Esteitä, agia ja koulua

Sunnuntai

Sunnuntain estetunnilla ei ollut kuin Henna (Katinkalla) ja minä (Musta). Riina ei syystä tahi toisesta tullut (ei kyllä myöskään ilmoittanut ettei tule..)
Hypättiin eräänlaista rataharjoitusta tai oikeammin kääntämisharjoitusta (ohessa kuva). Esteet oli avoimia eli vain yksi puomi ja toinen puomi maassa maarajana. Jos totta puhutaan, niin yleensäkin meillä on vain kaksi puomia (pystyissä, oksereissa tietty 'molemmilla puolilla') per este, kun ei jakseta enempää kanniskella. Eli avoimet esteet ei ole mikään iso juttu. Korkeus 80cm (noin), koska se on korkeus jota Henna tulevissa kisoissa Katinkalla hyppää (uusinnan korkeus siis).

Alkuverkkana tehtiin 'keskiympyrää' esteiden väliin jäävällä alueella. Ravissa myötä- ja vasta-asetuksella, sitten laukassa. Yhteenkohtaan käännettiin pientä volttia. Pikaisen alkuverkan jälkeen aloitettiin hyppääminen ensin yksittäisillä niin, että keskiympyrältä käännettiin voltti sellaiseen kohtaan, että voltin jälkeen oli suora linja esteelle. Ensin oikeassa kierroksessa 2. pystyä ja sitten vasemmassa kierroksessa 3. pystyä (numerot kuvassa). Näiden jälkeen vielä voltti -> okseri. Ratoina hypättiin useampaa peräkkäin. Yleensä aloitettiin voltin kautta (esim. 1. pysty -> okseri -> 'keskiympyrää ja voltti vasemmalle -> 3. pysty) ja mahdollisesti myös väliin voltteja. Volttien tarkoitus oli hakea takaosaa kunnolla alle (pienellä voltilla hevosen on pakko polkea) ja saada näin hyviä hyppyjä rauhallisella vauhdilla. Ei siis todellakaan painatettu ratatempoa. Varsinkin ekat hypyt oli tosi hyviä, sain tuotua Mustan hyvään kohtaan, hevonen oli terävä ja itse pysyin rentona hypyssä. Hennan voltit oli aluksi hieman liian isoja, joten niillä ei ollut toivottavaa vaikutusta. Kun Henna sai jutun juonesta kiinni ja voltit sopiviksi, joutui Katinkakin oikeasti käyttämään kunnolla takaosaansa hypyissä. Ja tosi hienoja hyppyjä sieltä tulikin. Vikoissa hypyissä tulimme Mustan kanssa yhdelle esteelle koko ajan ihan juureen (mun helmasyntini..), joten lopuksi otimme sitä pari kertaa uudestaan niin, että hyppäsimme hyvästä kohtaa. Viimeinen hyppy oli muuten hyvä, mutta mun jalat kyllä lenteli jossain.. Onneksi Annelta oli ääni käheänä, niin ei puuttunut tuollaisiin 'epäolennaisuuksiin' (heh heh).
Henna putosi viimeisellä (piti siis olla viimeinen) hypyllä, kun poni päättikin ottaa pikku askeleen ja Henna hyppäsi oikeasta kohtaa. Eipä siinä kummempia, likka kiipesi rohkeasti takaisin kyytiin ja hyppäsi saman esteen muutamaan kertaan uudestaan (vähän madallettuna) ja sen jälkeen vielä yhden toisen esteen (normaali korkuisena). Vika hyppy olikin tosi hyvä!

Kuva harjoituksesta

Maanantai

Eve on ihana! Jaksaa herätä aamulla aikaisin ottamaan Dinon vastaan, jotta mun ei tarvi töiden jälkeen ajella kotiin (23 km suuntaansa) koiraa hakemaan. Dinon treenit kun on ihan mun työpaikan (ja Even kodin) lähellä. Tällä viikolla menen vielä normaalia aikaisemmin eli puoli viiteen. Eve kyllä sanoi normaalistikin heräävänsä jo viideltä jos menee kouluun tai töihin aamuksi, nyt joutui tosin heräämään jo neljältä.. Dino vietti siis päivän Kikalla ja Evelle Argosin ja Rinin kanssa. Kävin taas kolmikon kanssa lenkillä töistä päästyäni ja sen jälkeen pojat vähän riehuivat sisällä (Dino enimmäkseen) ja me Rinin kanssa köllöteltiin sohvalla telkkua katsoen.
Eve tuli treeneihin suoraan töistä ja oli vähän myöhässä, joten aloitimme ilman Eveä. Toimin siis itse ohjaajana ekat minuutit. Ennen treenejä testasin, että Dino menee putkista (tällä kertaa 2 mutka putkea, tosin kumpikaan ei ollut minkään esteen alla). Hyvin meni. Aluksi tehtiin keinua. Dino meni kivasti eikä enää välittänyt kolahduksesta. Itse olin vähän hukassa ohjauksen kanssa (ja solmussa Dinon hihnan kanssa). Treeneissä oli taas vain yksi koirakko Dinon lisäksi, tosin eri kuin viimeksi.

Kun Eve saapui, alkoi rataharjoitukset. Dino teki radat ensin kahdessa pätkässä niin, että palkattiin puolessa välissä sekä lopussa ja vasta sen jälkeen koko harjoitus putkeen yhdellä palkalla. Uutena esteenä Dinolle oli muuri, josta aluksi juoksikin iloisesti ohi. Kun pääsi kokeilemaan muuria pari kertaa ihan yksittäisenä, löytyi siihen hyppy radallakin. Dinolla oli tosi mukavasti vauhtia päällä ja pari vipokohtaustakin taas tuli, nyt niihin kohtauksiin tosin sisältyi esteiden loikkimista, mikä on erittäin positiivinen ilmiö! Puolessa välissä tehtiin myös puomia ja kontaktit on yhä tosi loistavat! Lisäksi Dino meni koko puomin laukalla (vaikkakin aika rauhallisella vauhdilla) eli alkaa tulla varmuutta myös tuohon liikkumiseen.. Oli kyllä tosi mukavat treeni seurata..


Tiistai

Väänsin Mustan kanssa kunnolla koulua. Yleensä yksin ratsastellessa vähän lintsaan ja lähinnä keventelen eteen-alas ja teen taivutuksia sekä jotain iisejä laukkaharjoituksia. Nyt päätin vaihteen vuoksi koota ihan kunnolla. Ensin käynnissä pikku hiljaa ponia lyhyemmäksi ja korkeampaan muotoon, samalla pidin varani ettei toinen kylki pääse taas pullistumaan ja takapää lipsahtamaan vinoon. Sitten pikku hiljaa ravi-käynti -siirtymiä. Siirryin aina takaisin käyntiin kun poni vähänkin jännittyi. Ravissa en tehnyt sen kummempia juttuja vaan siirryin suoraan laukkatyöskentelyyn. Lyhyttä, terävää laukkaa korkeassa muodossa, mutta niin, että poni on rento. Laukka sujui oikein mukavasti vaikka varsinkin oikean laukan nostoissa piti olla todella tarkkana ettei takapää taas livahda sisälle.. Nostot tein käynnistä. Tein vielä parit laukanvaihdot, kun poni kerrankin oli hyvin terävä ja tarpeeksi koottuna. Eka meni kyllä lörinäksi (oma moka..), toinen oli tosi hyvä ja kolmannessa yrityksessä Musta jo ennakoi ja vaihtoi laukan kun vaihdoin asetuksen.. Vaihto oli itsessään kuitenkin hyvä, joten lopetin siihen. Pienen lepotauon aikana tein käynnissä avoa molempiin suuntiin sekä hieman siksak -väistöjä. Lopuksi ravia ympyrällä ensin koottuna molempiin suuntiin. Oikea oli huomattavasti vaikeampi ja Mustan selkä tuppasi jännittymään helposti. Vasempaan oli tosi hyvä. Lopuksi taas eteen-alas venytystä ravissa. Tietenkin näitä venyttelyjä tuli tehtyä myös tuolla varsinaisen työskentelyn lomassa, tarkoitushan ei ole pitää ponia tiukassa paketissa koko aikaa eikä Musta olisi sitä edes jaksanutkaan. Vaan aina onnistuneen työhetken päätteeksi hieman pidempi ja avoimempi muoto.
Omaan käteeni olen todella tyytyväinen. Yleensä käteni helposti jännittyy ja vaikka se myötääkin pään liikkeitä ei se ole rehellisesti rento. Nyt alkaa pikku hiljaa löytyä keveys ja rentous, pitää vaan olla itse todella tarkkana. Suuntaviivana minulla oli tunne mikä kangilla ratsastaessa on, koska silloin käteni on aina ollut rennompi ja kevyempi. Lähinnä kai, kun kiinnitän siihen silloin enemmän huomiota kuin pelkällä nivelellä ratsastaessa.
Hetken Musta kerkesi levähtää karsinassa ja jatkoi sitten vielä lasten ilman satulaa -tunnille.

Tänään Musta lönkytteli alkeistunnilla, joten itse pidin vapaapäivän. Kevyempi päivä olikin ihan hyvä tähän väliin. Torstaina todennäköisesti Musta menee maastotunnille ja jos töissä menee taas pitkään, niin ehkä Musta saa toisen kevyen päivän. Katinkaa en ole tällä viikolla kerennyt itse liikuttamaan ollenkaan..

Kipakkaa potkua..

..Katinka-possulta

Pieni ja pyöreä oli tänään päättänyt karata tarhasta, toiseen tarhaan tosin. Houkuttimena ilmeisesti toimi aidan toisella puolella aamuheiniään syövä pikku-Milby, josta Katinka ei jostain syystä ollenkaan pidä. Onkin ensimmäinen hevonen jonka kanssa Katinka ei tule toimeen. Milby raukka ei lyhyine jalkoine ja viimesillä tiineenä olevine mahoineen (astutettu Tanskassa, siksi näin myöhäinen varsomisaika) oikein päässyt tarpeeksi reippaasti karkuun, joten Katinka antoi kavioidensa puhua. Possu mikä possu! Tuntien jälkeen siis korjasimme aitaa, josta oli yksi lauta katkennut (oli siis katkennut jo aiemmin, Katinka vaan käytti nyt tilaisuutta hyväkseen ja sujahti ali sähkölangasta välittämättä). Uusi lauta laitettiin vähän alemmas kuin vanha, joten ei pitäisi enää Houdini-Katinkankaan päästä ali ryömimään..

Mutta palataan ensin tämän viikon alkupäähän, jotta juttuun tulisi edes jonkinlaista järjestystä..

Tiistaina olin Mustan kanssa tunnilla, aiheena pohkeenväistöt. Tehtiin keskihalkaisijalta siksak-vaistöjä ensin käynnissä ja sitten ravissa. Vasemmalle meni tosi hyvin, oikealle vähän heikommin. Ravissa oli toisin päin, johtui siis todennäköisesti minusta.. Laukassa väisti hyvin oikealle, mutta vasemmalle hankalaa. Laukkaväistöjä onkin tehty aika vähän.

Keskiviikkona Musta meni ensin alkeistunnilla, jonka jälkeen itse ratsastin reilun puolituntia kevyesti laukkatyöskentelyä ja sitten eteen-alas venyttelyä.

Torstaina käytiin taas Mustan ja Dinon kanssa maastossa. Dinolla on nyt joku kausi, ettei haluaisi tulla metsään hepan kanssa. Lähtee siis innoissaan lenkille, mutta kun päästään pidemmälle metsään (sellainen metsätie, joka tuppaa kasvamaan umpeen, kun ei siellä oikein liikuta muuten kuin me hepoilla), niin jää himmailemaan. Maanantaina mentiin toista reittiä ja tuli aina kutsusta luokse, nyt tuli aluksi kutsusta luokse, mutta jäi sitten vain seisomaan yhteen kohtaan eikä liikkunut mihinkään. Kun huomasi että käännän ponia (tarkoituksena odottaa Dinon saapumista luokseni) kääntyi ja lähti pinkomaan tallille hirveää kyytiä. No eihän siinä muu auttanut kuin lähteä perään. Dino odotteli aina tasaisin välimatkoin, mutta kun näki vilahduksenkin meistä, niin painoi taas eteenpäin. Ei sitä uskalla sinne mettäänkään jättää odottamaan että itse ratsastaisi lenkin ensin ja palaisi vasta sitten tallille.
Saavutimme Dinon vähän ennen tallia (mun huudot oli kyllä kuulunut, kuulemma, tallille asti...) ja käännyin sivutietä tallille päin, kun koira oli menossa metsän kautta. Näin sain siis Dinon tulemaan luokseni, koska olin itsekin menossa jo tallin suuntaan. Ei muuta kuin alas selästä, koira hihnaan ja takaisin metsään. Kun olin kerran päättänyt, että käymme järvellä kääntymässä, niin mehän myös käymme järvellä kääntymässä. Hihnan kanssa Dino tuli hyvin, vaikka olikin vähän jännittynyt ja päästyämme metsä osuudelta metsätielle pystyimme jopa ravaamaan ja laukkaamaan vähän. Järvellä uudestaan alas ja koira irti. Yritin kyllä saada Dinon hyppäämään Mustaa vasten, jotta olisin saanut hihnan irti selästä käsin, mutta ihan ei koira tähän rohjennut. Takaisin päin tultiinkin melkein heti reipasta laukkaa, joten Dinonkin murheet unohtui ja malttoi odotella kotimatkalla vaikka poni joutuikin metsässä kävelemään.
Samanlainen 'pakeneminen' tapahtui viime talvena kerran yhtäkkiä kesken lenkin. Yleensä Dino siis seuraa hyvin (tai kulkee edellä) ja tulee kutsusta perässä jos päätänkin kääntyä johonkin sivupolulle, vaikka olisimme jo kotimatkalla. Tuolloinkin Dino paetessaan aina odotti ja varmsti että olin tulossa samaan suuntaan. Jos vaihdoin suuntaa, ei Dino seurannutkaan vaan jäi odottamaan ja jatkoi matkaa heti kun liikuin vähänkin häntä kohti. Syy tähän talviseen pakenemiseen oli ilmeisesti suden jäljet jossain lähistöllä, jotka koira haistoi. Tämä yhteys tajuttiin vasta myöhemmin, kun sudesta/susista oli saatu havainto muutenkin. Ennen tätä eikä tämän jälkeenkään Dino ole koskaan lähtenyt kesken maastoreissun kotiin.
Syylliset on tälläkin kertaa mitä ilmeisemmin villieläimet. Itse epäilen hirviä ja niiden jälkiä. Hevonenhan ei vanhempia jälkiä haista, mutta koira kyllä, kun kulkee kuono maassa. Dino onkin vähän nössöpoika (varsinkin terrieriksi) ja saattahan tuollainen hirven haju olla pelottava. Hihnassa kulkee kyllä rohkeasti vaikka mihin..
Torstaina rääkkäsin myös Katinkaa hyppäämällä selkään tunnin jälkeen ja taivuttelemalla puolisen tuntia ravissa ja laukassa. Vasta-asetus alkaa onnistua pikkuhiljaa myös vaikeammassa kierroksessa, mutta vasemmmassa laukassa ei olisi millään halunnut asettua sisään. Menin puolisen tuntia ja Tuuli jatkoi sitten loppu käynnit. Poni raukka oli ihan hikinen, vaikka onkin klipattu.. Mukava oli huomata, että pysyy nykyisin laukassakin tasaisemmin peräänannossa ja laukkakin on parempaa. Ennen yritti helposti takajaloilla ravata vähänkin rauhallisemmassa laukassa (ellei laukka ollut tosi lyhyeksi koottua). Oppi tämän ikävän tavan joskus aikoinaan tunneilla juostessaan eli etupää laukkaa ja takapää ravaa. Rasittavaa! Peräänannon tasaisuuteen vaikuttaa kyllä enemmän oma kehittyminen kuin mikään ponista johtuva seikka.. Operaatio Katinkan liikutus 1-2 kertaa viikossa on siis lähtenyt hyvin käyntiin, saas nähä mitkä päivät ensi viikolla joutaa pikkuista kiusaamaan..

Perjantaina ratsastin Mustalla poikkeuksellisesti kangilla. Tosin kankiohjan pidän vähän löysällä, kun kanki on vähän pitkä Mustalle (jos joku tarvii, niin 12,5 suora kanki on myynnissä samoin samankokoiset bridongit. Vaihtoon huolitaan 10,5-11,5 pituinen kanki). Tein kokoamisia ja siitä taas eteen-alas. Kokosin siis lyhyemmäksi ja korkeammaksi kuin keskimäärin. Kohtuu nopeasti väsyi, kun harvemmin näin pakettiin kasataan. Tämän takia aina välissä venyttelytauko. Jonkin verran tein myös pohkeenväistöä ravissa ja laukassa. Muutenkin enemmän laukkapainotteista työskentelyä ja ravissa enemmän eteen-alas venytystä. Oma käteni on paljon kevyempi kankien kanssa, johtuu varmaan siitä, että keskityn enemmän käteen. Etten vain vahingossakaan vetäisi tai nykäisisi ponirukkaa suusta. Pitäisi varmaan kokeilla Mustalla suht ohutta niveltä, nythän on käytössä tuollainen keskipaksu (ponin suuhun keskipaksu siis, kun on pieni suu) kolmipala. Musta tuntuu pelkällä bridong-ohjallakin ratsastettuna terävämmältä kuin normaalisti ja suusta paremmalta. Tosin varmasti se kankikin siellä vaikuttaa vaikka ohjaa ei edes käyttäisi/pitäisi tuntumalla. Meksikolaista turparemmiä olisi myös mielenkiintoista kokeilla, välillä tuntuu ettei tuo remontti ehkä ole Mustalle paras vaihtoehto. Tavallisia kaksoisturparemmejä pitäisi kyllä jostain varastojen kätköistä löytyä, pitäisi varmaan kaivaa esiin ja testata. Katinkallehan ehdottomasti toimivin on tuo remontti, tavallinen painaa sitä (ilmeisesti) poskiin eikä se pysty rentouttamaan suutaan.

Tänään menin Mustalla tunnilla puomeja ja pientä ristikkoa. Hyvää verkkaa huomisen estetunnille. Huomenna mahdollisesti rataharjoitusta, koska Henna on menossa seuraavana viikonloppuna Katinkalla estekilpailuihin. Musta oli mukavan reipas, tosin mun mielestä se innostuu aina kun näkee esteitä tai sitten vaan itse ratsastan erilailla esteillä kuin koulussa..

Ihana kännykkälaatuinen kuva Dinosta maanantain maastoretkeltä

Tehopäivä

ja hommia piisasi

Lomaviikon ensimmäinen päivä (ma) kuluikin työn merkeissä. Aamulla tallille ja heppojen ruokinta&tarhaus. Sitten karsinoiden kimppuun. Onneksi kaikki on kohtuu siistejä eläimiä ja itse aikoinaan tottunut siivoamaan erilaisia alustoja. Tällä hetkellä tallissa on käytössä turve-puru yhdistelmä ja päällä oljet (paitsi Foriolalla ei olkea). Suurimmalle osalle oli just heitetty uudet oljet, joten siivous oli helppoa. Aikaa vievin oli Beetun karsina, se kun oli tanssinut yöllä jotain ripaskaa osan läjien päällä..

Kitiman kanssa kävin reilun tunnin reippaahkon maaston. Ajattelin, että aikaa menis ainakin puoltoista tuntia, mutta on sillä vaan niin iso askel että nopeammin selvittiin vaikka käveltiin pitkiäkin pätkiä välissä. Ravissa oli reipas ja laukata sai ihan omaa vauhtiaan (eli aika reippaasti, varsinkin kotiinpäin). En kasannut, mutta vaadin kulkemaan matalana enkä hyväksynyt pää pystyssä kekkulointia. Kohtuu pitkänä ja pitkillä ohjilla mentiin.

Mustalla hyppäsin jumppasarjaa neljällä kavaletilla. Alkuverkkana puomeja ravissa ja laukassa. Menin kavaletit pari kertaa myös käynnissä alussa ja viimeiseksi ravissa. Kavaletit oli pienillä väleillä (alle 3m) eli poni joutui vähän kasaamaan itseään. Keskityin vain tuomaan Mustan optimaaliseen kohtaan ja istumaan rentona ja antaa ponin hoidella kinttunsa miten parhaiten taitaa. Olin ihan tyytyväinen omaan asentooni ja käsiini sekä tietenkin Mustaan, se osaa hyvin katsoa kinttunsa. Muutaman kerran lopussa vähän kolisi, kun yritti kompensoida väsymystä lisäämällä vauhtia, mutta eihän noihin pikkuväleihin voi kovin kovaa tulla..
Tein molemmista suunnista ja molemmilla laukoilla, aina 3 kertaa peräkkäin ja välissä kävelytauot. Yhteensä tein kuusi 'sarjaa'. Poni jaksoi molempiin suuntiin pari kertaa hyvin, viimeiset kaksi kertaa oli jo selkeästi väsynyt. Loppuverkkana ravia eteen-alas ja isoja ympyröitä sekä kavaletit pari kertaa ravissa. Huomasi selvästi, ettei meinannut jaksaa nostaa jalkojaan ravilla niin ylös. Kavalettien korkeus siis 45cm. Loppukäynnit maasta ja samalla korjasin kavaletit pois ja siirsin kaksi pääty-ympyrälle Katinkaa varten.

Ja sitten viimeisen elukan kimppuun eli Katinkan ohjasajo. Alkuverkkana myötä- ja vasta-asetuksia sekä parin puomin ylittämistä ravissa sekä laukassa molempiin suuntiin. Oikea kierros on vieläkin vaikeampi asettua ulospäin, mutta alkaa sujua hieman helpommin. Sitten toiseen päätyyn jossa oli kaksi kavalettia pääty-ympyrän vastakkaisilla puolilla. Vasemmassa kierroksesa ei mitään ongelmaa, multa vaan meinasi loppua ohjat kesken vaikka käytössä on hevosten ohjasajo-ohjat eli pituutta riittää. Poni hyppäsi vauhdikkaasti ja innokkaasti eikä ollut hankala ohjata esteille. Oikea kierros olikin sitten vähän tuskallisempi. Toisen hyppäsi aina hyvin, mutta ei muka pystynyt kääntymään laukassa seuraavalle vaan pudotti raville tai yritti kääntyä ennen kavalettia ihan vastakkaiseen suuntaan (joka tietenkin aiheutti sen, että mun piti yrittää keritä ponin vastakkaiselle puolelle ja kääntää paineella oikeaan suuntaan, huh - tuli hiki..). Teinkin sitten pienempää ympyrää ja vain yhtä kavalettia kerrallaan. Lopetin ja siirryin toiseen kavalettiin heti, kun meni kaksi kertaa hypyn peräkkäin ilman venkoiluita ja laukan katoamista. Toisellakin yritti aluksi venkoilla, vaikka olikin se mitä oli paremmin ensin hypännyt. Hyppäsi kuitenkin lopulta hyvin ja loppuverkkana ravissa isoa ympyrää eteen-alas. On se vaan metka elukka..

Sitten päiväheinät poneille (osa hevosista vielä laitumilla päivät, joissa heinäpaalit eli pääsee noiden päiväheinien kanssa paljon helpommalla) ja iltaheinät + safkat karsinoihin valmiiksi, jotta Annella on kotiuduttaan nopea tehdä iltatalli. Tulikin jo hieman kiire ja nopeasti kaupan kautta kotiin ja Lahteen katsastamaan auto (jälkitarkastus) ja Dinon agility treeneihin.

Katsastuskonttorilla oli hieman jonoa ja peruskatsastuksia ei enää otettu, mutta jälkitarkastukseen pääsi. aikaa olin varannut reilusti yli puolituntia, mutta 45min jouduin odottamaan. Onneksi Eve oli menossa hallille autolla, joten koukkasi ottamaan Dinon kyytiin. Katsastus oli onneksi nopea ja pääsin pian itsekin seuraamaan treenejä. Missasin ainoastaan sen, kun Emilia ryömi putkeen taskulampun kanssa varmistamaan ettei siellä ole mitään, Dino kun ei sinne oikein halunnut mennä eikä suostunut kulkemaan keskellä vaan reunoja myöten. Edelliskerrasta selvästi jäänyt jotain 'traumoja' mutkaputkea kohtaan, varsinkin kun putki nytkin oli puomin alla (viimeksi A:n alla). Suoraan putkeen meni ongelmitta ja teki harjoitukset hyvin. A:lla kontakteja (superit yhä!) ja vähän pujottelua. Pujottelukin meni kivasti heti kun Dino muisti mikä homma se on, aluksi yritti hyppiä ohjaimien yli ja muuta. Kerran kun meni läpi, niin meni sen jälkeen hyvin. Treeneissä ei ollut Dinon lisäksi kuin yksi toinen koira, joten aika monenlaista harjoitusta kerkisivät tehdä (hyppy-putki -juttuja) ja lopeteltiin jo ennen tasaa. Lopuksi vielä Eve auttoi hihnan kanssa Dinon mutka putkeen (siihen kammotukseen) ja minä kutsuin toisessa päässä, niin tuli lopulta läpi. Hurjat kehut ja pois hallilta. Kotona Dinolla riitti taas energiaa vaikka minä yritin ruveta jo aikaisin nukkumaan.

Sunnuntaina kävin kevyen maaston (enimmäkseen käyntiä) Mustan ja Dinon kanssa. Katinkalla oli ansaittu (?) vapaapäivä, tunteja ei ollut ollenkaan, koska Anne oli lähdössä laivalle. Kerkesin pesemään molempien ponien suitset ja järjestämään satulahuovat laatikkoon (kuvasin ne myös vihdoin viimein, joten lähiaikoina luvassa varuste esittelyä) ennen iltatallin tekoa (lue: heposten löytämistä pimeässä laitsoilta). Taskulampun kanssa sitten saalistin elukoita pimeiltä laitumilta, lievän spookin näköistä kun näkyy vain kiiluvat silmät tulossa kohti.. Ongelmia tuotti vain pari ahnetta pientä virolaista, jotka piti hakea laitumen perältä ja kirjaimellisesti raahata sisään.. aamulla kyllä molemmat kulki huomattavasti reippaammin laitumen suuntaan.. prkl..
Muut oli asiallisia käsitellä, jopa Foriola ja Fortuna malttoivat odottaa paikoillaan, jotta sain Foriolalta takin pois..

Viikko 43

Katvealueella..


Olen itse ollut vähän katvealueella tällä viikolla tämän päivittelyn suhteen (=lue väsynyt), joten tässä tulee nyt useampi päivä kerralla..

Tiistaina ratsastelin Mustalla perus eteen-alas -settia vajaan tunnin verran. Oli ihan normaalin jees, suusta vähän 'jäykkä'. Ei siis niin pehmeä edestä kuin parhaimmillaan.

Keskiviikkona Anne otti Mustan maastoon (rauhallinen), meni vissiin ihan hyvin. Katinka tosin oli saanut jotkut pienet spurtti-pukki kohtaukset alamäessä, kiva että ponilla on virtaa :)
Itse en keskiviikkona päässyt, kun auto oli huollossa. Dinolla ei siis tällä viikolla ole treenejä, kun on syyslomatauko eli sen puolesta olisin päässyt.

Torstaina vapaapäivä (itsellä) ja Mustalla. Töissä meni ihan törkeän pitkään (n.11h) ja kaaduinkin suoraan nukkumaan Dinon lenkityksen jälkeen..

Perjantaina Musta oli Ainolla tunnilla, aiheena puomit (ja ilmeisesti pääsivät muutaman pikku ristikonkin hyppäämään). Itse menin sen jälkeen (poni kerkesi tosin odotella puolisen tuntia) vajaan tunnin, eteen-alas ja muutamia laukanvaihto harjoituksia parilla ristikolla (lähes kiinni toisissaan 90 asteen kulmassa, molemmat koko-rata-leikkaalla lähellä toista päätyä). Esteillä tein isoa kahdeksikkoa niin, että joka hypyssä olisi pitänyt vaihtua laukka. No ei kyllä vaihtunut kaikissa, omia mokia suurin osa. Musta kyllä hyppäsi ihan innoissaan ja oli muutenkin reipas. Oli kuulemma tunnillakin ollut ihan reipas.
Lisäksi ohjasajoin Katinkan, kun oli ollut vain yhdella tunnilla. Oli reipas ja helppo. Vasempaan kierrokseen ulos asettuminen yhä vaikeaa ravissa, käynnissä jo sujuu. Päästin vielä lopuksi juoksemaan vapaana (ja piehtaroimaan). Vetelikin ihan vipopäänä laukkaa monta kierrosta ympäri kenttää..

Lauantaina keventelin vähän ponia rennoksi, kun alkoi polvea juimia tosi pahasti. Yleensä ei ole ratsastaessa sattunut. Milja oli Kitimalla juuri lopettelemassa, joten ehdotin haluisiko kokeilla Mustaa. Miljahan suostui ja väänsi sitten Mustan kanssa perusjuttuja (suoristusta yms.)
Itse menin puolisen tuntia ja Milja reilun tunnin. Kitima ainakin sai kunnon loppukävelyt kun köpöttelin sen kanssa koko ajan.
Musta oli aika hikinen, koska joutui oikeasti kunnolla hommiin ja ajattelemaan, Milja kun vaatii loppuun asti jotain tehdessään. Kivan rentona Musta kuitenkin pysyi. Mustahan on kyljistä vähän vino, siis banaanin mallinen. Jalat kulkee nätisti kahdella uralla, mutta vasen kylki pullottaa hieman ulos ja oikea kylki jää siis banaanin sisä kaareksi. Nyt pääsin todistamaan tätä kunnolla edestä päin. Ongelma on varsinkin oikean laukan nostossa jossa takapuoli meinaa valua sisälle. Tätä Milja sitten treenasi ympyrällä ja poni raukka mietti välillä minne laittaa kinttujaan. Vasen oli huomattavasti helpompi. Lopuksi vielä Milja auttoi ponia venymään eteenkin päin enemmän (alas kyllä menee helposti).
Ehdotinkin, että saa Mustaa lainata kun haluaa kunnolla vääntää, Kitima kun on 'venyttely' lomalla (lihasjumeja). Sanoin, että voin sitten samaan aikaan vaikka Kitsulla maastoilla tai humputella eteen-alas. Itse kun tulee harvoin kunnolla väännettyä ellei joku ole maasta vähän piiskaamassa ja ohjeistamassa.. Maanantaina lupasinkin Kitimalla maastoilla, kun Milja on laivalla ja muutenkin ensi viikolla liikutella jos ei tunneilla pahemmin mene. Joku kun lähtee Pariisiin loppuviikosta (juu, en minä ainakaan..)
Itsellä ensi viikolla lomaa, niin kerkeää tarvittaessa useammankin liikutella.
Katinkakin jaksoi hyvin 3h (alkeis-koulu-alkeis) edellispäivän spurttailusta huolimatta. Onkin kuulemma ollut nyt hyvinkin reipas. Katinkalle tosin sopiikin säännöllinen liikunta (mielellään vaikka parikin tuntia per päivä), niin pysyy vetreänä. Lisäksi karvattomuus on viilentänyt oloa sen verran, että ei tule heti hiki.

Raspaajaakin tarvitsisi soitella, Mustalla on taatusti taas toisella puolella enemmän tavaraa kuin toisella, koska tukeutuu kuolaimiin epätasaisesti (ja meillä kaikilla kolmella eli mulla, Annella ja Miljalla ei voi kaikilla olla sama käsi 'huonompi') ja välillä meinaa vasempaan jäädä kiinni.

Tänään olisi Mustan (ja Dinon) kanssa tarkoitus maastoilla kevyesti ja maanantaina hypätä jonkinlaista jumppasarjaa (kavaleteilla, en jaksa raahata yksin esteitä). Loppu viikon ohjelma muodostuu sitten sen mukaan miten päästään tunneille, toivottavasti olisi edes yksi kouluvääntötunti..

Taidekuva eli Musta ja Roventa vastavaloon kuvattuna ponitarhan 'kukkulalla'

Musta ja uusi (vielä puhdas) riimu. Hööksin pehmeä cushionweb-riimu, ostettu samalta Tampereen reissulta kuin Mustan ja Katinkan thermo master -sadeloimetkin. Väri on violetti vaikka kuvassa jostain syystä näyttää aika siniseltä.

Reidet huutaa hoosiannaa

Estetreeneissä kovilla..

Tänään oli viimeinen näitä 1,5h estetreenejä (näillä näkymin yhä) tältä syksyltä. Koska kouluissa on nyt syysloma, ei Titta ja Tuuli päässeet (mökkeilemässä), olimme siis Hennan kanssa kahdestaan. Henna Katinkalla ja minä Mustalla. Aiheena laukanvaihtoharjoittelu. Aloitimme puomeilla ravissa. 3 puomia leveyshalkaisijalla ja piti aina tulla suorana. Emme siis tehneet pääty-ympyrää vaan pääty-neliötä. Tämä molempiin suuntiin ja sitten laukassa (myös neliönä ei ympyränä). Laukassa ruvettiin pian vaihtamaan suuntaa ja tarkoitus oli tehdä puomeilla laukanvaihto eli kuten laukanvaihto yleensäkin tehdään 3:ssa vaiheessa, nyt jokainen vaihe tehtiin omalla puomilla: 1) puolipidäte (kokoaa) 2) asetus (uuden laukan suuntaan) 3) pohkeet (uuden laukan 'suuntaiset'). Normaalissa laukanvaihdossahan nämä tehdään kolmen askeleen aikana. Eka kerta meni Mustalla vähän plörinäksi, mutta sitten kun hokasi homman niin vaihtoi laukkaa jo puolipidätteestä, rasittavaa ennakointia siis. Katinka vaihtoi hyvin vasemmasta oikeaan, mutta ei kunnolla oikeasta vasempaan. Katinkalle tosin ei koskaan ole edes laukanvaihtoja opetettu, vaihtaa kyllä kavaletilla ja esteillä, mutta puomeilla ei niin hyvin. Mutta muutama superhieno vaihto oikeaan laukkaan.

Esteillä aloitettiin takapäädyssä ympyrällä ensin vasempaan kierrokseen. Tarkoitus hypätä pystyä pääty-ympyrällä ja jatkaa niin kauan että tulee hyvin (eli vasemmalla laukalla alas) ja sen jälkeen vaihtaa esteen päällä suuntaa ja laukkaa. Molemmat pääsi vaihtamaan jo toisella hypyllä suuntaa, koska eka hyppy meni hyvin. Sitten jatkettiin pääty-ympyrältä keskimmäiselle esteelle ja sieltä takaisin oikeassa laukassa päätyyn jossa taas laukanvaihto (eli hyppy -> vasemmassa laukassa pääty-ympyrä, hyppy ja laukanvaihto, hyppy ja kaarta oikealla, hyppy ja laukanvaihto). Sen jälkeen koko sarja eli keskimmäisellä vaihdettiin myös laukka ja jatkettiin toisessa päädyssä olevalle pystylle, mistä jatkettiin samassa laukassa takaisin keskimmäiselle, jolla taas laukanvaihto ja takaisin aloituspäädyn esteelle, jolla vaihto. Aloituspäädyn este oli sen verran kaukana päädystä, että pääty-ympyrän mahtui hyvin tekemään. Molemmat ponit teki vaihdot hienosti, vasta lopussa alkoi tulla 'virheitä' hevosten (ja ratsastajien) väsyessä.

Lopuksi laukassa taas päätyneliötä ja puomeja ja puomien jälkeen päädyn kautta keskimmäiselle esteelle (suorana) jossa Anne näytti kädellä kumpaan suuntaan esteeltä oli tarkoitus lähteä (eli kummalla laukalla alas). Tätä loppuharjoitusta tehtiin ilman jalustimia. Ja aika monta hyppyä tehtiinkin ennen kuin Anne oli tyytyväinen molempiin. Tämän takia reiteni ovat ihan tulessa (ja töissä juostujen yli 30 juoksurappusten takia). Loppuraviin sentään armahdettiin ja saatiin jalustimet eikä tarvinut keventää ilman jalustimia (en olisi varmaan pystynyt kävelemään muuten). Ponitkin olivat aika väsyneitä vaikka pidimme useamman kävelytauon. 2:lla hypätessä ei vain tule niin pitkiä hengähdystaukoja harjoitusten väliin kuin useamman ratsukon tunneilla. Musta oli jopa ihan hiessä (harvinaista). Samoin Katinka vaikka onkin klipattu.

kuva harjoituksesta

Sunnuntain olimme Hennan kanssa kahdestaan koulutunnilla, samoilla tutuilla poneilla. Jatkettiin edellisen viikon avoharjoittelua (Henna ei ole paljon avoa tehnyt). Kun Mustalla alkoi sujumaan käynnissä, aloimme pian tehdä siirtymiä käynti-ravi-käynti avon sisällä. Myös muutamat laukannostot avosta. Jälleen kerran oikea kierros oli paljon helpompi, mutta muutenkin meni jo enemmän 'rutiinilla' kuin edellisellä kerralla. Viimeinen laukannosto (vasempaan) oli todella hyvä! Musta oli tosi pehmeä ja rento sekä pysyi hyvin pyöreänä koko harjoituksen ajan. Ihan muutamassa siirtymässä meinasi nousta ylös ja jännittyä. Ronja oli taas edellisellä tunnilla Mustalla ja kuten aiemminkin todettu, on Musta Ronjan jäljiltä aina mukavan rento.

Katinka oli aluksi vänkyrä ja oli sitä mieltä, että tehkää ihan yksinänne avoa, mutta Annen vähän autettua ja neuvottua kädestä pitäen (kirjaimelliseti) alkoi Katinkakin taipua suorittamaan tehtävää. Ponihan siis osaa, mutta ei aina viitsisi..

Musta ja Katinka drinksulla sunnuntain treenien jälkeen.

Hyppelyä ja vähän muutakin

Yli esteiden

Tiistaina estetunti. Henna oli yhä kipeä, joten kolmistaan mentiin Titan ja Tuulin kanssa. Ratsuina tutut Musta (mulla), Roventa (Titta) ja Katinka (Tuuli). Harjoituksena eräänlainen rataharjoitus, jossa lähinnä harjoiteltiin käännä-suorista-eteen -tehtäviä ja hevosen jumppamista. Vaikka oli rataharjoitus, tarkoituksena oli mennä rauhallista tahtia (hevosen kuitenkin poljettava takaa hyvin) eikä ratatempoa.

Aloitettiin suoralla linjalla jossa okseri laskettiin alas 3 maapuomiksi ja suoran päässä pysty. Etäisyys jotain 21m, suunnilleen.. Tätä laukassa ja keskimmäinen nostettiin kavalettikorkeudelle (eli puomi-kavaletti-puomi). Muutaman kerran jälkeen keskimmäinen nostettiin pystyksi (50-60cm?) eli puomi-pysty-puomi ja linjan päässä pysty.
Sitten tultiin puomi-pysty-puomia, josta kaarre vasemmalle ja innareille (ristikot, etäisyys himpun alle 3m eli rauhassa piti tulla). Meinasi ekat kerrat mennä Mustalla ja Roventalla vähän pitkäksi tuo kaarre (tai eräänlainen kulmahan siinä ratsastetaan..). Katinkalla ei ongelmia, mutta se onkin niin pikkuinen että kerkeää kääntämään vaikka missä. Mustaa ja Roventaa piti kääntää jo vikan puomin päällä jos halusi hyvän linjan innareille. Sama myös toisesta suunnasta, mutta puomit nostettiin okseriksi.
Sen jälkeen toiselta okserilta kaarre pystylle ja kolmoissarjaa (pysty-okseri-pysty), jossa ensimmäinen väli yhdellä askeleella ja toinen kahdella. Kun kaikki oli hypätty näin yksittäisinä harjoitteina yhdisteltiin näitä radaksi. Esimerkiksi okseri -> innarit -> pysty ja okseri linjassa -> okseri -> pysty -> kolmoissarja. Tämä siis yksi variaatioista joita tehtiin. Viimeisessä radassa mentiin kolmoissarjaa toisesta suunnasta (eli 2 ja 1 askel), tähän joutui Mustaa jo ratsastamaan ratatemmossa, kun alkoi olla väsynyt eli ekalla kerralla meni 3:lla ja 2:lla askeleella, joista viimeiset oli aina pikkuaskelia. Mentiin sitten sarja putkeen muutaman kerran oikealla askelmäärällä, jotta tunne jää varmasti mieleen (siis oikea tunne).
Ihan viimeisenä vielä ilman jalustimia innarit muutaman kerran. Tämä olikin näillä näkymin viimeinen 1,5h valmennus tältä syksyltä. Jos kelit jatkuu hyvinä, saatetaan vielä muutama kerta mennä erikseen sovittavina ajankohtina.

tässä vielä kuva selventämään asiaa

Dino agilityssä

Dinon keskiviikko treenit ei olleet parhaat mahdolliset. Koiraan selvästi vaikutti 2 viikon tauko ja kesti hetken ennen kuin sai hommasta kiinni. Lisäksi vaikeutena oli putki (A:n alla), johon ei olisi ensimmäisen kerran jälkeen mielellään mennyt. Lopussa kyllä meni toisesta suunnasta sinne ilman ongelmia.

Harjoituksina oli erilaiset hyppy-pöytä-hyppy-kierto hyppy-hyppy -yhdistelmät (ja välissä oli sitä putkea ja rengastakin). Tietyssä kohtaa hallia teki hommat ihan ilman ongelmia, mutta ns. yleisöpäädyssä oli jotain epämiellyttävää koiran mielelestä. Renkaan hyppäsi muutaman kerran, mutta ei oikein halunnut tulla lähelle sitäkään. Myös A:lla oli hieman ihmeissään, puomi taas meni tosi hyvin.

Emilia kertoi Evelle, että viikonloppuna oli ollut ulkopuolisia käyttäjiä, joiden jäljiltä oli löytynyt mm. kakkaa putkesta yms. eli todennäköisesti Dinon mielestä osa hallin kohdista haisi oudolle. Tarkoitushan siis on, ettei koirat tekisi asioita sisälle, mutta jos vahinko käy, niin ne siivotaan hyvin (pesuaineita kyllä löytyy). Todella ikävää tulla treenaamaan ja löytää vaikka sieltä putken sisältä jätökset. Luulisi hajun jo kertovan treenaajille jos koiralta vahinko pääsee..

Jälleen kerran todettiin, että Dino lämpiää aika hitaasti (mutta varmasti) eli jos vielä tulee pitempiä kuin viikon taukoja, pitää aloittaa kontakteista tms. missä pääsee palkkaamaan heti ja muistuttamaan, että tämähän on ihan kiva juttu..

Dinon treenien vuoksi oli Mustalla taas vapaapäivä. Torstaina menin kevyesti puolisen tuntia kentällä venyttäen eteen-alas. Mustan mielestä Annen auto oli ihan väärässä paikassa (kentän vierellä) ja sitä piti välillä kuikuilla. Lisäksi valot heijastuivat muutamaan lätäkköön mitä kentällä oli ja sekin oli hieman outoa ponista. Eipä ollakaan sitten viime talven vielä valoja varsinaisesti tarvittu, nyt vaan meni ratsastus jo sen verran myöhäiseksi..

HIHS

Perjantaina töiden jälkeen suuntasimme Riinan auton nokan kohti Helsinkiä ja Hartwall Areenaa. Perjantain iltanäytökseen oli liput ja siellä myös istuttiin. Expoalue vaikutti pienemmältä kuin edellisinä vuosina eikä silmiin osunut hirveän hyviä tarjouksia. Mukaan tarttui kuitenkin Vudekan tietokirjasarjasta Ratsastajan istunta -teos (näitä ohuita läpysköitä) muiden samaan sarjaan kuuluvien rinnalle kotihyllyyn. Black Horsen ständiltä taas BE-vitamiinia, rakeista tällä kertaa. 3kg:n pönikkä kuulemma vastaa sitä litran nestemäistä, mitä tähän asti olen syöttänyt. Koska noille harrasteponeille ei tarvitse jättimäärää syöttää, pitäisi tämän kestää Mustalla ja Katinkalla koko talven. Käytössä varmasti toimivampi kun ei tarvitse pelätä jäätyykö vai ei ja helpompi annostellakin (nestemäistä olen aina lorauttanut 'sopivasti', kun ne mitta-mukit on niin rasittavia). Kuulemma myös maistuvampi kuin nestemäinen versio, vaikka kyllä noi ponit on sen nestemäisenkin imuroineet ilman ongelmia..

Itse kilpailuista piirtelin ratoja muistiin, näistä voi sitten joskus ottaa harjoitukseksi osasia. Tiet tosin oli melko haastavia, mutta ehkä me selvittäisiin niistä ristikko korkeudella..

Katsomossa istuessa ja tuijottaessa puolityhjää vastakkaista puolta, ei voi olla miettimättä, että eikö lipun myyynnistä tulisi kuitenkin enemmän rahaa jos laskettaisiin lippujen hintoja reiluhkosti ja saataisiin katsomot täyteen? Ainakin minun logiikalla tulee enemmän jos ottaa 100 ihmiseltä 2 euroa kuin kymmeneltä 10 euroa. Näin kärjistetysti.. samoin pisti mietityttämään kuinka kalliita myyjäpaikat oikein nykyään on, koska myyjiä oli vähemmän kuin on ennen ollut.. kaipa herrat on laskelmansa tehneet ja todenneet näin saavansa parhaimman tuoton.. ei sitä pieni ihminen vaan ymmärrä..

Oma suosikkini kyseinä iltana hypättävistä luokista oli Alankomaalainen Henrik van de Pol ja hänen ratsunsa (tai yksi ratsuistaan) tamma Chesterfield. Tuli ensimmäisessä luokassa 4. sijalle. Tamma näytti kivan kokoiselta (eli pienehköltä), ketterältä ja nopealta. Muutenkin kaikin puolin mukavalta ratsastaa. Lisäksi oli kauniin värinen (ruunivoikko, ehdoton lempivärini)!

Vitamiinipöntsä ->

Nakuponi

Katinkan klippaus

Tänään sain itsestäni sen verran irti, että klippasin Katinkan. Ehtii sitten karva kasvaa vähän takaisin ennen pakkasia. Poni osasi olla tosi rasittava ja liikkua aina väärään aikaan, tai väristellä ihoa tai nostaa jalkaa jne. vähän tuli epätasaista sinne tänne, joita ei niin siisteiksi enää jälkikäteen saanut. Mutta välttää tuo kotikäytössä.. Peppukuvion kyllä unohdin, pitää talvella sitten tehdä kun uudestaan klippaa (karva kasvaa takaisin niin jumalatonta vauhtia että pitää klipata 2-3 kertaa talven aikana).

Lisäksi ohjasajoin Katinkan, edellinen kerta on tainut olla joskus viime talvena.. Poni oli reipas ja vetreä. Oikeassa kierroksessa ei kyllä pystynyt asettumaan ulos, ainakaan omasta mielestään. Vasemmassa sentään joten kuten. Liikkui hyvin eteen ja oli aika rento ja pyöreä. Lisäksi tehtiin pohkeenväistöä molempiin suuntiin ravissa, tässä meni paremmin oikeaan..

Musta sai tyytyä irtojuoksutukseen, kun aika loppui kesken. Molempien vyöt on lisäksi kotona kuivumassa pesun jäljiltä, toivottavasti muistan ottaa huomenna mukaan, jotta päästään hyppäämään.

Pari kuvaa lopputuloksesta, kännykällä..

Karvan alta paljastui selästä valkoisia kohtia, pitää seurailla lisääntyykö noi talven aikana vai onko vanhoja jälkiä.. poni on vähän vinossa ja näyttää järkyn isopäiseltä.. ehkä se on parempi kuin isomahainen :D

Tälläinen määrä sitä irtosi, kasaan lakaistuna. Vertailukohtana vieressä on piikkisuka.