Voittajan on helppo hymyillä

tai jotain muuta yhtä pateettista

Tänään oli tallin estekisat, osallistujina lähinnä tallin ratsastajia ja hevosia, sekä muutama ratsukko 'naapurista'. Kevään ekat kisat, niin luokkina ristikkoluokka, 60-70cm ja 80cm. Itse menin Mustalla kaksi viimeistä. Arvostelu A.2.0 eli ei uusintaa/toista vaihetta, vaan piti mennä reippaasti koko homma. Koska ekat ratsukot jo ristikkoluokassa veti melkoista vauhtia, niin kaasua oli itsekin pakko painaa ja oikaista kaikki mahdolliset kohdat tietenkin. Näillä avaimilla päästiin voittoon molemmissa luokissa. Ekalla radalla vauhtia oli ehkä himpun liikaa, tultiin monelle esteelle ihan juureen ja tuli sellaisia pysähdyspomppuja (siis rytmi ei säilynyt tasaisena). Poni kuitenkin kääntyi ongelmitta ja liikkui kivasti. Sade ja muutamat lätäkötkään eivät haitanneet. Kasikympissä rytmi säilyi parempana, mutta itse olin vähän jännittynyt (käsi ei ollut ihan rento) ja kolmosella jäin jälkeen. Seiskan kolautti (kun olin aavistuksen kädellä kiinni), mutta ei pudonnut, joten nollarata siitäkin. Tiukat tiet tein siellä missä mahdollista eli kakkoselle käänsin nelosen edestä, samoin seiskalle. Kolmoselle käänsin ihan vitosen takaa. Kasikympissä tein kolmoselle aavistuksen pidemmän tien ja vauhti oli aavistuksen rauhallisempi. Ajat kuitenkin melkein samat (46,73 ja 48,48).
Katinka liikkui todella kivasti eteen sekä Tuulilla että Hennalla. Hennalla tuli 60-70 luokassa harmillinen pudotus tokavikalla esteellä, ajan perusteella olisi ollut toinen.

Ratapiirros

Kisojen jälkeen vähän ruohon syöttelyä ja savet jalkoihin. Jalka oli muuten aamulla ihan normaali vaikka oli yön ollut sisällä, ota tosta nyt sitten selvää.. Katinka meni vielä alkeisköpsy tunnille (käynti-ravi) kisojen jälkeen. Nyt pitäisi vissiin alkaa suunnittelemaan niitä ensi sunnuntain koulukisoja (tai opettelemaan pikku hiljaa ratoja..)

Piti ottaa ruusuke-kuva, vaikka poni ihan märkä.. parempaa en saanut, kun kännykän akku loppui..

Pienensin sitten vissiin liikaa tätä kuvaa, taitaa olla 60-70 luokasta. Kuvan otti Mimmi Suntela Veera Teräväisen kameralla, kiitos molemmille kuvista!

Kuvissa nuo esteet näyttää surkean pienille, mutta hypätessä ne ei tunnu siltä.. tai tuo 60-70cm menee helposti, mutta 80cm alkaa jo vähän jänskättää. Olen kyllä ylpeä itsestäni, että talven hyppytauon jälkeen selviän hengissä ja ilman paniikkia 80cm radasta, joita en ole muutenkaan järin hyppinyt. Ja vielä tiukoilla teillä.. nyt kun vielä löytyy se rentouskin, niin ponikin alkaa esittää parastaan!

Treeniviikko

Kisojen alla..

Maanantai oli suunnitellusti vapaa ja olikin mukava nukkua kunnon päikkärit ja käydä vaan koiran kanssa köpsyttelemässä ja painua taas nukkumaan.. alkaa nää puol neljän aamuherätykset jo vähän tuntua (normaalisti herään n. viiden aikaan).
Tiistain Dinon treenit peruuntui (taas), mutta perjantaina ois instituutilla epikset, joihin voitais mennä 'treenaamaan'. Töiden jälkeen kurvasin Horzeen ja ostin Mustan satulaan uudet jalustinkumit. Vanhat olikin jo ihan sileiksi kuluneet ja melko liukkaat. Kerkesin ajoissa tallille laittelemaan Mustaa kuntoon ekalle tunnille (peruskoulu). En tosin muistanut vaihtaa niitä jalustinkumeja, enkä ottaa edes mukaan kentälle kun menimme raahaamaan esteet. Tytöt sitten haki uudet alkukäyntien aikana ja vaihdoin ne selässä istuen, meneehän se niinkin. Tällä kertaa meitä oli poikkeuksellisesti neljä (Tuulia-Roventa, Henna-Katinka, minä-Musta ja Essi-Kitima). Ravissa ympyröitä verkaksi, laukassa pitkät sivut eteen ratsastusta ja päädyissä kokoaminen ympyrällä. Musta vastasi pohkeeseen ihan kivasti, vaikka Anne tuntuikin vaativan vielä enemmän vauhtia.. Verkkahypyiksi hypättiin kaikki esteet kertaalleen yksittäin. Sarja tultiin Mustan kanssa ensin neljällä, mutta jäi melko ahtaaksi ja kun esteitä himpun nostettiin, niin kolme oli aika sujuva jos vaan tultiin sisään normaalilla hypyllä (eikä millään minipienellä). Vinoeste oli aika mielenkiintoinen; alin puomi oli suorassa ja lähellä maata, kaksi seuraavaa reilusti vinossa (niin, että toinen pää korkeampi). Kun estettä vielä nostettiin jäi alimman ja ylempien puomien väliin isohko aukko, niin koko este näytti ihan hassulta. Se olikin eräänlainen köyhän miehen viuhkaeste. Musta ei sanonut portista mitään, Katinka yritti sille ekalla kerralla vähän junnailla, mutta Henna jo tietää ettei se sitä enää oikeasti pelkää ja käski ponin vaan reippaasti yli. Kun kaikki oli käyty läpi yksitellen, tehtiin pari erilaista rataharjoitusta (linja - halkaisijat - linja -tyyppisesti). Lopuksi saatiin vinkkejä miten kisoissa nimenomaan pitää itse kunkin meistä ratsastaa. Meillä oli tällä kertaa Mustan kanssa sopiva tempo eli kisoissa ei saa ruveta hannailemaan. Ja mun kädet pitäis taas saada rentoutumaan. Viimeiset radat oli kisakorkeutta eli mulle ja Hennalle n. 80cm (osa vähän vajaa). Ehkä mä selviän hengissä..

about näin ne esteet oli

Keskiviikkona kouluvalmennuksessa tehtiin pohkeenväistöjä. Musta juoksi ensin alkeistunnin pohjalle ja oli siis sopivasti verkattu. Pohkeenväistöt aloitettiin ihan käynnistä pitkän sivun alusta väistöä keskelle, jossa suoristus ja väistö takaisin uralle. Mustan kanssa aloitettiin hitaasta väistöstä, jota piti pikkuhiljaa kasvattaa isommaksi (ja loivana piti mennä). Musta väistää ihan kivasti, mutta tarkoitus olisi saada sille vähän enemmän liikettä (ja irtonaisuutta) johtavaan etujalkaan ja näin laadukkuutta väistöön. Pikku hiljaa sitä pituutta askeleeseen löytyikin ja poni pysyi mukavan rentona (avoin muoto - ei liian paketissa siis) ja pyöreänä. Pikku hiljaa siirryttiin ensin uralle palaavassa väistössä raviin ja sen jälkeen molemmat väistöt ravissa. Raviväistössä oikealle Mustalla tuppasi takapää menemään edelle ja korjauksista tuntui että koko poni meni ihan mutkalle. Laukassa muut tekivät laukka volttia pitkälle sivulle, minä pohkeenväistöllä keskelle kenttää, josta vastalaukka kaarteella takaisin uralle (vaihtoehtona oli suoristuksesta laukanvaihto, mutta jätin sen nyt kokeilematta). Oikeaan laukkaväistö oli tosi helppo, vasempaan joutui vähän 'puskemaan', jotta lähti väistämään ja oli selkeästi hankalampaa. Vastalaukat meni nätisti ja ongelmitta. Loppuvenytykset isoilla ympyröillä eteen-alas. Alkutunnista Musta oli vähän jännittynyt, mutta tosi kivasti rentoutui väistöissä ja sain ratsastettua lähes koko ajana pitkässä muodossa (Musta menee helposti turhan pakettiin silloinkin kuin ei ole tarkoitus) eli sopivan rentouttava ja irroittava harjoitus edellispäivän estetreenien jälkeen.

Torstaina kävin Mustalla kevyen (n. puoli tuntia) maaston (kokeiltiin muutamaa pienti kaatunutta puunrunkoa ylittää) ja sen jälkeen meni perustunnille. Maastossa oli perinteiseen tapaan vauhdikas (varsinkin kotiin päin ja laukassa). Vasemmassa etusessa oli jostain syystä tunnin jälkeen enemmän nestettä kuin ennen tuntia, joten laitoin jäägeelit molempiin etusiin. Dino ei tälle reissulle päässyt mukaan, kun menin lyhyempää reittiä ja se menee lähellä isoa tietä.

Perjantaina Musta meni perustunnille ja me Dinon kanssa lähdettiin epiksiin. Eka rata meni vähän koheltamiseksi Dinolla (joo, varmaan ois pitänyt yrittää päästä tiistaina niihin treeneihin) ja toisella radalla oli vähän väsyneen oloinen, mutta jaksoi keskittyä, teki hyvät kontaktit ja pysyi muutenkin hanskassa. Kepit jätettiin vielä väliin ja jostain syystä Dino ei instituutin renkaasta oikein tykkää, mutta.. Tuomari on tuolla aina mukava ja auttaa tarvittaessa jos koirakolla on radalla ongelmia (esim. Dinoa auttoi tuolla renkaalla, jotta sai onnistuneen suorituksen ja koiralle varmuutta). Sen jälkeen suunnattiin takaisin tallille, jossa oli huomisen kisaradan rakennus kovassa käynnissä. Heitin Mustalle kanget, kun muuten olisi keskittyminen ollut tasan nolla kun olisi vain haaveillut esteistä. Ratsastin puolisen tuntia ympyröillä apuja läpi (eli että kääntyy ja taipuu sekä liikkuu pohkeesta hyvin eteen). Jalka oli mukavasti laskenut jo ekan tunnin jälkeen (tai pitäisi sanoa kuivunut kun nesteilee vähän) ja oli ok ratsastuksen jälkeen. Laitoin kuitenkin vielä linimentit etusiin ja Musta sai jäädä yöksi sisään (tosin se saattaa olla jalan kannalta huono vaihtoehto, mutta sen näkee aamulla). En vaan ymmärrä mikä tuossa jalassa on, kun mitään ei näy ulospäin, hevonen ei onnu eikä ole epäpuhdas ja liikkuu mielellään. Laskee liikutuksessa (poikkeuksena se torstai, oliko liikutusta siis liian vähän??) eikä ole edes vapaapäivien jälkeen ollut enempää nesteisempi kuin muutenkaan. Hulluksihan tässä kohta tulee ja rasittavaa tuo pintelöintikin. Mutta koska pintelit selvästi auttaa (hypätessä meillä tosin on suojat), niin sen takia jaksan niitä pinteleitä sinne kinttuihin kääriä. Musta onneksi malttaa seistä paikoillaan (Katinkan kanssa tuo jokapäiväinen pintelöinti olisi melko tuskallista, kun se ei yleensä niitä kinttusiaan malta paikoillaan pitää). Huomenna kisojen jälkeen kylmään kyllä ihan letkulla ja laitan savet.

Dino ja neljäs karvakorvani Danae. Kissa on kyllä oikeasti himpun Dinoa pienempi, mutta on sen verran lähempänä kameraa, että näyttää isommalta.

Maastoon!

Pitkästä aikaa..

Lauantaina ratsastin Mustan kevyesti, mutta perusteellisesti tunnin jälkeen, jossa Ronja meni Mustalla. Seuraavan tunnin tuntilaiset tosin raahaili esteitä paikoilleen, joten Mustan keskittyminen ei ollut ihan parasta (tuntien välissä oli n. tunnin tauko). Perus ympyröiden jälkeen lähdin jälleen koettamaan halkaisijoita (koko-rata-leikkaa) vähän reippaammassa ravissa ja laukassa. Laukassa vielä tarkoitus, että Musta ei automaattisesti lähtisi vaihtamaan laukkaa uralle tultaessa vaan malttaisi siirtyä nätisti raviin. Linjat pysyi aika mukavasti, se julmettu pohkeen päälle painaminen on siis vihdoin saatu halkaisijoillakin kuriin. Ravissa askel jo hieman piteni, mutta enemmän se oli tempon lisäystä. Vasemmassa laukassa pyrkii vielä tulemaan kiihdytys ja ennakoi laukanvaihtoa jos ei ole skarppina. Vaihtaakin mielellään vasemmasta oikeaan tuon laukan. Aluksi tein muutaman pätkän pohkeenväistöä keskihalkaisijalta uralle. Tunnilla harjoittelivat pohkeenväistöjä ja vaikka Ronja saikin Mustan väistämään pätkiä, niin käyn mielelläni samoja asioita vähän läpi, mitä tunnilla on tehty, jotta asioiden oikeanlainen tekeminen jäisi Mustalle päällimmäiseksi mieleen. Varsinkin nyt, kun pohkeenväistöt alkaa sujua mukavan rentona ja pyöreänä. Lopuksi keskihalkaisijalla muutamat avot käynnissä, lähinnä jotta mulle tulee varmempi tuntuma homman tekemiseen ja sopivaan taivutukseen (ponilla menee niin helposti liikaa). Puunasin ja rasvasin vielä Mustan satulan, omat kengät kyllä unohdin.. Tarvisi uudet jalustinkumit hommata, alkaa olla turhan sileät ja jos on hiekkaa kengän pohjissa niin luistaa kivasti..

kivasti vielä tuota talvikarvaa kyljillä

Tänään tunti olikin poikkeuksellisesti jo melko aamusta vaikka sunnuntain tunnit alkaa yleensä yhden aikaan. Eli tulin tallille, niin Mustaa oltiin juuri purkamassa. Sanoin sitten ratsastajalle, että älä turhaan ota suojia pois (oli ollut puomi/ristikko tunnilla), koska lähden maastoon. Satula oli keritty jo riisua, mutta äkkiähän sen takaisin sai.. Oli tarkoitus alunperin lähteä maastoilemaan lauantaina, mutta sateiden takia (märkä maa) päätin siirtää maastoilun sunnuntaille. Otin Dinon mukaan ja varmuuden vuoksi vein Maisajärvelle asti hihnassa, jotta ei metsäpolulla saa päähänsä lähteä viipottamaan takaisin tallille (kuten syksyllä). Musta oli aluksi vähän nihkeä, laukassa vähän piristyi ja takaisin päin tultiin sellaista kyytiä että paikat aukeni hyvin. Laukan jälkeen (kun sen vihdoin sai alas) esitti sellaista ravia että jos sen saisi ulos kentälläkin olisin onnesta soikea. Vähän tuossa ravissa vielä levittää takaa kun on tottumaton tuollaiseen liikkeeseen ja kantamaan itseään siinä, mutta se etusten liikkuvuus! Eipähän ole ainakaan lavat jumissa.. Dino oli juoksemisesta ihan innoissaan ja meidän käyntien aikana kerkisi koluta mettän reunat ja juosta tietä edestakaisin monta kertaa. Vajaa puolitoista tuntia paineltiin menemään (suurin osa kyllä käyntiä, muutamat pitkät laukkapätkät ja pari ravi pätkää). Loppu ajan Dino lepäilikin tyytyväisenä satlarin sohvalla. Jalkoihin laitoin linimentit, en viitsinyt savia sotkea, kun todennäköisesti en itse kerkeä niitä harjaamaan puhtaaksi vaan tulen estevalkkuun suoraan Dinon treeneistä ja Musta kaiketi menee edeltävälle tunnille.

Mustan ens viikon suunnitelmat näyttääkin (alustavasti) tältä, tallin kisoja silmällä pitäen:

ma vapaa (kaikilla, sekä poneilla että minulla.. paitsi töihin on kyllä mentävä :/ )
ti estevalkku (ja mahdollisesti tunti ennen sitä)
ke kouluvalkku ja alkeistunti ennen sitä (todennäköisesti)
to 1-2h ja maasto
pe kevyt, mutta perusteellinen läpiratsastus (ehkä 1-2h)

Dino maastoilemassa, ponin selästä kuvattu

Avoja ja loivaa kaarretta

Koulu- ja estevalkku, vk 18

Keskiviikon kouluvalkussa verkattiin isoilla ympyröillä käynnissä ja ravissa. Sen jälkeen lähdettiin työstämäään hevosia avossa. Pitkillä sivuilla avoa alkupätkä ja loppu kevyttä ravia, sama taas toisella. Mustan kanssa homma alkoi sujumaan kun siirryttiin aidan vierestä pois. Musta kun 'nojaa' aitaa vasten ulkokyljellä eikä ole rehellisesti sisäpohkeen ympärillä. Kun tein pari metriä uran sisäpuolella, sujui homma todella paljon paremmin. Anne joskus aikoinaan sanoikin, ettei Mustalla pitäisi tehdä avoja aidan vieressä vaan keskihalkaisijalla tms. Kun käynnissä sujui tasaisesti ja rennosti, tein siirtymiä raviin ja vasemmalle pari siirtymää laukkaankin. Henna (Epronilla) ja Milla (Kitimalla) tekivät lähinnä käynnissä (muutamat siirtymät raviin), kun eivät ole liiemmälti avoa tehneet. Lopputunnista vielä vähän laukkatyöskentelyä. Laukassa kokorataleikkaalle (tai puolirataleikkaalle), vähän ennen aitaa käännettiin pieni voltti (myötälaukassa) ja jatkettiinkin takaisin sen pitkän sivun loppuun miltä aloitettiin. Tämä muutamaan kertaan molempiin suuntiin. Oikeassa meni ihan ok, vasemmassa Musta pisti turbovaihdetta silmään ja suuntasi kohti kulmaa aikeenaan vaihtaa laukka. Kyllähän se voltille kääntyi ja kokosi hyvin siinä, mutta ei se niin nättiä (tai helppoa) ollut.

Kuva selvennykseksi

Ennen kouluvalmennusta käytiin köpsimässä alkeistuntilaisten kanssa maastossa lähes tunti ja saatin omatkin lihakset lämpimäksi (kun juosta kipitettiin siellä heppojen vierellä, lenkkarit olis ollu kova sana). Musta meni alkeistunnilla, niin sai hyvän alkuverkan samalla. Tuntilaiset meni lopuksi vielä kentälle ottamaan muutaman laukannoston ja me Hennan kanssa laitettiin Epron vauhdilla kuntoon.

Torstaina Musta meni alkeistunnin ja normitunnin. Oli sen jälkeen jotenkin väsyneen oloinen, joten ratsastin vain pikaisesti avut läpi ja venytin eteen-alas laukassa ja ravissa. Yöksi oli luvattu sateisempaa, joten sai jäädä sisään (tosin yöllä ei kylläkään satanut..)

Perjantaina tulin aikaisin tallille, ajatuksena Mustan kunnollinen harjaus. Jäinkin sitten rauhoittelemaan Vürstia kengitykseen, Tuulia ja Henna tuli siinä samalla ja lähtivät laittamaan esteitä. Menin lopuksi auttamaan ja saatiinkin sellaisia kaarteita aikaiseksi, että ratsastaessa kyllä huomasi mitä oli tullut rakennettua. Katsoin kyllä, että esteeltä pääsisi hyvin toiselle, mutta myöhemmin vielä siirrettiin yhtä estettä lähemmäs, jolloin kaarteesta tuli melko haastava. Ei sitä toista jaksettu enää siirtää meinaan. Harjaus aikaa jäi turhan vähän, joten vauhdilla laitettiin ponit kuntoon ja lähdettiin verkkaamaan. Alkuverkaksi ravilla koko-rata-leikkailla olevia esteitä puomeina, sen jälkeen pitkällä sivulla oleva pysty (puomina) ja siitä kaarre koko-rata-leikkaa puomille. Sitten vielä laukassa muutamaan kertaan. Mustaa oli aluksi taas hankala saada suoristumaan kokonaan, mutta pikku hiljaa parani. Ensin hyppäsimme ristikoina suoran linjan (6 laukkaa), johon mulla ja Mustalla meinasi tulla aina pikkuaskel ennen okseria. Sen jälkeen koko-rata-leikkaa -ristikot yksittäin ja lopulta linjana pystyltä koko-rata-leikkaa ristikolle ja päinvastoin. Kun linjat alkoi pikkuhiljaa löytyä (välillä oli ihan työn ja tuskan takana) hypättiin pieniä 'ratoja' erilaisina muunnelmina (esim. pysty-ristikko-okseri-pysty jne). Lopuksi tultiin mielestämme vaikein linja uudestaan, minulle se oli okseri-ristikko, jonka jouduin pari kertaa ottamaan uusiksi ennen kuin Anne oli tyytyväinen. Sitten vielä ilman jalustimia ristikko (tai mun tapauksessa okseri-ristikko -linja). Edellispäivän väsymyksestä ei ollut tietoakaan, vaan poni oli innoissaan päästessään hyppäämään. Pikku hiljaa ristikot ja muut nousi n. 60-70cm.

Anne vähän naureskeli, että ittepähän rakensitte niin hankalat linjat, varsinkin näin kevään tokalle valkkukerralle. Mutta hengissä selvittiin kaikki ja tosi hyviäkin pätkiä tuli. Tykättiin kyllä kaikki, kun oli kunnolla haastetta. Musta jäi vielä puomi-tunnille valkun jälkeen, jonka jälkeen laitoin taas savet etusiin.

Kuva harjoituksesta

Päivittelyä

Siis blogin saattamista ajantasalle

Lauantaina  aamulla käytiin Messilässä estekisoissa (Henna ja Katinka, Anne ja Foriola). Hennalla ja Katinkalla tuli yksi kielto (Katinka oli melko väsyneen oloinen) ja Annella ja Foriolalla yksi pudotus perusradalla. Kotiin päästiin siis tosi nopeasti. Paikalla oltiin n. 20 vaille yhdeksän ja kotimatkalla jo puoli kymmenen jälkeen. Matkalla käytiin nappaamassa Hesestä sapuskaa mukaan ja kiirehdittiin tallille. Vepsille tuli katsoja aamupäivästä ja minä sitten esitin ensin mitä poni osaa (tai miten se liikkuu). Olikin peräti kolmas kerta kyseisen ponin selässä.

Päivällä olin Mustalla tunnilla ja teimme eräänlaisia kontrolliharjoituksia puomeilla. Pitkän sivun vierässä kaksi puomia (joku reilu 20m etäisyys) ja niiden väliin ensin ravista käyntisiirtymiä ja sitten laukasta. Tarvittaessa voltti laukassa ennen käyntiin siirtymää. Musta oli aluksi ihan hulivili, mutta lopuksi tosi hyvä ja tuli pehmeästi pidätteistä läpi. On vähän turhan innoissaan vielä puomeista ja esteistä, tai siis hyvähän se on, että on innoissaan. Oli ponitunti, kun meidän lisäksi oli vain Roventa ja Epron. Alkuverkkana taivuteltiin yliasetuksilla ympyröillä.

Illemmalla vielä esittelin Vepsin seuraavalle ostajaehdokkaalle ja ilmeisen hyvin, kun Vepsi heille lähti. Sunnuntai-aamuna käytiin Annen kanssa viemässä Veps uuteen kotiin ja sai siellä heti oman pienen perskärpäsen vuotiaasta tinkeri-oripojasta. Tuo varsuli oli ylen ihastunut Vepsiin, eikä Vepskään näyttänyt panevan pahakseen pientä seuralaista. Taas kiirellä takaisin tallille (mäkkärin kautta, Annen kanssa reissatessa on omat vaaransa..) ja ponit vauhdilla kuntoon. Musta meni kevyellä alkeistunnilla ja ratsastin itse sen jälkeen. Tarkoitus oli mennä vain nopeasti, mutta vääntäessä hurahtikin lähemmäs puolitoista tuntia.
Aluksi kokeilin halkaisijoita ja vähän ravin ja laukan pidennystä, mutta poni karkasi linjoilta koko ajan niin pahasti, että päätin vaihtaa suunnitelmaa ja ratsastaa pohkeet läpi kunnolla ympyrällä. Ensin paljon käynnissä kunnolla rennoksi ja pyöreäksi, sitten siirtymiä raviin. Aina pieni pätkä ravia, niin että pysyi kunnolla rentona ja pyöreänä. Suukin alkoi vihdoin tuntua taas normaalille raspauksen jälkeen (ei se pahalta ole aiemminkaan tuntunut, mutta jotenkin 'vieraalle'). Kun ravissa sujui hyvin, tein käynti-laukka siirtymiä. Hain vain nopeita siirtymiä ja pehmeänä pysymistä. Lopuksi vielä muutamat halkaisijat pienellä askeleen pidennyksellä. Nyt poni jo pysyikin pohkeiden välissä ilman omia kuvioitaan. Eteen-alas ratsastuksen jälkeen kävimme vielä Annen ja Vürstin kanssa vilkaisemassa miltä maastoissa näyttää.
Musta siirtyi ulkoruokintaan, siis jäi yöksi ulos. Vielä tosin yöt loimitettuna, kun tuppaa tulemaan räkäiseksi keväisin/syksyisin nukkuessaan maassa ilman loimea. Josko päästäisiin niistä pienistäkin nesteistä eroon kun ei tarvitse seisoa karsinassa.

Maanantaina Musta oli aamupäivällä tunnilla ja itse ratsastin apuja läpi iltapäivällä. Tein perusjumppaa eli ympyrällä eteen-alas ja kokoamista vuorotellen. Muutamia pohkeenväistöjä molempiin suuntiin. Tiistaina Musta oli ensin puomi/ristikko -tunnilla ja sen jälkeen itse ratsastin avut lävitse seuraavan päivän koulutuntia varten. Tunnin jälkeen laitoin savet etujalkoihin poistamaan nestettä. Aloitin Mustalle taas kauran syöttämisen vajaalla puolella litralla. Katinka saa vajaan litran päivittäin. Katsotaan ja seuraillaan meneekö Mustan masu taas löysälle, jos menee niin on pakko keksiä kauran tilalle muuta energiaa.

Musta savijalka valmiina yöpuulle

Special 2: Yksityishevonen tuntikäytössä

Puolesta ja vastaan

Joskus vihreällä foorumillakin on ollut keskusteluita siitä, antaisiko oman hevosensa tuntikäyttöön. Omalla kohdallani tämä on arkipäivää ja ajattelinkin nyt pohtia asian hyviä ja huonoja puolia. Jokainenhan tekee oman päätöksensä omien lähtökohtiensa pohjalta ja riippuu paljon hevosestakin kuinka homma pelittää vai pelittääkö ollenkaan. Tällä hetkellä molemmat ponini tienaavat tallivuokransa työnteolla ja tämä on suuri taloudellinen etu minulle. Näitä asioita olen kuitenkin joutunut pohtimaan mielessäni sen jälkeen, kun Mustakin aloitti tuntitöissä. Katinkalla en itse paljon ratsastele, joten sen työnteko ei omiin liikutuksiini vaikuta, mutta Mustan kanssa tilanne on aivan toinen. Aloitetaan kuitenkin niistä positiivisista asioista:

* Hevonen saa varmasti liikuntaa vaikka omistaja olisikin kipeä/estynyt
* Alennusta tallivuokraan, mahdollisesti jopa koko tallivuokra hevosen tienaamana
* Hevonen liikkuu valvotusti vrt. esim vuokraajan yksinratsasteluun
* Parhaimmissa tapauksissa hevonen jopa edistyy
* Jos ratsastaa heti tuntien jälkeen itse, on hevonen valmiiksi verrytelty

Sitten niihin vähän negatiivisempiin asioihin:

* Joutuu sovittamaan oman aikataulunsa tuntien mukaan (tämä ei minulle ole mikään ongelma)
* Ei voi aina vaikuttaa kuka hevosellasi ratsastaa
* Hevonen voi mennä alaspäin (jos ei itse läpiratsasta) tai ainakin jäykistyä
* Treenisuunnitelmia tehdessä pitää ottaa huomioon miten hevonen on liikkunut tunneilla ja suunnitelmien teko on vaikeampaa
* Joskus hevonen on jo väsynyt kun itse pääsee selkään, jolloin oma ratsastus on lähinnä venyttelyä
* Hevosen harjaus/varustaminen on vähän sinne päin (Mustalla ongelma lähinnä satuloinnissa, rupeaa hirmu helposti pullistelemaan jos satulavyön kiristää liian nopeasti liian tiukalle tai jos satula läväytetään liian reippaasti selkään. Suitsimisen kanssa ei ongelmaa, Musta on kärsivällinen harjoituskappale suitsimista harjoitteleville.)
* Varusteet jätetään likaisina paikoilleen (kuolainten pesu, jalustinhihnat kierretään kuraisten jalustinten ympärille, harjat karvaisia ja puhdistamattomia yms.)

Kaikki nämä negatiiviset asiat on melko pieniä ja keskusteltavissa/sovittavissa olevia asioita. Itse olen perfektionisti tiettyjen asioiden suhteen, enkä esimerkiksi pidä siitä, että harjat jätetään harjauksen jälkeen puhdistamatta tai suitset niputetaan vääriin tai juurikin rullataan jalustinhihnat jalustimien ympärille. Tosin minun kohdallani nämä asiat sattuvat harvoin, kun itse olen lähes aina paikalla Mustan ollessa tunnilla ja voin opastaa ratsastajia toimimaan toivomallani tavalla.
Erityisen positiiviseksi asiaksi luen valvonnassa ratsastuksen ja se onkin suurin syy, miksi valitsen mielummin tuntikäytön kuin etsin vuokraajaa. Mustan kanssa lisäksi erittäin harvoin on ongelma, että se olisi 'mahdoton' ratsastaa jonkun jäljiltä, kun on niin miellyttämisen haluinen ja olen ratsastanut ainoana useamman vuoden, joten Musta tietää mitä minä siltä haluan tietyillä avuilla, vaikka joku muukin olisi selässä käynyt. Tämä ei tosin ole ihan niin vahvaa vielä kuin Katinkan kanssa, jolla on ihan sama kuka siellä selässä on edelliskerralla istunut. Katinka toimii aina samalla tavalla kanssani vaikka kuka olisi edelliskerralla mennyt, Mustalla on vielä välillä vähän hakemista joidenkin ratsastajien jäljiltä. Tunnit on yleensä lisäksi sen verran kevyitä peruskuntoiselle hevoselle, että Musta jaksaa hyvin työskennellä kahdenkin tunnin jälkeen aktiivisesti reilun puolituntia (ja loppuverkat) ilman ongelmia ja väsymystä. Musta pitää kyllä läpiratsastaa vähintään joka toinen päivä ja venyttää eteen-alas tai sen selkä jumittaa.
Minulla homma toimii tällä hetkellä ihan sillä mentaliteetillä, että Musta on tunneilla silloin kun tarvitsee (yleensä 1-2h päivässä) eikä sen tarkempaa aika määrettä ole sovittu. Tämä toimii, koska Ane on ystäväni ja pystymme keskustelemaan asioista ja järjestämään tarvittaessa Mustan tunteja. Vieraan tallinpitäjän kanssa tekisin tarkemman ja yksityiskohtaisen sopimuksen millaisilla tunneilla/kuinka paljon ja minä päivinä yms. Meillä homma toimii kuitenkin tälläisenään ja positiiviset asiat painavat vaakakupissa negatiivisia huomattavasti enemmän. Suurin ongelma on minun pääni sisäinen (esim. kuinka hevonen tulisi harjata tietyllä tavalla yms.).

Ideaalisin tilanne omalla kohdallani olisi, että Musta juoksisi joka päivä ennen omaa ratsastustani yhden tunnin. Näin se olisi hyvin vertynyt ja voisin aloittaa työnteon heti kunnolla. Tämä toteutuukin melko usein.

Katinka ja Musta tunnilla

Valmennukset

Koulua ja esteitä - vihdoinkin!

Vihdoin viimein pääsimme aloittamaan valmennukset. Olen varsinkin kouluvalkkuja odottanut kuin kuuta nousevaa, niin ihanaa että joku taas vähän päsmäröi ja muistuttaa mitä tehdä.

Keskiviikkona alkeistunnin jälkeen alkoi ensimmäinen kouluvalmennus. Kaikkien ponit oli sopivasti verryteltyinä alkeistunnilla ja pääsimme heti 'tositoimiin'. Ryhmässä meitä on kolme ja kaikilla vakihevoset. Joinakin kertoina saatamme vaihtaa hevosia 'vieraisiin', mutta tarkoitus on kehittää yhteistyötä (ja kehittyä itse) lähinnä yhden hevosen kanssa. Näin ratsastus ja oppiminen on jatkuvampaa eikä joka kerta tarvitse aloittaa alusta, kun tietää jo ennestää miten juuri tämä hevonen toimii ja reagoi. Mullehan tämä nyt on ns. itsestään selvää, kun omallani menen, mutta helpottaa ja nopeuttaa kehittymistä hevosettomien kohdalla paljonkin. Itse olen huomannut, että kun olen oppinut ratsastamaan Mustaa paremmin olen sen jälkeen saanut muutkin hevoset toimimaan paremmin eli yhdellä hevosella opitut taidot pystyy kyllä siirtämään eteenpäin.
Takaisin itse valmennukseen: minä menen Mustalla (kuten jo mainittu), lisäksi ryhmässä on Milla (aikuisratsastaja) Roventalla ja Henna Katinkalla/Epronilla. Henna menee myös estevalmennuksessa samalla ponisekoituksella (eli vaihtelevasti Katinkalla ja Epronilla). Aloitimme ympyrätyöskentelyllä ja ylitaivutuksilla. Kun minä puhun ylitaivuktuksista (muuallakin blogissa) tarkoitan kaulan taivuttamista joko oikealle tai vasemmalle, en siis turvan rullaamista ryntäisiin kiinni (rollkur) mistä jotkut myös käyttävät nimitystä ylitaivutus. Ylitaivutuksessa sisäkäsi (taivutuksen puoleinen siis) johtaa sivulle (ei vedä taakse!) ja ulkokäsi antaa sen verran myöten, että kaula pääsee taipumaan. Kannattaa aloittaa pyytämällä vähän ja hevosen notkistuessa (ei välttämättä tapahdu yhdessä kerrassa) pikku hiljaa enemmän. Olen huomannut tämän erinomaiseksi liikkeeksi silloin, kun Musta on tuntunut kyljistään ja lavoistaan jäykemmältä. Siis ympyrällä ylitaivutusta käynnissä ja ravissa. Taivutusta lähinnä sisäänpäin, mutta jonkin verran myös ulospäin. Tämä tietenkin molempiin suuntiin. Sen jälkeen kun hevoset oli saatu vetreämmiksi lähdimme sisäasetuksen kanssa väistättämään takapäätä ympyrällä ulospäin. Ei siis pohkeenväistöä vaan ihan takajalat vähän ristiin, pätkä aina kerrallaan. Ensin taas käynnissä ja sen sujuessa siirryttiin pieneen raviin. Mustan kanssa nämä oli aika helppoja, on melko paljon tehty tämän tyyppisiä harjoitteita, joten pyrin pitämään ponin rentona ja pyöreänä.
Pienessä ravissa käännettiin tiettyyn kohtaan pienen pieni voltti, kunnolla taivuttaen ja sen jälkeen taas takapään väistätystä. Sitten samaa laukassa eli laukannosto, neljännesympyrä laukkaa, pieni laukka voltti kunnolla taivuttaen ja raviin siirtyminen, ravissa takapään väistätystä. Loppuun venytystä eteen-alas ravissa. Välissä pidimme luonnollisesti huilitaukoja, jolloin hevoset sai venyttää käynnissä ja Anne kertoi seuraavaksi tehtävästä harjoitteesta. Kaikki harjoitteet tehtiin myös molempiin suuntiin.
Musta ei ollut ihan parhaimmillaan eikä rentoutunut ihan täydellisesti. Suu todennäköisesti tuntuu ponista vielä vähän oudolta raspauksen jälkeen. Lopussa rentoutui hyvin ja venytti kivasti.
Uudet jalustinhihnat tuntuu kivalta, joskaan en ole vielä ihan varma mikä olisi se paras pituus noiden kanssa. Optimaalisin tuntuu jäävän kahden reijän välimaastoon..

Torstaina olin vähän vilustunut, joten Musta meni vain Milalla estevalmennuksessa ja yhden normitunnin. Itse lepäsin kotona töiden jälkeen.

Minä ja Katinka kantakirjauksessa, vuonna 2008(?)

Perjantaina oli meidän estevalmennuksen vuoro. Henna on samassa ryhmässä (Katinka/Epron) ja kolmantena Tuulia Roventalla. Esteet oli valmiina edellispäivältä. Toisella pitkällä sivulla viisi puomia kahden raviaskeleen välein ja toisella kaksi kahden puomin 'ryhmää'. Alkuverkaksi ympyröitä myötä- ja vasta-asetuksilla kevyessä ravissa, sen jälkeen puomeja. Ensin keventäen, sitten kevyessä istunnassa. Meillä on aina Annen kanssa kiistaa kevyestä istunnastani, kun Anne väittää että kevennän. Tosiasiassa joustan vain polvista ja nilkoista sen verran paljon, että tulee vähän liikettä ylös-alas. Takapuoli ei kuitenkaan satulaan osu ja liike on huomattavan erilaista kuin keventäessä. Jos olen 'jäykkänä' polveni kipeytyy todella nopeasti. Kevyt istunta ravissa on kyllä ihan karseaa, jalkani pyrkivät siirtymään turhan eteen helposti (tämä ongelma myös isojen hevosten kanssa, joten en kai voi vain syyttää Mustan vatsaakaan?), laukassa jalan asento on helpompi säilyttää.
Viisi puomi nostettiin kahdeksi ristikoksi ja puomiksi niiden eteen. Ravilla sisään ja ristikoiden väliin yksi askel. Ravissa hyppääminenkin on yksi inhokeistani, jotenkin tuntuu etten vain saa tarpeeksi painetta taakse, jotta hypystä tulisi terävä tai sitten sitä painetta tulee niin paljon, että Musta pyrkii laukalle. Ehkä harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa (toivoa ainakin sopii). Sitten samaa laukalla. Tämän jälkeen linjaa (ristikko-ristikko) laukalla, olin väliin laskevinani 6 askelta.
Koko-rata-leikkailla oli myös ristikot, näillä ei sen suurempia ongelmia kuin oikeassa kierroksessa lievä vasemman pohkeen päälle punkeminen. Linjan ja sarjan jälkimmäiset ristikot nostettiin pystyiksi ja hypättiin pientä rataa. Ensin sarja, siitä ristikko-pysty -linja ja sitten koko-rata-leikkaat. Linjat onnistui, koko-rata-leikkaat ei, varsinkin jälkimmäisen. Laukat tuli hyvin aina kun vaan pystyin keskittymään esteellä vähän siihenkin, tosin Mustahan tekee ihan näpsäkät estevaihdot. Toinen 'rata' mitä mentiin oli linja - koko-rata-leikkaat - sarja. Jouduin ottamaan vielä koko-rata-leikkaat uusikis kun meni vähän vituralleen. Lopuksi hyppäsimme linjaa ilman jalustimia (jälkimmäinen laskettiin ristikoksi) muutaman kerran.
Musta jäi vielä tunnille ja sen jälkeen laitoin linimentit etusiin. Tällä estetunnilla Musta oli jotenkin normaalia enemmän epä-suoristunut ja puski myös pohkeen päälle, varsinkin vasemman. Intoa kyllä piisasi ja hypyt oli hyviä.

Tässä taas jonkinlaista ratapiirustusta