Kultaa ja Kunniaa

Tai jotain sinne päin..

Viikonloppu meni mun osaltani vähän sairastellessa, joten Mustakin sai ansaitsemaansa (?) vapaata. Lauantaina juoksutin, vähän myös kavalettien yli. Sunnuntain sai kokonaan vapaata, koska itse olin Takkulassa kannustamassa Katinkaa ja Roventaa sekä Dinon kanssa Korkeavireen hallilla epiksissä, missä Dino debytoi agilityurallaan.

Sunnuntai alkoi siis aamulla aikaisin ponien puunauksella ja lastauksella autoon. Taas tuli todettua uusi idea Katinkan lastaukseen: pitkä naru (liina) etupuomin kautta omaan käteen, niin että itse jää auton ulkopuolelle ja kas, poni kävelee lähes suoraan koppiin. Ilmeisesti koppi on siis liian ahdistava myös silloin kun siellä on ihminen. No mikäs siinä, kyllä se mulle sopii että seison ulkopuolella jos se ponille kerran on parempi. Sama toimi erinomaisesti myös Takkulassa. Kisat alkoi yhdeksältä ja Henna oli ekana lähtövuorossa. Rataa pääsi tosin vasta kävelemään 20 vaille, joten verkka meinasi jäädä lyhyeksi. Taluttelin ja ravuuttelin sitten ponia lämpimäksi, niin Henna pääsi suoraan laukkaamaan ja ottamaa pari verkkahyppyä (tämänkin kerkesi tekemään vain toiseen suuntaan). Rata oli kohtalaisen lyhyt (A.2.0 arvostelu eli ei uusintaa) ja ponikin lämpeni ensimmäisen radan jälkeen. Henna lähti myös toisessa luokassa ensimmäisenä (kun oli ainoa pikkuponi, loput isoja poneja ja hevosia. Sarjavälitasoitusten vuoksi menee pikkuponit ekana) ja olimme juuri päässeet verkka-alueelle kun tulokset kuulutettiin. Ilman yllätystä Anne ja Roventa voittivat, mutta hyvä ettei ratsastaja pudonnut innosta kun kuulutettiin Hennan ja Katinkan päässeen 5. sijalle ja palkinnoille! Eli kipin kapin palkittavaksi ja vasta sen jälkeen verkkaamaan. Ponikin sai innostusta kunniakierroksella kun pääsi pinkomaan isompiensa perään.
Toisessa luokassa tuli yksi kielto. Poni selvästi vähän yllättyi puomista laatikoiden yläpuolella eikä sitten todennut voivansa sitä heti hypätä. Yliaika toi muutamia virhepisteitä lisää, joten palkinnoille ei ollut asiaa. Muuten toinenkin rata meni oikein nätisti ja ponillakin oli hyvin vielä virtaa. Anne ja Roventa voittivat myös toisen luokan. Ensi vuodeksi Anne lupasi maksaa Roventalle alueluvat, niin pääsee kisaamaan 90cm luokkiakin. Nyt oli siis 60/70cm ja 80cm. Kuvia lisäilen myöhemmin, tosin löytyy niitä netistäkin (mm. jx-foto ja viimeinen.net).

Kikka ja Evekin käväisi Takkulassa, joten Dino lähti jo heidän mukanaan hallille. Mikä olikin hyvä juttu, koska itse kerkesin sinne vasta yhdentoista jälkeen enkä edes kerennyt näkemään Dinon ihka ensimmäistä agilitykisaa (junnuluokka, 8 estettä, putkia ja hyppyjä ilman rimoja). 0-tulos tuli, mutta ajassa ei hurraamista, Dino oli hokannut vasta puolessa välissä rataa, että tämähän on muuten tätä agilityä ja saanut silloin vauhtia itseensä. Tulipahan todettua että homma toimii vaikka en ole paikallakaan, mikä tietenkin auttaa tulevaisuuden kisoihin osallistumista vaikka en itse paikalle pääsisikään. Makkaransyöntikisaakaan Dino ei voittanut vaikka aikansa johtikin. En olisi uskonut Dinoa niin nopeaksi herkkujen syöjäksi, yleensä se tyytyy nautiskelemaan niitä hitaanlaisesti. Tuli myös shoppailtua Dinolle talveksi Pompan toppatakki, suomalaista laatua!

Tiistain estetunnin harjoituksena oli tasapaino elikkäs hyppäsimme ilman käsiä, silmät kiinni, palloa 'heitellen', ilman jalustima ja ilman käsiä yms.
Eli rakensimme kujan johon laitettiin 3 ristikkoa n. 6 metrin väleillä. Aluksi mentiin puomeina ravilla ja laukalla jotta kaikki tottuvat kujaan. Sitten testikierros ihan normaalisti jotta nähdään sopivatko välit kaikille. Ihme kyllä, mitään ei tarvinut muuttaa vaan kaikki sopi väleihin. Sitten ohjat vähän kiinni satulaan (kauhukahvaan tai huopaan tms.), jotta ei tipu maahan ja menoksi! Ekalla kerralla Musta meinasi ruveta pukittelemaan kujan jälkeen, mutta kerkesin napata sen verran ohjasta kiinni, ettei saanut päätään ihan alas, joten jätti ne elkeet sikseen (onneksi). Menin siis Mustalla, Henna oli Kitimalla, Titta Roventalla, Tuuli Katinkalla ja Pauliina Beetulla. Oli oikein hauska tunti ja laulu raikasi (kirjaimellisesti) vaikka ei ainakaan allekirjoittaneen kohdalla niin sävelpuhtaasti ja kauniisti kuin olisi voinut toivoa. Lopuksi Anne vielä nosti viimeisen ristikon lähes tappiin Roventalle, Mustalle ja Kitimalle, joten tuli hypättyä ysikymppiäkin ilman kätösiä. Se täytyy kyllä sanoa, että oma tasapainoni ja istuntani esteillä on kehittynyt hurjasti siitä, kun olen tälläistä viimeksi tehnyt ja se oli todella mukava huomata! Tästä tunnista ei (luojan kiitos) ole yhtään kuvia.. vaikka voishan se olla hauska katsella kuvia joissa porukka menee kädet liehuen ties missä (sivuilla, ylhäällä, selän takana, niskan takana yms.)