ihan tyytyväisenä.

60-70cm luokan verkasta (radalla tuo hypättiin toiseen suuntaan)

Special 3: Musta ennen ja nyt

kuvien kertomaa

Musta oli tullessaan 4v. (arvioitu ikä) ja tuli keväällä juuri ennen laidunkauden alkua. Suomeen poni oli tullut vähän ennen jouluaattoa eli oli Suomessa ollut vain talven. Mustan suku, rotu ja syntymäaika on tuntemattomia, se on vain jonkinlainen 'pusta'poni Unkarista. Minulle tullessaan sitä ei ollut vielä edes rekisteröity Suomeen, joten pääsin päättämään myös nimen. Tullessaan Mustaa kutsuttiin Pekaksi (Musta-Pekka), mutta itse en ole koskaan ollut ihastunut ihmisten nimiin eläimillä, joten nimi jäi tunnistajan tuloon asti harkintaan. Moniakin vaihtoehtoja kävi mielessä (mm. Ace of Spade otsamerkin mukaan). Lopulta vain käänsin tuon Musta-Pekka nimen englanniksi ja muutin kirjoitusasua sen verran, että se nimen asemesta (Black Jack) tarkoittaakin korttipeliä (Blackjack). Nimi on omalla tavallaan ollut enne, koska ponista on tullut mahdottoman paljon parempi kuin osasin koskaan odottaakaan.

Mutta nyt niihin kuviin..

Tämä kuva on otettu noin viikko sen jälkeen kun Musta saapui

Tullessaan Musta oli todella laiha ja näytti pikemminkin kasvupyrähdyksen ottaneelta 2-vuotiaalta kuin 4-vuotiaalta. Pariin viikkon en edes uskaltanut selkään kiivetä, kun pelkäsin ponin romahtavan kasaan. Aluksi siis juoksuttelin liinassa parin päivän välein samalla tsekaten 'koulutuksen' tasoa. Mustan ensimmäisistä viikoista ei järin paljon kuvia ole, kun en yksinkertaisesti kehdannut niitä ottaa..

Kesä laitumella ja maastoillen (noin joka toinen päivä) kasvatti pikku hiljaa massaa pikkuruisen ponin ympärille ja sai sen näyttämään sopusuhtaisemmalta.

n. 3kk Mustan saapumisesta. Massaa tullut jo kivasti, pääkin näyttää kasvaneelta, kun riimu istuu paremmin. Valkoinen mönjä jaloissa on savea.

Ekan kesän ja talven aikana Musta kasvoi himpun vielä korkeuttakin. Aluksi Musta oli aina melko hoikkapoika ja heinääkin sai syöttää vapaasti. Turha pyöristyminen alkoi vasta 6-7 -vuotis talvena, kun Musta oli alkutalvesta tarhassa pyöröpaalin kanssa. Siihen asti Musta mielellään leikki nuorempien kanssa, mutta paalin saavuttua vietti koko päivänsä pää paalissa. Tämän jälkeen on ollut herkempi pyöristymään liikaakin, myös laitumella. Tuohon mennessä oli myös kasvu päättynyt (sekä korkeus että leveys) lopullisesti ja ylimääräinen ravinto alkoi kasaantua vyötärölle..

Tuoretta kuvaa parin päivän takaa. Lavan jälkeen näkyy kiva talvikarvaraja. Hennalle kiitos kuvasta

En nyt tämän enempää kaivellut välikuvia, kun varsinaisia 'rakennekuvia' ei juuri ole. Laittelen joskus toisen otsikon alle enemmän Mustan nuoruuskuvia. Yksi välikuva olisi pitänyt kyllä olla vuodelta 2009-2010 kun Mustalla oli melkoinen alakaula (kun en sitä osannut oikein päin vielä ratsastaa).