sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Hyppelyä ja vähän muutakin

Yli esteiden

Tiistaina estetunti. Henna oli yhä kipeä, joten kolmistaan mentiin Titan ja Tuulin kanssa. Ratsuina tutut Musta (mulla), Roventa (Titta) ja Katinka (Tuuli). Harjoituksena eräänlainen rataharjoitus, jossa lähinnä harjoiteltiin käännä-suorista-eteen -tehtäviä ja hevosen jumppamista. Vaikka oli rataharjoitus, tarkoituksena oli mennä rauhallista tahtia (hevosen kuitenkin poljettava takaa hyvin) eikä ratatempoa.

Aloitettiin suoralla linjalla jossa okseri laskettiin alas 3 maapuomiksi ja suoran päässä pysty. Etäisyys jotain 21m, suunnilleen.. Tätä laukassa ja keskimmäinen nostettiin kavalettikorkeudelle (eli puomi-kavaletti-puomi). Muutaman kerran jälkeen keskimmäinen nostettiin pystyksi (50-60cm?) eli puomi-pysty-puomi ja linjan päässä pysty.
Sitten tultiin puomi-pysty-puomia, josta kaarre vasemmalle ja innareille (ristikot, etäisyys himpun alle 3m eli rauhassa piti tulla). Meinasi ekat kerrat mennä Mustalla ja Roventalla vähän pitkäksi tuo kaarre (tai eräänlainen kulmahan siinä ratsastetaan..). Katinkalla ei ongelmia, mutta se onkin niin pikkuinen että kerkeää kääntämään vaikka missä. Mustaa ja Roventaa piti kääntää jo vikan puomin päällä jos halusi hyvän linjan innareille. Sama myös toisesta suunnasta, mutta puomit nostettiin okseriksi.
Sen jälkeen toiselta okserilta kaarre pystylle ja kolmoissarjaa (pysty-okseri-pysty), jossa ensimmäinen väli yhdellä askeleella ja toinen kahdella. Kun kaikki oli hypätty näin yksittäisinä harjoitteina yhdisteltiin näitä radaksi. Esimerkiksi okseri -> innarit -> pysty ja okseri linjassa -> okseri -> pysty -> kolmoissarja. Tämä siis yksi variaatioista joita tehtiin. Viimeisessä radassa mentiin kolmoissarjaa toisesta suunnasta (eli 2 ja 1 askel), tähän joutui Mustaa jo ratsastamaan ratatemmossa, kun alkoi olla väsynyt eli ekalla kerralla meni 3:lla ja 2:lla askeleella, joista viimeiset oli aina pikkuaskelia. Mentiin sitten sarja putkeen muutaman kerran oikealla askelmäärällä, jotta tunne jää varmasti mieleen (siis oikea tunne).
Ihan viimeisenä vielä ilman jalustimia innarit muutaman kerran. Tämä olikin näillä näkymin viimeinen 1,5h valmennus tältä syksyltä. Jos kelit jatkuu hyvinä, saatetaan vielä muutama kerta mennä erikseen sovittavina ajankohtina.
tässä vielä kuva selventämään asiaa



Dino agilityssä

Dinon keskiviikko treenit ei olleet parhaat mahdolliset. Koiraan selvästi vaikutti 2 viikon tauko ja kesti hetken ennen kuin sai hommasta kiinni. Lisäksi vaikeutena oli putki (A:n alla), johon ei olisi ensimmäisen kerran jälkeen mielellään mennyt. Lopussa kyllä meni toisesta suunnasta sinne ilman ongelmia.
Harjoituksina oli erilaiset hyppy-pöytä-hyppy-kierto hyppy-hyppy -yhdistelmät (ja välissä oli sitä putkea ja rengastakin). Tietyssä kohtaa hallia teki hommat ihan ilman ongelmia, mutta ns. yleisöpäädyssä oli jotain epämiellyttävää koiran mielelestä. Renkaan hyppäsi muutaman kerran, mutta ei oikein halunnut tulla lähelle sitäkään. Myös A:lla oli hieman ihmeissään, puomi taas meni tosi hyvin.
Emilia kertoi Evelle, että viikonloppuna oli ollut ulkopuolisia käyttäjiä, joiden jäljiltä oli löytynyt mm. kakkaa putkesta yms. eli todennäköisesti Dinon mielestä osa hallin kohdista haisi oudolle. Tarkoitushan siis on, ettei koirat tekisi asioita sisälle, mutta jos vahinko käy, niin ne siivotaan hyvin (pesuaineita kyllä löytyy). Todella ikävää tulla treenaamaan ja löytää vaikka sieltä putken sisältä jätökset. Luulisi hajun jo kertovan treenaajille jos koiralta vahinko pääsee..
Jälleen kerran todettiin, että Dino lämpiää aika hitaasti (mutta varmasti) eli jos vielä tulee pitempiä kuin viikon taukoja, pitää aloittaa kontakteista tms. missä pääsee palkkaamaan heti ja muistuttamaan, että tämähän on ihan kiva juttu..

Dinon treenien vuoksi oli Mustalla taas vapaapäivä. Torstaina menin kevyesti puolisen tuntia kentällä venyttäen eteen-alas. Mustan mielestä Annen auto oli ihan väärässä paikassa (kentän vierellä) ja sitä piti välillä kuikuilla. Lisäksi valot heijastuivat muutamaan lätäkköön mitä kentällä oli ja sekin oli hieman outoa ponista. Eipä ollakaan sitten viime talven vielä valoja varsinaisesti tarvittu, nyt vaan meni ratsastus jo sen verran myöhäiseksi..


HIHS

Perjantaina töiden jälkeen suuntasimme Riinan auton nokan kohti Helsinkiä ja Hartwall Areenaa. Perjantain iltanäytökseen oli liput ja siellä myös istuttiin. Expoalue vaikutti pienemmältä kuin edellisinä vuosina eikä silmiin osunut hirveän hyviä tarjouksia. Mukaan tarttui kuitenkin Vudekan tietokirjasarjasta Ratsastajan istunta -teos (näitä ohuita läpysköitä) muiden samaan sarjaan kuuluvien rinnalle kotihyllyyn. Black Horsen ständiltä taas BE-vitamiinia, rakeista tällä kertaa. 3kg:n pönikkä kuulemma vastaa sitä litran nestemäistä, mitä tähän asti olen syöttänyt. Koska noille harrasteponeille ei tarvitse jättimäärää syöttää, pitäisi tämän kestää Mustalla ja Katinkalla koko talven. Käytössä varmasti toimivampi kun ei tarvitse pelätä jäätyykö vai ei ja helpompi annostellakin (nestemäistä olen aina lorauttanut 'sopivasti', kun ne mitta-mukit on niin rasittavia). Kuulemma myös maistuvampi kuin nestemäinen versio, vaikka kyllä noi ponit on sen nestemäisenkin imuroineet ilman ongelmia..
Itse kilpailuista piirtelin ratoja muistiin, näistä voi sitten joskus ottaa harjoitukseksi osasia. Tiet tosin oli melko haastavia, mutta ehkä me selvittäisiin niistä ristikko korkeudella..
Katsomossa istuessa ja tuijottaessa puolityhjää vastakkaista puolta, ei voi olla miettimättä, että eikö lipun myyynnistä tulisi kuitenkin enemmän rahaa jos laskettaisiin lippujen hintoja reiluhkosti ja saataisiin katsomot täyteen? Ainakin minun logiikalla tulee enemmän jos ottaa 100 ihmiseltä 2 euroa kuin kymmeneltä 10 euroa. Näin kärjistetysti.. samoin pisti mietityttämään kuinka kalliita myyjäpaikat oikein nykyään on, koska myyjiä oli vähemmän kuin on ennen ollut.. kaipa herrat on laskelmansa tehneet ja todenneet näin saavansa parhaimman tuoton.. ei sitä pieni ihminen vaan ymmärrä..
Oma suosikkini kyseinä iltana hypättävistä luokista oli Alankomaalainen Henrik van de Pol ja hänen ratsunsa (tai yksi ratsuistaan) tamma Chesterfield. Tuli ensimmäisessä luokassa 4. sijalle. Tamma näytti kivan kokoiselta (eli pienehköltä), ketterältä ja nopealta. Muutenkin kaikin puolin mukavalta ratsastaa. Lisäksi oli kauniin värinen (ruunivoikko, ehdoton lempivärini)!




Vitamiinipöntsä ->

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rohkeasti vaan!